Onko kellään kokemuksia suhteesta masentuneen henkilön kanssa? Itselläni ei ole todettu masennusta, en ole koskaan käynyt lääkärillä asian takia tai muuta. Varmaankin tavallaan pelkään diagnoosin saamista ja ns. "hullun" leimaa. Välillä tuntuu että saattaisin olla masentunut ja välillä taas olo on hyvä ja normaali.
Olen virallisesti seurustellut tasana kerran teini-iässä. Pientä säätöä ollut senkin jälkeen, muttei mitään vakavampaa. Tavallaan toivoisin että olisi kumppani, mutta pelkään seurustelua. En usko että kukaan haluaisikaan olla kanssani. En ole nyt mikään susiruma, hieman pyöreä, joskus kauniiksikin kehuttu. Kavereita on reippaasti, mutta silti tunnen oloni yksinäiseksi. Moni kavereistani seurustelee ja on muuttanut toisaalle. Tuntuu että oma "elämäni" jumittaa paikoillaan enkä tiedä mitä haluaisin.
Viesti nyt vähän poikkesi otsikosta, piti hieman avautua pitkästä aikaa. Mutta siis, voisitko kuvitella seurustelevasi masentuneen henkilön kanssa?
Olen virallisesti seurustellut tasana kerran teini-iässä. Pientä säätöä ollut senkin jälkeen, muttei mitään vakavampaa. Tavallaan toivoisin että olisi kumppani, mutta pelkään seurustelua. En usko että kukaan haluaisikaan olla kanssani. En ole nyt mikään susiruma, hieman pyöreä, joskus kauniiksikin kehuttu. Kavereita on reippaasti, mutta silti tunnen oloni yksinäiseksi. Moni kavereistani seurustelee ja on muuttanut toisaalle. Tuntuu että oma "elämäni" jumittaa paikoillaan enkä tiedä mitä haluaisin.
Viesti nyt vähän poikkesi otsikosta, piti hieman avautua pitkästä aikaa. Mutta siis, voisitko kuvitella seurustelevasi masentuneen henkilön kanssa?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Masentunut nainen saa varmasti aina seuraa toisin kuin masentunut mies. Ai miksikö?
Nainen saa näyttää tunteensa, myös pahan olonsa. Naiselle löytyy aina lohduttajia, nainen saa itkeäkin jos siltä tuntuu.
Mies ei saa näyttää pahaa oloaan millään tavalla (paitsi olemalla väkivaltainen muita miehiä kohtaan joka on naisten mielestä seksikästä).
Masentuneelta näyttävä mies aiheuttaa naisessa "huonoi fiiliksii".
Koska naiset eivät itse osaa olla hauskoja he vaativat mieheltä hauskuutta. Masentunut mies ei kerro hauskoja juttuja, jolloin hänen seuransa ei ole jännittävää.
Aiheuttaa oikeasti masentunut nainenkin miehessä huonoja fiiliksiä eikä meinaa saadaa seuraa minkäänlaisesta miehestä. Itse olen masennuskauden kokenut, ja kyllä silloin ne itsekin rumimmat miehet vain pilkkasivat ulkonäköäni (koska ottivat sen alati surullisen ilmeeni ilmeisesti nyrpeytenä?). Nykyisin saan sentään seuraa osasta niitä kiltimpiä ja ujompia miehiä, kun en ole enää masentunut. Mutta ennen oli sekin täysin mahdotonta, joten äläpä puhu paskaa että masentunut nainen saisi muka varmasti seuraa... Sitäpaitsi lähes kaikki miehet jotka luettelevat ihannenaisensa ominaisuuksia ovat lukeneet hymyn yhdeksi tärkeimmistä ominaisuuksista. Ihan loogista siis, että masentuneen näköinen nainen ei vedä puoleensa niitä epäsuosittujakaan miehiä.
Ei puhunut potaskaa aiempi kaveri. Meinaan kyllä se vain niin on, ettei masentunutkaan nainen jää yksin. Paljon mielenterveysongelmaisten piireissä pyörineenä olen tämän huomannut itsekin.
Nainen voi jäädä vaille seuraa vain oman valintansa kautta!
