Olen vuoden verran tapaillut itseäni 12v. vanhempaa, myöskin eronnutta naista.
Itselläni ei ole lapsia, eikä myöskään koskaan ole ollut halua hankkia niitä. Vastaavasti naisen lapset ovat jo aikuisia ja hän on ikänsä puolesta jo liian vanha hankkimaan lisää.
Asumme eri paikkakunnilla, siitä johtuen olemme olemme olleet yhdessä 2-3vkl/kk ja lomat juhlapyhät.
Seksin puolesta suhteemme on aivan suurenmoinen, tuo viikon, parin ero saa eroottisen puolen latautumaan ja kun tavataan, niin suunnilleen syöksytään heti sänkyyn ja asiat sujuvat todella hyvin ja molempia tyydyttäen.
Tuollainen "etä pano hauskanpito-suhde" on molemmille osapuolille kaiken lisäksi hyvinkin optimaalinen. Oma työni on hyvinkin liikkuvaa, eikä minun tarvitse olla reissussa huonolla omatunnolla ajatellen, että kotona minua joku yöllä odottaisi yksin nukkuun mennen.
Vastaavasti naisella on paljon harrastuksia ja hän pitää omista hiljaisista illoista esim. lukien tai TVtä katsoen.
Mikä ihme tässä sitten on ongelmana?
No se, että aina kun ollaan enemmän yhdessä, niin minulla alkaa herätä enemmän tunteita. En haluaisi lähteä pois. En haluaisi mennä omille kämpille yksin nukkumaan. Haluaisin suunnitella yhteistä tulevaisuutta, vaikka tiedän, että se olisi monimutkaista ja vaikeasti toteutettavaa. Jossain suhteessa ollaan jopa niin erilaisia, että yhdessäasumisesta voisi tulla liiankin haastavaa.
Naisella taas ei tunnu olevan mitään vastaavia tunteita. Hän ei ole edes koskaan sanonut rakastavansa minua, itse olen muutaman kerran tullut suustani sellaista päästäneeksi kun on tuntunut hyvältä olla yhdessä. Hänelle riittää se, että meillä on hauskaa ja nautinnollista yhdessäollessamme. Ja muina aikoina sitten vain vaihdetaan kuulumiset puhelimitse.
Miten saisin nuo aina heräävät tunteeni viilennettyä, etten pilaisi muuten hyvää suhdetta?
Itselläni ei ole lapsia, eikä myöskään koskaan ole ollut halua hankkia niitä. Vastaavasti naisen lapset ovat jo aikuisia ja hän on ikänsä puolesta jo liian vanha hankkimaan lisää.
Asumme eri paikkakunnilla, siitä johtuen olemme olemme olleet yhdessä 2-3vkl/kk ja lomat juhlapyhät.
Seksin puolesta suhteemme on aivan suurenmoinen, tuo viikon, parin ero saa eroottisen puolen latautumaan ja kun tavataan, niin suunnilleen syöksytään heti sänkyyn ja asiat sujuvat todella hyvin ja molempia tyydyttäen.
Tuollainen "etä pano hauskanpito-suhde" on molemmille osapuolille kaiken lisäksi hyvinkin optimaalinen. Oma työni on hyvinkin liikkuvaa, eikä minun tarvitse olla reissussa huonolla omatunnolla ajatellen, että kotona minua joku yöllä odottaisi yksin nukkuun mennen.
Vastaavasti naisella on paljon harrastuksia ja hän pitää omista hiljaisista illoista esim. lukien tai TVtä katsoen.
Mikä ihme tässä sitten on ongelmana?
No se, että aina kun ollaan enemmän yhdessä, niin minulla alkaa herätä enemmän tunteita. En haluaisi lähteä pois. En haluaisi mennä omille kämpille yksin nukkumaan. Haluaisin suunnitella yhteistä tulevaisuutta, vaikka tiedän, että se olisi monimutkaista ja vaikeasti toteutettavaa. Jossain suhteessa ollaan jopa niin erilaisia, että yhdessäasumisesta voisi tulla liiankin haastavaa.
