Mä oon hämmentyneenä lueskellut useita eri blogeja, jotka on monikulttuurisessa suhteessa elävien naisten kirjoittamia. Kaikissa hypetetään sitä ihanaa kurdi/turkkiruokaa, kurdi/turkki/arabivaatteita, musiikkia jne. Lista on pitkä. Ja se kieli ja kulttuuri, se on niin ihanata että ! Kotiinkin on hankittu isot silkkiverhot ja persialainenmatto olohuoneeseen.
On ihan normaalia olla kiinnostunut puolison kulttuurista ja pitääkin olla jos meinaa saman katon alla asua. Mutta joku roti siihen hommaan hei oikeesti. Nyt ennenkuin rasistikortti heilahtaa niin voin kertoa, että olen arabimiehen puoliso. Meiltä ei löydy persialaistamattoa. Meillä on Ikeaa. En pidä arabien ruuasta muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Meillä syödään pastaa ja muita yleismaailmallisia ruokia. Jos mies haluaa syödä omia kansallisruokiaan niin joutuu tekemään itse. Arabiankieli on kieli siinä missä muutkin. Ei mielestäni ansaitse mitään hypetystä. Arabimusiikki, ei kiitos. Kuuntelen Rammsteinia.
Olis suorastaan mahtavaa kuulla edes yhdestä ulkomaalaisen kumppanista/puolisosta joka ei olisi lähtenyt mihinkään identiteetti larppauksen mukaan. Onko teitä ?
On ihan normaalia olla kiinnostunut puolison kulttuurista ja pitääkin olla jos meinaa saman katon alla asua. Mutta joku roti siihen hommaan hei oikeesti. Nyt ennenkuin rasistikortti heilahtaa niin voin kertoa, että olen arabimiehen puoliso. Meiltä ei löydy persialaistamattoa. Meillä on Ikeaa. En pidä arabien ruuasta muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Meillä syödään pastaa ja muita yleismaailmallisia ruokia. Jos mies haluaa syödä omia kansallisruokiaan niin joutuu tekemään itse. Arabiankieli on kieli siinä missä muutkin. Ei mielestäni ansaitse mitään hypetystä. Arabimusiikki, ei kiitos. Kuuntelen Rammsteinia.
Olis suorastaan mahtavaa kuulla edes yhdestä ulkomaalaisen kumppanista/puolisosta joka ei olisi lähtenyt mihinkään identiteetti larppauksen mukaan. Onko teitä ?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos blogin keskeisenä teemana on monikulttuurisessa suhteessa eläminen on luonnollista että sitä korostetaan. Monilla tutuillani on persialainen matto ja itämainen sisustustyyli vaikka heillä ei ole arabimiestä.
Minä pidän aasialaisesta ja itämaisesta ruoasta enemmän kuin suomalaisesta, pidin jo ennen kuin tapasin mieheni.opiskelen mieheni kieltä koska vieraillaan siellä monta kertaa vuodessa ja saatetaan tulevaisuudessa muuttaa sinne. Sisustuksemme on suomalaista mutta saatan tulevaisuudessa hankkia persialaisen maton kun ne on kauniita.
Ei monikulttuurisessa suhteessa eläminen tarkoita sitä että sinun on heitettävä omat tapasi pois ja omaksuttava miehen maan tavat ruuasta lähtien. Se on eri asia jos siitä ruuasta ja musiikista on jo aikaisemminkin pitänyt, mutta joskus tuntuu että nainen haluaa niin kovasti olla miehelle mieliksi tai sitten vain on tarve olla erilainen.
Kun poikaystäväni tulee käymään täällä Suomessa en koe tarpeelliseksi jotenkin muuttaa elämän tapojani häntä varten. Viime joulun saimme viettää kahdestaan ja syötiin kinkkua ja piparkakkuja, poltettiin kynttilöitä ja koristeltiin kuusi. Joulua vietettiin ihan 24.päivä, eikä 25.päivä mikä on se varsinainen joulun vietto päivä Singaporessa.
Ja kokkaan ihan sitä suomalaista ruokaa mitä osaan laittaakin, hän on sitten vastavuoroisesti laittanut minulle ruokaa joka on hänelle tuttua.
Ollaan myös yhdessä katsottu paljon suomalaisia elokuvia. Ja miksikö? Koska häntä kiinnostaa millaisesta maasta olen kotoisin. Hän haluaa tietää millaisia me suomalaiset olemme ja mikä on meille sitä arkipäivää.