Turun yliopistossa evoluutiobiologit on tutkineet viime vuosina näitä mikä vastakkaisessa sukupuolessa vetoaa-juttuja. Naisten kasvoissa stressaantuneisuus oli se mikä ei vedonnut miehiin. Mitä alhaisempi stressitaso kasvoilta luettavissa sen viehättävämmäksi nainen koettiin.
Kaiken tämän positiivisuushypetyksen keskellä tahtoisin itselleni lievästi masentuneeksi määriteltävän kumppanin. Haluaisin jonkun jakamaan juuri maailman ja elämän niin depressiivisen realistisesti mitä se rehellisyyden nimissä vaatii. En halua, että kakkaa koristellaan ruusuilla. Toki positiivareille sen suon heidän omissa elämissään. Itselläni ei ole siihen tarvetta.
No itse masentuneena jäin kyllä täysin yksin eli äläpä yleistä. Nuo atm-tyyppiset miehet alkoivat kiinnostua vasta parannuttuani masennuksesta. Nykyisin joskus harvemmin jopa "ktm" saattaa kiinnostua, jos olen meikannut viimeisen päälle. Silloin tällöin jotain ytm:iä kiinnostaisi mutta korkeintaan vain yhden panon verran eikä edes vakipanoksi asti, mistä en ole kiinnostunut, minkä takia tapailenkin vain atm/ktm-kategoriaa.
Eli jatkuvasti on ollut joku kiinnostunut! Ihan itse todistat väitteen oikeaksi.
Meistä masentuneista AT-miehistä ei ole kukaan kiinnostunut edes silloin kun on menossa parempi kausi! >:(
Olen seurustellut masentuneen miehen kanssa hänen masennus johtui osittain siitä,että häntä oli koulukiusattu.
Masennuslääkkeet tekivät sen,että hän ei pystynyt laukeamaan seksin aikana eikä oman kädenkään avulla se oli hirveän työn ja vaivan takana.
Meillä oli myös erona se,että tämä mies oli työtön ja joi monta kertaa viikossa masennukseen alkoholia
Minä taas kävin töissä enkä juonut paljoa alkoholia en edes joka viikko.
Lopussa suhde meni siihen,että mies ei halunnut enää seksiä koska häntä turhautti se,että ei pystynyt laukeamaan vaikka olisi halunnut.
Ja masennus meni niin pahaksi että hän halusi olla yksin ja juoda vain..
Neljäs tyttöystäväni oli jonkin verran masentunut, sillä hän oli viillellyt itseään ja muutenkin hänellä oli omat ongelmansa kuten esim. huostaanotto ja päihdeongelmia yms. Hän kykeni jonkin verran juttelemaan asioista minulle ja yritin auttaa häntä parhaani mukaan. Hän selvästikin välitti minusta ja sanoi melko aikaisessa vaiheessa rakastavansa minua. Hän myös lupasi tuolla luokseni yökylään ja olimme tosi rakastuneita. Hän sai jopa tietää että minulla on poikuus tallella. Voi toki olla että sen kertominen oli jotain alkusoittoa tulevalle.
Varsinaiset ongelmat alkoivat siinä kohdassa kun hän joskus ohimennen kysyi minulta että milloin kävin armeijan ja millaista siellä oli. Menin ihan vaivaantuneeksi ja sanoin saaneeni lykkäystä opiskelujen vuoksi vaikka en tuolloin enää opiskellutkaan. Tuon keskustelun jälkeen olin ihan vaivaantunut ja poissaoleva ja jonkin ajan kuluttua hän kysyikin minulta että onko kaikki hyvin. Siinä kohtaa kerroin että huijasin häntä ja että käyn ammattilaisen luona juttelemassa saadakseni vapautuksen. Hän kyseli syytä ja sanoin että minulla on ollut tosi vaikeaa, lähinnä koulukiusaamisen vuoksi. Hän halasi minua, mutta tunnelma ja hänen suhtautumisensa minuun ei ollut tuon keskustelun jälkeen entisensä.
