Olen 34v. kotiäiti jolla 3 lasta. Aloin seurustella mieheni kanssa 18v. sitten 16vuotiaana ja hän on elämäni ainoa mies.KOSKAAN ei ole ollut muita.Kerran mieheni on jäänyt kiinni toisesta naisesta (n. 3 vuotta sitten).
Mies sanoo sen olleen hairahdus.Oli kuulemma hivellyt saada vieras nainen "lämpiämään", oli pitänyt jo suhdettamme itsestäänselvyytenä.En ole antanut anteeksi,mutta yritän elää elämää eteenpäin.Suhteemme on päällisinpuolin ok,mutta joskus ajattelen että olen vielä " nuori" ja haluaisin elää parisuhteessa jossa voi luottaa toiseen 100% . Taitaa olla toiveunta koko ajatus kun lukee näitä juttuja. Ja olen varmaan sellainen " sinisilmäinen" vaimo joka " uskoo" kaiken, mutta totuus on etten välitä .On päiviä jolloin odotan että mies jäisi uudestaan kiinni jos pettää niin saisi siihenkin selvyyden.
Mies sanoo sen olleen hairahdus.Oli kuulemma hivellyt saada vieras nainen "lämpiämään", oli pitänyt jo suhdettamme itsestäänselvyytenä.En ole antanut anteeksi,mutta yritän elää elämää eteenpäin.Suhteemme on päällisinpuolin ok,mutta joskus ajattelen että olen vielä " nuori" ja haluaisin elää parisuhteessa jossa voi luottaa toiseen 100% . Taitaa olla toiveunta koko ajatus kun lukee näitä juttuja. Ja olen varmaan sellainen " sinisilmäinen" vaimo joka " uskoo" kaiken, mutta totuus on etten välitä .On päiviä jolloin odotan että mies jäisi uudestaan kiinni jos pettää niin saisi siihenkin selvyyden.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miten toiseen voisi luottaa 100% kun ei itseensäkään voi? Todellakin toiveunta. Miksi sitäpaitsi miehesi pitäisi jäädä uudelleen kiinni? Eikö nuo asiat pitäisi hoitaa salassa?
Taidat olla katkerampi perheenäiti kuin kirjoittaja.Kirjoittajahan ilmoitti ettei ole KOSKAAN pettänyt miestään ,eikö silloin luottamus ole 100%?? Itse olen ollut naimisissa 20v. .Ei ole tullut houkutusta vieraisiin.Ehkä tämä vaimo haluaa miehensä jäävän kiinni mahdolliseesta uskottomuudesta päästäkseen mielenrauhaan.Kyllä katkeratkin perheenaidit voi joskus osoittaa ymmärrystä toista kohtaan.Joku päivä se voit olla sinä joka haluaa ymmärrystä.
sellainen kuka pettää on saannut ns. päänauki koko touhuun, eli aina seuraava kerta on helpompi.
Itse olen ns. pettäjä, vaikka kuinka yritän hillitä itseni, en voi. Vähitellen olen ajatellut asian olevan ok, eli en kadu yhtään ja toisaalta tunnen hienoista syyllisyyttä siintä mitä teen ns. kolmannelle osapuolelle.
Vain tyhmä tunnustaa tekosensa, kyllähän kulissiliitossakin voi elää, itse odotan suurta rakkauttani...toivon sen lopettavan tämän pettämisen kierteen. Kerran olin rakastunut kunnolla ja sitä kumppaniani en pettänyt, ei olisi tullut mieleenkään.
Aika surullista kuitenkin, mutta totta.