Ja vastaavasti olemme myös katsoneet elokuvia Singaporesta ja kun olen hänen luonaan käynyt niin sitten on eletty hänen maallensa ominaisten tapojen mukaan. Ei sillä ei meillä kyllä juuri kulttuurieroja ole.
Ei se ole monikulttuurinen suhde jos nainen alkaa käyttäytyä kuin esim. turkkilainen ja hyljätään suomalainen ruoka ja muu kulttuuri. Kyllä terveessä monikulttuurisessa suhteessa molemmat kulttuurit tasapainottavat toisiaan.
Itsekin tiedän koteja joissa on arabi tyyli ilman että ihmisillä on edes arabi puolisoa
Eiköhän ap nyt hieman ylireagoi onhan varmaan heitäkin jotka pitävät arabi tyylistä ja miksei.Onhan tyylejä moniakin joita suomalaiset ovat kotiinsa ottaneet jotka eivät ole suomi tyyliä. mm.aasian maista,afrikan maista
Kyllähän ihminen voi tavoistaan kiinni pitää herranen aika ei se persialainen matto sitä omaa kulttuuria tappaa ja viedä sydämestä pois.vai katsostko että suomi kulttuuri ja suomalaisuus on niin heikkoa,että se on hävitettävissä kun persialainen matto on kotona hhehe..On teillä murheet
eiks se pääasia oo et ihmiset itse viihtyy pitivätpä kulttuureistaan tai ei.Ei ne kaikki suomalaiset kulttuuristaan ja suomalaisuudestaan hehkuta vaikkei tätä ulkomaista puolisoa olis koskaan ollutkaan.
Tässä oli nyt puhe naisista jotka ovat muuttaneet elämänsä saatuaan ulkomaalaisen miehen. Jos joku nainen tykkää sisustaa kotinsa afrikkalaiseen tai arabialaiseen tyyliin niin siinä ei ole mielestäni mitään outoa, eikä toki vähennä suomalaisuutta. Sisustusideoita on varmasti aina saatu toisista kulttuureista, ja joku on voinut olla jo kiinnostus toisesta kulttuurista ja siksi tekee vain tietynlaista ruokaa ja koti on sisustettu tietyllä tavalla.
Se vain herättää ihmetystä jos kaikki tämä muutos tulee äkkiä kun nainen menee yhteen ulkomaalaisen miehen kanssa.
Kuvittele joku aivan tavallinen suomalainen nainen joka syö possua siinä missä muutkin suomalaiset ja pukeutuu ihan kuten kuka tahansa muukin. Sitten nainen menee naimisiin muslimin kanssa ja äkkiä kodin ilme vaihtuu ja possua ei enää tarjota ja nainen kääntyy muslimiksi ja huivin käytöstä tulee arkipäivää. Etkö yhtään epäilisi että äkkinäinen muutos johtuu uudesta miehestä?
Toki kukin eläköön tavalla josta pitää jos se ei kerta vahingoita ketään, mutta joillakin ulkomaalaisen kanssa olevilla naisilla on tapana kompensoida liikaa ja he tuntuvat ajattelevan että heidän on otettava huomioon miehen kulttuuri. Unohtavat tyystin että miehenkin pitäisi ottaa huomioon myös naisen kulttuurin, varsinkin jos Suomessa asutaan. Se mieskin on siinä monikulttuurisessa suhteessa, eikä vain nainen.
Varmasti monen kodin ilme muuttuu miehen myötä, onhan hänelläkin entuudestaan huonekaluja ja itselleen tärkeitä esineitä ja uusia huonekaluja etsiessä täytyy miettiä mitkä sopii vanhojen kanssa.
Suurimman osan muslimien kanssa joutuu tehdä kompromissejä pukeutumisen suhteen jos on aiemmin pukeutunut vähänkään näyttävästi ja tämä on hinta jonka monet ovat tietoisesti valmiita maksamaan.
"Suurimman osan muslimien kanssa joutuu tehdä kompromissejä pukeutumisen suhteen jos on aiemmin pukeutunut vähänkään näyttävästi ja tämä on hinta jonka monet ovat tietoisesti valmiita maksamaan. "
Tätä en allekirjoita, mieheni lienee sitä vähemmistöä. Hän pitää siitä, kun ulos mennessämme laittaudun ja pukeudun näyttävästi. Hän hullaantuu varsinkin kun minulla on minihame ja korkeat korot (olen 176 cm pitkä).
Sen takia on lähtökin joskus viivästynyt ;P
Saattaa tietty olla, että muuttuisi ääni kellossa, jos olisin yksin lähdössä, mutta siihen ei ole tarvetta.
