Pimeänä ja ankeana marraskuun päivänä on hyvä purkaa vähän mieltään :).
Yleensä pyrin ajattelemaan asioista positiivisesti, mutta on sanottava, että en ihmettele negatiiviissävytteistä kirjoittelua nettideittailusta. Rehellisyyteen pyrkivänä ihmisenä voin todeta ettei nettideitti ollut minua varten :).
Itselle jäi sellainen tuntuma, että rehellisyydestä ei ollut kuin haittaa tuossa huijareiden maailmassa. Moni hakee profiilinsa mukaan rehellistä ja luotettavaa kumppania oikein pidempi aikaiseen suhteeseen. Todellisuudessa haetaan jännitystä elämään ja harva haluaa sitoutua. Kriteeritkin on jotain muuta kuin nuo edellä mainitut.
Pahasti tökki myös äärimmäisyyksiin viety itsensä kehuminen. Oli huvittavaa luettavaa nuo samalla kaavalla, väkisin väännetyt litaniat, joista oli turha hakea mitään omalaatuista. Kyllä se aikanaan sitten selviää oletko ihana tai hyvä tyyppi yms. Omaa ulkonäköäkään ei tarvitse itse kommentoida millään tavalla, sen voi jättää muiden arvioitavaksi.
Nykyaikana kun eletään niin kiireistä aikaa, niin monet on laittanut ehkä vähän herjalla deittiprofiilin ja odottaa, että sieltä se sitten pikavauhtia napsahtaa kohdalleen. Tai sitten valitetaan, ettei löytynyt sitä kumppania, joka ois täyttänyt mun kymmenen kriteeriä. Pitäis olla hieman joustavampi ja nähdä vähän enemmän vaivaa. Lisäksi nettikirjottelun perusteella ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Ja viimeisimpänä nostan sen tutun kissan pöydälle :). Eli vastaamatta jättäminen. Itseä kyllä jurppi, jos henkilö jonka kanssa pidempään on pitänyt yhteyttä katoaa ilman selityksiä. Jättää jotenkin itsekkään ja hivenen raukkamaisen kuvan tyypistä. Tätä ei voi selitttää sillä, että jotkut mielenvikaiset suivaantuvat sen jälkeen, kun ilmoittaa ettei ole sen enempää kiinnostunut. Sellaiset kommentit voi jättää huomioimatta ja kenenkään itsetunto ei ole niin paperia etteikö niitä kestäisi. Käytöstavat kunniaan!
Yleensä pyrin ajattelemaan asioista positiivisesti, mutta on sanottava, että en ihmettele negatiiviissävytteistä kirjoittelua nettideittailusta. Rehellisyyteen pyrkivänä ihmisenä voin todeta ettei nettideitti ollut minua varten :).
Itselle jäi sellainen tuntuma, että rehellisyydestä ei ollut kuin haittaa tuossa huijareiden maailmassa. Moni hakee profiilinsa mukaan rehellistä ja luotettavaa kumppania oikein pidempi aikaiseen suhteeseen. Todellisuudessa haetaan jännitystä elämään ja harva haluaa sitoutua. Kriteeritkin on jotain muuta kuin nuo edellä mainitut.
Pahasti tökki myös äärimmäisyyksiin viety itsensä kehuminen. Oli huvittavaa luettavaa nuo samalla kaavalla, väkisin väännetyt litaniat, joista oli turha hakea mitään omalaatuista. Kyllä se aikanaan sitten selviää oletko ihana tai hyvä tyyppi yms. Omaa ulkonäköäkään ei tarvitse itse kommentoida millään tavalla, sen voi jättää muiden arvioitavaksi.
Nykyaikana kun eletään niin kiireistä aikaa, niin monet on laittanut ehkä vähän herjalla deittiprofiilin ja odottaa, että sieltä se sitten pikavauhtia napsahtaa kohdalleen. Tai sitten valitetaan, ettei löytynyt sitä kumppania, joka ois täyttänyt mun kymmenen kriteeriä. Pitäis olla hieman joustavampi ja nähdä vähän enemmän vaivaa. Lisäksi nettikirjottelun perusteella ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Ja viimeisimpänä nostan sen tutun kissan pöydälle :). Eli vastaamatta jättäminen. Itseä kyllä jurppi, jos henkilö jonka kanssa pidempään on pitänyt yhteyttä katoaa ilman selityksiä. Jättää jotenkin itsekkään ja hivenen raukkamaisen kuvan tyypistä. Tätä ei voi selitttää sillä, että jotkut mielenvikaiset suivaantuvat sen jälkeen, kun ilmoittaa ettei ole sen enempää kiinnostunut. Sellaiset kommentit voi jättää huomioimatta ja kenenkään itsetunto ei ole niin paperia etteikö niitä kestäisi. Käytöstavat kunniaan!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuosta pidempään pitänyt yhteyttä... No kukaan nyt turhaan jaksa jutustella pitkiä aikoja. Josko ovat vaikka jutustelleet ihan vain siksi, että ovat kiinnostuneita.
Mitäpä siinä juttelemaan jos ei toista kiinnosta.
Eikä sitä jaksa hamaan seuraavaan kevääseen, vaikka toinenkin olisi kiinnostunut.
No eihän tuo nyt ole mikään syy törppöön käyttäytymiseen. Jos ei kiinnosta jatkaa, niin sen voi kyllä sanoa ja ihan ystävällisesti. Yhtäkkinen katoaminen nyt vain on paitsi hemmetin epäkohteliasta, niin jokseenkin raukkamaista.
Mutta itse ajattelisin niin, että tuskin menetän näissä tapauksissa mitään kovin arvokasta. Jos joku ei osaa kohdella kanssaihmisiään hyvin netissä, niin eipä taida osata sitä livessäkään. Enkä myöskään haluaisi olla suhteessa ihmisen kanssa, joka vähänkään ikävämmässä tai vaikeammassa tilanteessa aina liukenee paikalta mitään sanomatta. Ei sellaisen tyypin kanssa mitään kestävämpää suhdetta voi rakentaa.
No olisihan se kohteliasta pistää viesti "En enää kirjoittele.", mutta joo.
Kirjekavereiden hakuun on muita paikkoja.
mainio pointti! Noita tyyppyjä vaan tuntuu olevan paljon. Tälläinen välinpitämättömyys näkyy kyllä hyvin tosi elämässäkin. "Se mikä ei minua hyödytä ei vois vähempää kiinnostaa" ajattelu on valitettavan yleistä. Ei sitä viikko tolkulla jaksa netissä jutella, mut jos ei samalla paikkakunnalla asu niin tarvii jokunen viesti vaihtaa ennen tapaamista ja jotkut nyt tykkää muutenkin edetä hitaammin.
Miten tuo liittyy vaikeisiin tilanteisiin ja semoisiin?
Kuinka kauan sä vaihtelet viestejä ennen kuin tapaat?
Ootko sä joskus sanonu jollekin, ettää sä lopetat nyt kirjoittamisen?
Mulle ei ole kyllä kukaan koskaan sanonut. Enkä ole kuullut kenenkään toteavan, että no se sano mulle tänään että se ei enää kirjoittele... Tai jtn.