Viimeinen niitti oli se, että näimme muutaman päivän kuluttua ja hän pyysi minua tekemään kaulaansa fritsun. Tein työtä käskettyä, mutta eihän siitä mitään tullut. Yritin monta kertaa ja hän antoi neuvoja ja lopulta taisin saada jotain aikaiseksi. Siihen hän totesi että 12-vuotiaskin pystyy parempaan. Pidimme muutaman päivän ajan mykkäkoulua, mutta näimme vielä kerran seuraavalla viikolla. Kun yritin suudella häntä, hän kielsi minua vedoten siihen että hänellä on flunssa. Hän ei kyllä yhtään vaikuttanut sairaalta, joten kyseessä oli selvästikin tekosyy.
Pidimme yhteyttä muutaman päivän ajan kännykällä ja netissä, kunnes eräänä iltana hän jätti minut ilman tarkempaa selitystä. Jotain se selitti että hänellä on liikaa muistoja mistä ei pääse yli yms. hölynpölyä.
Tässä eräs opettavainen tarina siitä, että miehen ei kannata tunnustaa mielenterveysongelmiaan tai haavoittuvuuttaan naiselle.
En voisi aloittaa seurustelua masentuneen kanssa (se, että pitkäaikainen kumppani sairastuisi masennukseen on sitten ihan eri asia ja kannattaa pitää mielessä). Olen itse sairastanut keskivaikean masennuksen ja tiedän, että siinä tilassa on kerta kaikkiaan mahdotonta jaksaa parisuhdetta. Olin suurimman osan ajasta sängynpohjalla yrittäen päästä helpottavaan uneen, joka auttaisi selviämään päivästä toiseen. Voimani riittivät parhaimmillaan siihen, että aloitin siivoamisen (esim. otin imurin esille tai aloitin tiskaamisen) mutta kaikki jäi kesken. Näin jälkeen päin minulla ei ole edes selviä muistikuvia niistä parista pahimmasta vuodesta.
Toisin kuin monet luulevat, masentunut ihminen ei itkeskele. Masentunut ihminen ei tunne enää yhtään mitään, kaikki on yhdentekevää. Pahinta masennuksessa on, ettei siitä edes yritä parantua juuri siksi, ettei millään tunnu olevan mitään väliä.
Tällä hetkellä olen täysin terve enkä enää tarvitse lääkkeitä, mutta olen tietoinen siitä, että masennus uusii herkästi ja pelästyn aina kun tunnen oloni niin väsyneeksi, että alkaa huimata ja keskittymiskykyni häviää. Silloin on pakko ottaa aikalisä ja levätä sen verran kuin töiltä pystyy.
Olen itse myös sairastanut keskivaikean masennuksen ja itkeskelin jatkuvasti, usein tuntikaupalla ilman mitään selkeää syytä.
Olisin myös varmasti jaksanut olla parisuhteessa, mikäli mies olisi ollut oikeanlainen. Todennäköisesti olisin toipunutkin masennuksesta nopeammin, jos olisi ollut tukeva ja rakastava kumppani vierellä.
Masennuksen oireet vaihtelevat yksilöstä toiseen, joten ei kannata yleistää.
Minä olen ollut usein masentunut. Ekan kerran minulla kuitenkin diagnosoitiin masennus vasta 4kymppisenä. Samanlaisia masennusjaksoja ollut elämässä aiemminkin mutta en ole saanut silloin apua mistään, silti miehiä on aina ollut tarjolla liikaakin.
Ex-mieheni kanssa oltiin yhdessä 20 vuotta, hän ei huomannut masennustani. Nyt jälkikäteen hän sanoo että olisihan se pitänyt huomata. Osaan kyllä peittää masennuksen reippaan kuoren alle. Silloin kun joogasin ja liikuin luonnossa säännöllisesti, en edes kärsinyt masennuksesta.
Olen nätti blondi. Se riittää miehille, ja se että saa pesää. Muulla ei ole väliä. Eli ei miehiä masennukset haittaa kunhan ulkonäkö on kunnossa.
Tällä hetkellä menossa ehkä pahin masennuskausi mikä mulla on ollut. Ei voi vähempää miehet kiinnostaa...pitäis lähtä tiskaamaan ja siivoomaan mutta eipä jaksa kun on herännyt jo aamuyöllä ahdistukseen...
"Ex-mieheni kanssa oltiin yhdessä 20 vuotta, hän ei huomannut masennustani. Nyt jälkikäteen hän sanoo että olisihan se pitänyt huomata."