Joo, samoin täällä. Viimeks kesällä kun oltiin lähdössä ulkomaille lomailee niin mies etti mulle mekkoo joka mahdollisimman paljon korostaa persettä. (Oon kova punttitreenaaja ja kyykkäilijä) . Täällä joku kysyi mitä on suomalainen kulttuuri. Sitä ei ehkä itse suomalaisena tajua miten monet tavat toimia tai ajatella luontaisesti on just sitä kulttuuria. Jos nyt pitää positiivisia asioita sanoa vaikka arabikulttuurista niin tulee ehkä mieleen vieraanvaraisuus ja perhekeskeisyys mutta sekin voi mennä välillä liian pitkälle. Mulla on nimenomaan arvostus suomalaista kulttuuria kohtaan kasvanut näinä vuosina, kun olen nähnyt sen toisen kulttuurin paskempiakin puolia. Mä arvostan suomalaisuudessa niin klisee kuin se onkin, rehellisyyttä. Sovituista asioistapidetään kiinni. Suomalainen ei puhu turhia vaan tekee mitä on suunnitellut. Lähi-idässä on tapana innostua jostain asiasta, tehdä suuret suunnitelmat mutta käytännön toteus puuttuu. Ihmiset on kovia lupailemaan asioita mutta se on nimenomaan vaan puhetta.
On meitä. Minä tietääkseni olen nainut yksilön, en kansakuntaa. Eikä sillä, ettäkö minulla mitään japanilaista kulttuuria vastaan olisi, mutta en minä mikään japani-fani ole sen enempää kuin vaimo suomi-fani, vaikka on tänne kanssani muuttanutkin.
Minusta me olemme yksilöitä ja oman kulttuuriperimämme tuotteita. Se ei silti estä meitä poimimasta toistemme kulttuurista jotain, mistä pidämme.
Kopsaan vastaukseni tännekin:
Monissa tapauksissa kyse on alkuvaiheen kuherruskuukaudesta. Ihminen on sosiaalinen otus, identifioituu eri ryhmiin (vaikkapa alkuperän, kielen, uskonnon, harrastuksen mukaan) ja joskus haluaa sen ulkoisestikin osoittaa. Näen asiassa ongelman silloin, jos sokeasti ihaillaan jotakin näkemättä huonoja puolia ja toisaalta, jos nähdään "omassa" kulttuurissa vain huonoja puolia. Tämä on varmaan myös persoona- ja sukupolvikysymys: jotkut haluavat esitellä elämäänsä täysin vieraille ihmisille ja hakea sitä kautta hyväksyntää.
Meillä tehdään pääasiassa miehen kulttuurin ruokaa tai fuusioruokaa, koska se sopii parhaiten kaikille (maku ruokarajoitteet). Sisustuksesta näkyy, että meillä asuu muitakin kuin kantasuomalaisia. Tykkään kuunnella musiikkia mieheni kotimaasta, mutta yhtä lailla meillä soi Rolling Stones - musiikki se vasta monikulttuurista onkin. Pidän mieheni kotimaasta hankittuja koti- ja yöpukuja, koska ne ovat mukavia ja kauniita. Ulospäin minusta ei juuri näy, että olen naimisissa maahanmuuttajan kanssa, joku tarkkasilmäinen tosin saattaa kiinnittää huomiota kihlajaiskoruihini. Vaikka olen syntyjäni suomalainen, mieheni ei näe minua pelkästään suomalaisena. En ylipäätään ymmärrä, miksi pitäisi luokitella, että on puoliksi sitä tai tätä - miksei voisi olla sekä-että, ainakin jossain määrin? Kulttuuri ei ole muuttumaton. Täytyy myös muistaa, että mieheni kulttuuri on myös lastemme kulttuuriperimää.
En silti voi sanoa, että olisin "sukeltanut" vieraaseen kulttuuriin tai mieheni suomalaiseen kulttuuriin. Pikemminkin se on ollut pitkä prosessi, vertailua, arviointia, meidän omien tapojen etsimistä. Tärkeimmät asiat ja muutokset eivät kuitenkaan näy ulospäin.