Naisella taas ei tunnu olevan mitään vastaavia tunteita. Hän ei ole edes koskaan sanonut rakastavansa minua, itse olen muutaman kerran tullut suustani sellaista päästäneeksi kun on tuntunut hyvältä olla yhdessä. Hänelle riittää se, että meillä on hauskaa ja nautinnollista yhdessäollessamme. Ja muina aikoina sitten vain vaihdetaan kuulumiset puhelimitse.
Miten saisin nuo aina heräävät tunteeni viilennettyä, etten pilaisi muuten hyvää suhdetta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kun nyt olet jo noin paljon tunteitasi miettinyt, olet aloittanut jo suhteenne pilaamisen.
Teillä on hyvä suhde, josta molemmat saatte nautintoa ja hyvää oloa. Mutta sinä haluat enemmän...haluat yhteistä arkea. Nainen ei halua, joten hän varmastikin lemppaa sinut kun suurimmat intohimon tuulet ovat laantuneet.
Tunteiden miettiminen ei ole koskaan suhteen pilaamista. Sellainen ei ole mikään suhde, jonka saa pilattua sillä, että setvii tunteitaan.
".....Mutta sinä haluat enemmän...haluat yhteistä arkea. Nainen ei halua, joten hän varmastikin lemppaa sinut kun suurimmat intohimon tuulet ovat laantuneet. "
Enemmän pelkään ehkä sitä, että kun en saa vastakaikua tunteilleni, niin alan pitämään häntä vain "kylmän tunteettomana panopuuna". Ja hän ehkä huomaa sen ja sitten puolestaan odottaakin enemmän. Tai sitten tutustun johonkin toiseen, jolta saan heti enemmän "lämpöä", vaikka ei edes sänkyyn mentäisikään.
Olen tehnyt myös sen virheen, että koska olen ollut ihastunut, olen antanut kaiken mitä voin. Ja sillä luonut itselleni odotuksia, että saisin jotain vastaavaa takaisin. Ja kun en saa, niin petyn.
-Juhannuksen vietimme vanhempieni mökillä, heidän ollessaan paikalla. Nainen on aina järjestänyt asiat, etten tapaisi hänen vanhempiaan.
-Maksoin meidän Kreikan kesälomat + kaikki kulut siellä. En kuitenkaan kelpaa naisen seuralaiseksi hänen ystävättärensä 40v. juhliin. Kun ilmaisin pettymykseni tästä, kommentti oli "Pitäisikö meidän harventaa tapaamisia"
Samaan aikaan olen 100% varma, että hän pitää minua ainoana miesystävänään, ei tapaa, eikä etsi muita. Olen siinä mielessä hänelle riittävä.
(Tiedän, koska hänellä ei ole paljoa vapaa-aikaa, jos hän ei ole minun kanssani, niin sitten silloin juttelemme puhelimessa. .
Sinähän olet pelkkä pano! Sinua käytetään vielä rahallisestikin hyväksi! Ja yritätkö itse ostaa rakkautta?!
Kuule, nuo kyseisen naisen hiljaiset illat kotona ja runsaat harrastukset voivat ihan yhtä hyvin kulua muiden panojen kanssa.
Nainen vaikuttaa kylmältä ja laskelmoivalta, mutta niin taidat sinäkin olla laskelmoiva kustantaessasi kalliita juttuja pyyteellisesti. Itse en olisi mitenkään kehdannut maksattaa matkaa kenelläkään.
Oletteko koskaan sopineet millainen suhde teillä on nyt ja tulevaisuudessa?
"Nainen vaikuttaa kylmältä ja laskelmoivalta, mutta niin taidat sinäkin olla laskelmoiva kustantaessasi kalliita juttuja pyyteellisesti. Itse en olisi mitenkään kehdannut maksattaa matkaa kenelläkään."
Hmm... siinä ja siinä !
Tuon matkan maksamisen idea oli siinä, että nainen tekee huonopalkkaista työtä, eikä hänellä olisi ollut varaa(tai ainakin liian tiukalle olisi mennyt) lähteä ulkomaille. Mua taas ei huvittanut lähteä yksin tai jäädä kyykkimään kämpille lomalla kun ylimääräistä rahaa oli.
