Kavereita...

Mulla on hirveesti miespuolisia kavereita ja tulee aina olemaan, koska tuun paremmin miesten kanssa toimeen. Hyväksyn myös sen että miehelläni on naispuolisia kavereita. Ei olla kumpikaan mustasukkasta sorttia ja vaikka olaankin suhteessa pitää toiselle antaa tilaa ja elää myöskin omaa elämää.
Todistaa ei mielestäni tarvi mitenkään et onko pelkää kaveruutta jos luottamus pelaa! Ainahan voi olla pelko et kiinostuu liikaa mut se on vaan elämää! Kahvilla ja oluella voi tietysti käydä ja anna kyllä pusujakin, sekä pidän kädestä kiinni ja halailen! Ja suon tämän kaiken tietysti myös miehelleni!!!!!

Tähän voisi sanoa, että parisuhteellekin tekee vain hyvää, että on ystäviä molemmista sukupuolista. Yhteisiä ja kummankin omia. Jos avovaimo vaatisi, että minun tulee luopua siitä ja siitä ystävättärestä koska hän ei pidä tästä, tai että minun pitäisi luopua heistä kaikista - jättäisin avovaimon.

Ihan sairasta kuvitella, ettei saa ollenkaan tavata eri sukupuolta olevia ystäviä kun on parisuhde. Tietysti silloinkin ollaan väärillä jäljillä, jos toinen jää todella kokonaan huomiotta kavereiden vuoksi. Sellainen valitus, että "joka perjantai se lähtee kaljalle kavereiden kanssa ja mä jään kotiin yksin nyyh nyyh" on hyvä unohtaa, jos kumppani muuten on paikalla.

Terve parisuhde perustuu itsenäisten ihmisten vapaaehtoiseen liittoon. Tämä tarkoittaa mm. ettei toista saa yrittää muuttaa vastaamaan jokaista haavekuvaa ja pitää hyväksyä, että toisellakin on parisuhteen ulkopuolinen elämä. Mustasukkainen voi olla välillä (kuten minä), mutta toisen elämää ei saa rajoittaa.

Kyllä parisuhteessa olevalla miehellä/naisella saa olla kavereita. Mutta luottamus pitää kyllä olla kunnossa ja hoitaa parisuhdetta niin , että aikaa siihen myös jää. Koska miksi olla parisuhteessa,jos satsaa enemmän kaverisuhteisiin.
Ja jos haluaa parisuhdetta, siihen pitää satsata.

Aiemmassa suhteessa mies ei kommentoinut mitenkään vast.suk.p olevaan kavereihin, vaistosin ettei nyt niin ihastunut ollut kuitenkaan. En yrittänyt todistella, vaan sanoin kuinka asiat ovat, niinkuin ne olivatkin eli kavereita. That´s it. Jälkeenpäin mietin, vaikuttiko siihen ,että miehellä alkoi uskottomuutta olla. Eli eikö voida uskoa kaveruuteen.

Kyllä. Kaveri on ollut kiinnostunut liikaa minusta. Tullut väärinkäsityksiä seurustelusta, kihlauksesta,joita ei ollut. Tämä eroni jälkeen sinkku aikana. Kaveruus piti lopettaa, koska en halunut väärinkäsityksiä. Silloin kyllä aloin miettimään, voivatko mies ja nainen koskaan olla vain kavereita. Aiemmin en koskaan kyseenalaistanut sitä. Ehkä se onnistuu joidenkin kanssa, joidenkin kanssa taas ei.