Kiva, että täällä muutama on tajunnut mitä tarkoitan. Selvennetään vielä. Tarkoitan sellasta sokeaa hurahtamista vieraaseen kulttuuriin. Ei voi enään syödä muuta kun sitä ihanaa shurdiarabi ruokaa, ei voi kuunnella mitään muuta musiikkia vaikkei tajua edes sanoja. Yhtäkkiä onkin vaan niiiiiiin ihanaa palvella miestä ja kokata,siivota pyykätä jne. Koska kulttuuri! Niin ja yleensä tässä vaiheessa kaikki Suomeen ja suomalaisuuteen liittyvä on ihan paskaa. Kaveripiirikin vaihtuu, koska kaikki mamut vaan on niin ihquja ja niillä on se kiva kieli. Jee. Meinaan, että siinä vaiheessa kun tämä huuma menee ohi niin voi pikkusen hävettää.
Kyllä meitä on :) Tosin mieheni on jenkki, joten kulttuurierot ei ehkä niin suuret, mut kyllä eroja tavoissa ja ajatustavoissa löytyy kosolti. En ihaile hänen kotimaataan tai kieltään kylläkään. Olen mielestäni hyvinkin suomalainen, melakolisine mielineni ja täysin erilaisin tavoin, ja sinä pysynen. Ehkä sitä nuorempana ajattelee, että pystyy muuttumaan joksikin aivan muuksi, mut ei se ajan mittaan pysy. Suomalainen on suomalainen, vaikka voissa paistais :) ja hyvä niin.
En usko itse lähteneeni mihinkään identiteetti larppaukseen mukaan? Tosin mieheni on länsimaalainen ja siis asumme hänen kotimaassaan. Osittain olen yrittänyt omaksua maan tapoja ja esiintyä niiden mukaan ihan normi elämää helpottaakseni, mutta olen selkeästi Suomalainen edelleen.
Tosin visuaalissti olen aina pitänyt esim. joistakin kiinalaisista paidoista ja intialaisista tunikoista ja sen tyylisestä pukeutumisesta. Ei ne ehkä minulle itselle sovi niin hyvin, mutta kuitenkin :)
Mutta minkälainen on suomalainen kulttuuri? Minusta tämä on usein hakusessa. Suomi on kuitenkin pieni ja suhteellisen nuori maa, joka on ollut parin suurvallan alaisena historiassa. Minusta olisi mielenkiintoista herättää keskustelua siitä mitkä on erityisesti niitä kulttuurisidonnaisia juttuja joita pitää yllä?
Vai, että identiteetti larppausta...
Kyllä meilläkin suht tasapuolisesti on turkkilaista ja suomalaista, tai no ehkä suomalaista enemmän, kun Suomessa asutaan. Miettii nyt vaikka sisustusta, niin äkkiseltään meidän koti ei kyllä eroa "normi"suomalaisesta kodista.
Varmasti on ihan normaalia aluksi hieman "hypettää" sitä toisen kulttuuria tms. kyllä varmaan kiinnostaisi kuopiolaiset asiat enemmän, jos sieltä kotoisin olevan puolison löytäisi ja rupeaisi kalakukko yhtäkkiä maistumaan. Ajan myötä yleensä tasoittuu tai sitten, joku voikin huomata, että tämä järjestely sopii hänelle paremmin. Kukin tavallaan.
Hypetys johtuu ihastuksesta ja rakastumisesta, ja se laantuu ajan kanssa. Rakastumisvaiheessa kaikki erilainen on eksoottista, toisessa ihmisessä kiehtoo kaikki. Kokkaillaan niitä ulkolaisia ruokia ja pakkosyötetään niitä kaikille tuttaville. Kutsutaan ihmisiä kylään töllistelemään ulkolaista puolisoa ja laitetaan kotia molempien kulttuurien sulatoksi koska ollaan niin 'avaramielisiä'.
Aika kyllä karsii nämä asiat. Kun monikulttuurinen suhde alkaa oikeaksi suhteeksi ja rakastumisvaihe muuttuu siihen vaiheeseen kun puolisot alkaa itsenäistyä ja eriytyä, niin siinä sitä eksotiikkaa vasta onkin. Tapellaan ja huudetaan kun kumpikaan ei ymmärrä toista, on liian erilaiset kulttuurit ja näkökulmat. Toisen kulttuuri ja ominaistavat alkaa ärsyttämään, ja tulee kulttuuriyliannostus.
Tässä vaiheessa moni eroaa. Moni eroaa siksi että tämä vaihe tulee suhteessa n. 3-4 vuoden kohdalla, siinä kohdalla jossa myös pysyvä oleskelulupa saadaan. Sitten se persialaismatto lentää seinään, eikä eksotiikkaa paranna edes se suklaasilmäinen napero joka on tullut väännettyä heti alkumetreillä.