Kyllä on hankalaa työskennellä kärttysen, nälkäisen ja väsyneen naisen palveluksessa. Kokoajan saa "pelätä" että millähän tuulella se nyt on. Yleensä osaan asettaa asiat perspektiiviin ja tiedostan,ettei ärtyisyys johdu minusta, mutta toisinaan kuitenkin huomaan ajattelevani, että kohta tulen antamaan rakentavaa palautetta ja paljon, koska minuahan ei kohdalla tällä tavalla.
Olen jäämässä kohta pois tästä työstä ja olen huomannut, ettei työnantajani enää anna minulle työtehtäviä entiseen tapaan.. Tuntuu, että me molemmat odottelemme viimeistä työpäivääni. Kun työtehtävät ovat kaikonneet, huomaan etten saa motivoitua itseäni hoitamaan parhaan kykyni mukaan edes niitä töitä joita minulla on. Tuntuu, että tilanteesta on muodostunut ns. oravanpyörä: En saa ammattiani vastaavia töitä ja teen ne työt, joita on vasemmalla kädellä ja työnantajani on huomannut tämän. Tämän seurauksena aistin pomossani epäluottamusta kyvystäni hoitaa töitäni kunnolla, joka puolestaan ruokkii epävarmuuttani ja huomaan passivoituneeni miltei kokonaan. Ennen kuitenkin koin olevani erittäin hyvä, oma-aloitteinen ja itsevarma työntekijä. Muissa työpaikoissa olen saanut hyvää palautetta, niin kuin tässäkin ennen kuin ilmoitin lähteväni. Mainittakoon tähän vielä, että olen hiukan pettynyt itseeni ja samoin kyllä pomooni. Menee varmasti jonkin aikaa, että saan koottua ammatillisen itsetuntoni rippeet ja luotan taas kykyihini.
Toisaalta lasken päiviä viimeiseen työpäivään ja ihmettelen miksei minulla ole ollut kanttia irtisanoa itseäni tuon vällillä jopa hullulta vaikuttavan ihmisen palveluksesta jo aiemmin. Rahastahan se johtuu.. saanhan kuitenkin kuukaudessa 2500 euroa tilille. Ja joka tapauksessa, enää muutama päivä jäljellä...Kyllä sen kestää. Ei ole minun asiani, jos minulle maksetaan siitä, että hoidan työajastani 30 % työtehtäviä ja lopun aikaa surffailen netissä.
Tuon epämääräisen alustuksen jälkeen, olenkin moraalisen kysymyksen edessä. Tulisiko minun kertoa seuraajalleni, minkälainen ihminen pomo on oikeasti, vai tulisiko minun jättää asia mainitsematta, koska kyllähän totuus tulee julki hänelle ennemmin tai myöhemmin. Yleensä olen sillä kannalla, että kukin saakoot omat vaikutelmansa ilman ennakkokäsityksiä. Huomaan kuitenkin tässä tapauksessa olevani hiukan katkeroitunut enkä millään malttaisi olla puhumatta asiasta.
Olen jäämässä kohta pois tästä työstä ja olen huomannut, ettei työnantajani enää anna minulle työtehtäviä entiseen tapaan.. Tuntuu, että me molemmat odottelemme viimeistä työpäivääni. Kun työtehtävät ovat kaikonneet, huomaan etten saa motivoitua itseäni hoitamaan parhaan kykyni mukaan edes niitä töitä joita minulla on. Tuntuu, että tilanteesta on muodostunut ns. oravanpyörä: En saa ammattiani vastaavia töitä ja teen ne työt, joita on vasemmalla kädellä ja työnantajani on huomannut tämän. Tämän seurauksena aistin pomossani epäluottamusta kyvystäni hoitaa töitäni kunnolla, joka puolestaan ruokkii epävarmuuttani ja huomaan passivoituneeni miltei kokonaan. Ennen kuitenkin koin olevani erittäin hyvä, oma-aloitteinen ja itsevarma työntekijä. Muissa työpaikoissa olen saanut hyvää palautetta, niin kuin tässäkin ennen kuin ilmoitin lähteväni. Mainittakoon tähän vielä, että olen hiukan pettynyt itseeni ja samoin kyllä pomooni. Menee varmasti jonkin aikaa, että saan koottua ammatillisen itsetuntoni rippeet ja luotan taas kykyihini.