Mutta eikö minulla sitten ole oikeutta odottaa vastavuoroisesti, että minut haluttaisiin mukaan? Varsinkin juttuun mikä ei olisi maksanut mitään, päinvastoin taksi ja baarin drinkit olis varmaan menny mun piikkiin!
Mutta kyllä mä tuosta opin, että toistaiseksi rahapussi on kiinni ja vanhempien mökillekään en häntä vie ennenkuin olen tavannut hänen omansa! (saa nähdä mitä tapahtuu -) )
Olet toiminut ihan oikein, matkan kustantaminen osoittaa omalla tavallaan tunteesi häntä kohtaan, vaikka rakkautta ei voikaan ostaa. Vastavuoroisuuden pitäisi tietysti olla päivänselvää, vaikka hän ei voisi mitään samantasoista tarjotakaan. Jotenkin kuitenkin voi osoittaa, että hän myös on valmis panostamaan sinuun.
Ihme juttu, mutta näin ne suhteet todella usein menee, toinen panostaa monin tavoin ja toinen vain ottaa hyvän vastaan ja tottuu odottamaan sitä lisää, yksipuolisesti. Surullista että aikuiset ihmiset toimivat näin.
No, kun te ette ole menossa naimisiin tai vaadi mitään kummmepaa, niin en edelleenkään ymmärrä, mikä tuossa on se ongelma?
Ai se, että TUNNET, senkö pitäisi heti muuttaa suhde vaatimuksiksi yhdessä asumisesta, vai tunteet pitäisi johtaa heti naimisiin menoon vai mitä? Miksi niiden tunteiden pitäisi heti pilata se suhde vaatimuksilla, omistuksella, ja toisen tunteiden kyttäämisellä?
Mitä tulevaisuutta teidän pitäisi suunnitella? Ette aio hankia lapsia, joten teidän ei täydy asua yhdessä tai mennä naimisiin, teillä voi olla onnellinen tapailusuhde, mikä tuosa nyt oikeastaan on seurustelua. Mitä teidän pitää nyt niin kauhean kovasti suunnitella?
Mikä on vaikeasti teteutettavaa ja monimutkaista? Herätä aamulla ylös, elää päivä ja mennä nukkumaan? Sitä on tulevaisuuskin, sinulla on vain yksi päivä.
Teillä on hyvä suhde, sinä rakastat häntä. Te haluatte olla yhdessä ja tavata, pidätte yhteyttä puhelimitse ja juttelette. Kaikki toimii, te viihdytte, teillä on hauskaa, seksi toimii ja koska vaihdatte kuulumisia, osaatte ilmeisesti puhuakin.
Missä on ongelma????
Miksi tunteet tekevät aina ihmisille suhteen, mikä on pakko pilata:
Kun rakastaa jotain, se tarkoitaa, että aikaa pitää alkaa vaatimaan, sen sijaan, että siitä kiittäisi.
Kun rakastaa se tarkoittaa, että tulevaisuutta pitää kovasti suunnitella, elämää ei voi vain elää (ja vaatia muiden mukaan, sen mukaan mitä "kuuluu")
Kun rakastaa, ei vaan voi ottaa vastaan sitä mitä on, pitää alkaa vaatimaan, suunnittelemaan, itkemään, olemaan tyytymätön ja huomio!
Kun rakastaa, pitää alkaa vaatia myös toista tilille tunteistaan: koska ei voi vaan rakastaa ja olla onnellinen, tyytyväinen, elää päivä kerrallaan... On ehdottomasti kytättävä tunteeko toinen samoin ja ilmaiseeko hän sen samalla tavalla.
Mikä v**tu teitä ihmisiä vaivaa? Oletteko te ihan oikeasti vähän yksinkertaisia?
Pilaako aina"rakkaus" ihan kaiken ja sitäkö se teille merkitsee, siltä ainakin käytännössä tuntuu. Suhteet toimii tasan niin kauan, kun niissä ihminen ei rakasta. Vapautta, kiitollisuutta, arvostusta ja kaikkea on, kunnes aletaan "rakastaa" ja kas, miten alkaa kahlitseminen, arvosteleminen, muutostyöt, vaatimukset ja se ihmeen "tulevaisuuden suunnittelu".