:DDDDD
Dragigoomista.
Jahas, Genio.Mente on taas saapunut mestoille, muttei uskalla omalla nikillään, vaan käyttää toisten nikkejä.
Olen seurustellut masentuneen ihmisen kanssa, mutta siinä vaiheessa kun hänen masennuksensa äityi psykoottiseksi ei suhteesta enää tullut mitään ja erottiin lopulta. Masennus (ja/tai masennuslääkkeet) oli vähitellen myös vienyt häneltä kaikki seksuaaliset halut ja seksiä ei suhteen loppupuolella ollut yhtään. Uudestaan en lähtisi suhteeseen "jo valmiiksi" masentuneen kanssa... toisaalta olin tuon tapauksen aikaan vielä hyvin nuori, ehkä nyt osaisin itsekkin suhtautua paremmin.
Kiinnostaisi tietää mistä syystä kommenttini oli saanut miinuksen. Tuostako etten haluaisi uudelleen yrittää seurustella masentuneen ihmisen kanssa kun minulla on kokemusta siitä miten vaikeaa se on?
On kokemusta asiasta, ja voin sanoa, että se masennus kannattaa hoitaa, ennen kuin alkaa etsiä seurustelukumppania. Jos masennus paljastuu vasta seurustelun aikana, ei asiaa kannata peitellä ollenkaan. Siinähän ainakin tulee testatuksi, kuinka syvää kiinnostus toiseen on.
Nuo treffipalvelut ovat täynnä masentunutta väkeä, joten tämä on hyvä keskustelunaihe, koska aika moni tällaiseen törmää nykyään.
Ei haittaisi yhtään. En ole itsekään mikään keinotekoisen positiivisuuden kannattaja. :D
En ole masentunut vaikka naisia ei elämässä näy.
Olimme yksin.
Mies voi seurustella masentuneen naisen kanssa, mutta nainen ei voi masentuneen miehen. Säännön vahvistavana poikkeuksena kuitenkin huumeita käyttävät masentuneet miehet ovat suosittua seurustelumateriaalia.
Ei ehkä kannata kysyä täältä neuvoa mihinkään asiaan. Tälläisiin topikkeihin luultavasti postaa 2-3 nikkiä kymmenellä eri nikillä toistaen saman asian kymmenen kertaa putkeen; helppoahan se on ilman rekisteröitymispakkoa.
En osaa vastata muiden puolesta, mutta sen voin sanoa, ettei näissä asiossa kannata antaa ajatuksilla valtaa ja varasinkaan miehet eivät niin teekään; jos miehellä on tunteita, ihastusta naista kohtaan, ei mies mieti jotain mahdollista masennusta ym. muuta juttua. En edes usko, että edes nainen miettii sellaista, jos ihastus ja tunteet ovat oikeasti aitoja.
Jos tunteet ovat tarpeeksi vahvoja, ei muilla asioilla, kuten (mahdollisella) masennuksella ym. ole mitään väliä.
Voisin ainakin yrittää seurustelua hetken aikaa. Masennuksen läpi käyneenä ja näin syyspimeillä siihen vieläkin hieman taipuvaisena ymmärrän että se on usein vain vaihe elämässä. Toki siitä paraneminen vaatii tahdonvoimaa ja läheisten apua.
Tiedä vaikka se masennuksesikin häviäisi kun saisit vähän uusia aktiviteetteja ja ihmisiä elämääsi.
Ei sitä kannata huviksee masentuneeseen erehtyä sekaantumaan. Se vaatii melkosen pitkää pinnaa välillä.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta moinen valitus
Jos masennus johtuis yksinäisyydestä niin varmasti loppuis suhteen alkaessa, mutta jos masennus on jotain muista syistä ja ei siitä yli pääse, niin aika rakasta se on kyllä seurustelulle. Mulla oli yks tämmöinen suhde, ajattelin että nainen ois piristynyt mun kanssa, mutta eipä valitettavasti.
Naisen löytäminen on tosiaan miehelle erinomainen lääke. En ole koskaan ollut masentunut suhteen aikana, mutta yksin ollessa voi tulla aina muutamien kuukausien kausia. Naisten masennus on erilaista, sitä ei paranna mikään ja miehestä on oikeastaan vaan haittaa.