Toisaalta lasken päiviä viimeiseen työpäivään ja ihmettelen miksei minulla ole ollut kanttia irtisanoa itseäni tuon vällillä jopa hullulta vaikuttavan ihmisen palveluksesta jo aiemmin. Rahastahan se johtuu.. saanhan kuitenkin kuukaudessa 2500 euroa tilille. Ja joka tapauksessa, enää muutama päivä jäljellä...Kyllä sen kestää. Ei ole minun asiani, jos minulle maksetaan siitä, että hoidan työajastani 30 % työtehtäviä ja lopun aikaa surffailen netissä.
Tuon epämääräisen alustuksen jälkeen, olenkin moraalisen kysymyksen edessä. Tulisiko minun kertoa seuraajalleni, minkälainen ihminen pomo on oikeasti, vai tulisiko minun jättää asia mainitsematta, koska kyllähän totuus tulee julki hänelle ennemmin tai myöhemmin. Yleensä olen sillä kannalla, että kukin saakoot omat vaikutelmansa ilman ennakkokäsityksiä. Huomaan kuitenkin tässä tapauksessa olevani hiukan katkeroitunut enkä millään malttaisi olla puhumatta asiasta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kauhee tää romaanin pituus..kuka lukee??Lyhyt ja ytimekäs teksti.Kiitos!
Minnekäs oot menossa, kun kerroit että sanoit itsesi irti?
Se, että pomo tarjoaa pelkästään rutiiniluontoisia tehtäviä, ei tosiaan pidemmän päälle motivoi. Mun entinen pomo ei halunnut, että kehittyisin työpaikalla. Hän siis laittoi minut tekemään talon tylsintä hommaa. Tätä jatkui pari-kolme viikkoa, ja se oli sopiva aika siihen, että ehdin turhautua koko duuniin. No lopulta sekin päättyi, koska meillä oli erimielisyyksiä ja kaikkea muuta. Ihan sama, en halua olla sellaisessa firmassa, jossa ei oteta aiempaa osaamistani huomioon.
Hyviäkin esimiehiä on, luojan kiitos. Heidän kanssaan ei tarvitse pinnistellä, koska tulee huomatuksi ja saa myös vastavuoroisesti kiitosta tekemästään työstä.
Aloittajan kirjoitus oli aivan kuin omalta työpaikaltani. Itse olen tosin pääsemässä vajaan vuoden työnteon jälkeen eroon kun huomasin ajoissa missä mennään.
Itsellänikin on vajaa työllisyys itsestä riippumattomista syistä johtuen. Työnantajani ei välitä eikä häntä näytä kiinnostavan järjestää töitä joten yritänkin kokoajan hakea uutta työpaikkaa. Ammattitaito on päässyt ruostumaan yksipuolisten työtehtävien takia samoin kuin ammatillinen itseluottamus. Myös työmotivaatio on kadonnut, eikä enää kiinnosta niitä vähiäkään töitä tehdä parhaalla mahdollisella tavalla. Ne tulee nykyisin tehtyä siten, että kunhan on tehty.
Samankaltainen tilanne kuin minulla. Olen käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja yritän kehittää itseäni luppoaikoina joita nykyisin piisaa. Mutta ei sekään oikein tahdo toimia, kun täytyisi saada kunnon opastusta samaan aikaan. Mitkään koulunpenkit ei kiinnosta todellakaan. Toi motivaation ja ammattitaidon kärsiminen on kaikkein pahinta tässä.