Etkä sä osaa todellakaan tuntea tai rakastaa ilman vaatimuksia?
Tajuaakohan kukaan teistä pikku-apinoista, että rakkaus nimenomaan on sitä, että rakastaa vaan. Rakastaa just sitä päivää, vaikka ei tietäisi tulevaa, just sitä onnea, just sitä mitä on. Ja on vielä kiitollinen siitä vaikkei tiedä tulevaa ja arvostaa sitä toista ihmistä, ihan ilman kirjallista lupausta saada kaikki korvattua, takaisinpäin ja täysin pitämättä lukua antamistaan asioista.
Ja noista jatkovastauksista päätellen, teidän rakkaus on jo alkanut kuolla (ja sinä tapat sen):
Enks mä saa odottaa???? (kaupanteko)
Mä en vie sitä, enneku se vie mut?! (kiristys, jos sä et, niin mä en)
Mä alan odottaa ( = vaatia. Kiukutella.)...
Et kun se ei vastaa mun tunteisiin, ni se on kylmä panopuu... (Yritän muuttaa halveksittavaksi sen, koska se ei vastaa VAATIMUKSIINI, yritän halveksua sitä, koska se ei toimi, kuten haluan määrätä sen toimimaan!)
"Ja sillä luonut itselleni odotuksia, että saisin jotain vastaavaa takaisin. Ja kun en saa, niin petyn."
ELI kyse ei ole rakkaudesta, vaan siitä, että sinä vaadit toista rakastamaan, antamaan ja ainoastaan myyt niin kutsuttua rakkauttasi: annat vain vastalahjan toivossa, viet matkoille odottaen palkkoita, odotat "rakkaudestasi" takaisinpäin... Petyt siis OMIIN odotuksiisi, petät itse itsesi ja silti syytät siitä toista.
Niin. Ja noin. PIlalle meni.
Hyvä, toimit juuri, kuten isoin osa ihmisistä toimii ja suhteet on pelkkää valtataistelua, elämykset kaupantekoa ja teidän suuri "rakkaus"... Joopa joo.
Onneksi olkoon. Teit onnestasi kyttäämistä, valtataistelua, myymistä, omistamista, riitelyä ja idioottimaista kiukuttelua, sekä tietenkin, uhrautumista.
Ensi kerralla anna vain se, mihin sinulla on varaa ilman odotuksia takaisinpäin ja mieti mitä on rakkaus. Tuota se ei ainakaan ole.
"Mutta eikö minulla sitten ole oikeutta odottaa vastavuoroisesti, että minut haluttaisiin mukaan? "
EI.
Kauppa toimii niin.
Rakkaus... Not.
Kiitos viestistäsi, se antoi ajattelemisen aihetta todella paljon!
Näet asiat selkeästi ja paljastavasti.
Jos olet täällä vielä, niin voisitko sitten kertoa, että mikä on tämä minun tarpeeni johon haen tyydytystä ?
En kärsi yksinäisyydestä. En halua perhettä. Nautin omasta työstäni ja harrastuksistani. Seksuaaliset tarpeeni tyydytän tavalla tai toisella. Taloudellisesti minulla ei ole tarvetta "helpottaa" asioita yhteistaloudella.
En osaa antaa nimeä sille. Se on vähän sama asia kuin kaverin kanssa on kivempaa kuin yksin mennä esim. lätkämatsiin, elokuviin, teatteriin, Tallinnan risteilylle, mökille saunomaan, patikoimaan tuntureille, jne. Jakaa asioita yhdessä. Minun tapauksessa kyse ei olisi lätkämatsin kokemisesta yhdessä vaan elämän kokemisesta yhdessä ihmisen kanssa kenen kanssa on hyvä olla.
Mikä tämän tarpeen nimi on?
Ei ole mikään hyvä tavoite jatkaa "muuten hyvää suhdetta" jos tunteita on herännyt.
Tunteista puhuminen on todella vaikeaa, mutta sen voi aloittaa sähköpostilla tai tekstiviestilläkin.
Elämässä voi uupua voimat, voi loppua usko, rakkauskin voi päättyä. Mutta kaipaus ei koskaan katoa :)