On tullut yksi tapaus, jolloin on "kiinnostunut liikaa", mutta en tiedä onko se vaikuttanut rakkauteni kohteeseen. Vaikka siinä "kiinnostui liikaa", mielenkiintoinen ihminen kuin oli, niin silti näin jälkeenpäin ajateltuna jokin asia jäi vaivaamaan ja se vaikutti myöskin keskustelun avoimuuteen ainakin omalta osaltani. Oliko sitten mies kiinnostunut liikaa, millä tavoin ja miksi?
Ja oliko järjestetty juttu, koska vaistosin kuppilassa, että minut tunnettiin. Miehen kommentit ihmisistä olivat provosoivia tarkoituksellisesti, vaikka porukka tuntui tutuilta. Paikassa tilanne seisahtui ja tunnelma oli käsinkosketeltava. Tunsin olevani tarkkailun alaisena. Kyllä, jokin miehessä kiinnosti liikaa, ja halusin ottaa siitä selvän. Siksi juttelemaan.
Sitä mietin, voivatko kaverit halata (aiemmin se ei ole ollut ongelma, koska niin tein) tai suukotella. Se riippuu paljon luottamuksesta parisuhteessa ja siitä missä mennään, eli sitoutumisesta yhteiseen elämään. Ja siitä missä on se raja toisella puoliskolla, koska se vaihtelee eri ihmisillä. Sitä haluaisin kunnioittaa ja ottaa sen huomioon tulevaisuudessa, sitten kun olen sitoutunut parisuhteeseen. Tällä hetkellä olen sinkku.
Toivon kuitenkin, ettei tällä tutustumisella ole ollut vaikutusta rakkauteni kohteeseen ja suhteen jatkuvuuteen, sillä rakkaani merkitsee minulle paljon. En enään uskalla sitä ääneen sanoa tai toitottaa. Jos olisin tiennyt, olisinko jäänyt kotiin. Ei sekään oikealta tunnu. Vasta silloin kun toisen voi menettää,huomaan kuinka paljon hän merkitsee minulle. Eikä haluaisi loukata mitenkään.

Meillä on tilanne se että tyttöystävän ystävänä on entinen seksikumppani. Tyttö on vieläpä sanonut että ei koskaan pettäisi minua, mutta sopivassa tilanteessa voisi vielä mennä tämän kanssa sänkyyn. Tässä kerran kävivät kaksin saunassakin.

Pitäisikö tuo laittaa takaisin kiertoon? Meillä on hyvä suhde, mutta pahaa tekee.

Väite: Nainen voi kuvitella että on miehen kanssa vain kaveri, mutta mies yleensä haluaa vain seksiä.

..jos luottamus on suhteessa kunnnossa ja salailuja ei ole tarvetta tehdä.
Ja jos toisen kaverit ja kaverisuhteiden laatu on molempien tiedossa.. eli peli on avointa ja rajat on sovittu.

Minusta asia on ihan ok, tietysti. Kyllä mies ja nainen voivat olla ihan vain kavereita eikä siinä ole mitään pahaa. Mikäli kumppani ei suostu esittelemään minua naispuoliselle kaverille, tilanne voisi hieman mutkistua. :=)

Itselläni kaikki ystävät ovat poikia tai miehiä, koska olen enemmän poika mieleltäni kun tyttö. Esim. tytöt kun puhuu jostain meikkien hommaamisesta minä mietin et lähtisköhän illalla käymään autopajalla tekemässä sitä ja tätä sen ja sen moottorin/auton kanssa.
Ei mua kiinnosta todellakaan mitkään meikit tai miten hyvä perse jollakulla jätkällä on,mitään järkeä mun mielestä.

Toi mustasukkaisuus asia on aika henkilökohtainen et minkälaisen ihmisen kanssa seurustelee.
Itse olen kihloissa ja sulho ei ole mustasukkainen koska hänkin tietää/on huomannut että en tule tyttöjen kanssa "toimeen" ja itsellänikin on paljon hauskempaa miehien/poikien seurassa kuin tyttöjen.
Ja luottamukseenhan toi mustasukkaisuus juttu perustuu aika paljon loppujen lopuks, jos luottamus on kohdallaan niin ei ole mitään syytä olla mustasukkainen tai todistella pelkkää kaveruussuhdetta (tosin kyllä vain hölmö ei näe jos menee romanttiseks..)

Varatuilla on mahdollisuus olla vaan kavereita miesten/poikien kanssa samalla tavalla kuin tyttöjen varatun tytön kans,ei mitään ongelmaa. (allekirjoittanut on yksi elävä esimerkki)

Itselleni ei ole tullut vastaan tilannetta jossa olisin vakavissani ollut ihastunut/rakastunut miespuoliseen kaveriin joten tuohon en osaa sanoa paljoa mitään.

Toikin raja-asia riippuu ihan henkilöstä jonka kanssa seurustelee. Jotkut vetää hepulin jo siitäkin jos halaa miespuoleista kaveriaan tai antaa poskipusun. Mutta kyllä sitä nyt kaljalla/kahvilla/siiderillä saa kahdestaan käydä ilman muuta. Omien kavereitteni kanssa ajanvietto koostuukin just siiderillä käynnistä tai elokuvista tai muusta tälläisestä "kahdenkeskeisestä".

Eli omien kokemuksieni pohjalta en näe mitään estettä sille miksi vastakkaistasukupuolta olevat eivät voisi olla vaan kavereita.