Olen vähän päälle parikymppinen ja ollut poikaystäväni kanssa parisen vuotta. Alkuun mietin onko hän minulle se oikea, mutta jotenkin oli vain kiire saada se ensimmäinen oikea poikaystävä, kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Myöhemmin yhteiselämä tuntui aivan ihanalta ja ihmettelin miksi ikinä olinkaan niin epävarma.
Keväällä sain kuulla puskaradion kautta, etteivät kaksi hyvää ystävääni ja äitini pidä ollenkaan poikaystävästäni. Se järkytti suuresti, sillä äitini usein pyytää, että viettäisin poikaystäväni kanssa aikaa vanhempieni luona, enkä ole hänen käytöksestään huomannut mitään. Sen luin rivien välistä jo kaksi vuotta sitten, ettei isäni pidä poikaystävästäni. Ärsyttää kuinka muiden ihmisten suhtautuminen ja heidän mainitsemansa ärsyttävät asiat poikaystävässäni ovat alkaneet pistää itseänikin silmään ja ärsyttää välillä. Toisinaan tuntuu myös, että häpeän häntä muiden ihmisten seurassa. Toisaalta kuitenkin rakastan häntä, enkä tahtoisi erota. Toivon, että tämä on vain jokin kriisivaihe mistä pääsee yli...
Keväällä sain kuulla puskaradion kautta, etteivät kaksi hyvää ystävääni ja äitini pidä ollenkaan poikaystävästäni. Se järkytti suuresti, sillä äitini usein pyytää, että viettäisin poikaystäväni kanssa aikaa vanhempieni luona, enkä ole hänen käytöksestään huomannut mitään. Sen luin rivien välistä jo kaksi vuotta sitten, ettei isäni pidä poikaystävästäni. Ärsyttää kuinka muiden ihmisten suhtautuminen ja heidän mainitsemansa ärsyttävät asiat poikaystävässäni ovat alkaneet pistää itseänikin silmään ja ärsyttää välillä. Toisinaan tuntuu myös, että häpeän häntä muiden ihmisten seurassa. Toisaalta kuitenkin rakastan häntä, enkä tahtoisi erota. Toivon, että tämä on vain jokin kriisivaihe mistä pääsee yli...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minkä vuoksi ystäväsi ja äitisi eivät pidä hänestä? onko heillä syytä siihen? toisaalta joskus tulee luettua rivien välistä kaikenlaista, mikä ei välttämättä edes pidä paikkaansa. :) minkä vuoksi häpeät poikaystävääsi seurassa?
Heidän mielestään hän vaikuttaa masentuneelta ja pelkäävät että masennus tarttuu minuun. Hän ei todellakaan ole mielestäni masentunut vaan vain paljon hiljaisempi ja ujompi isommassa seurassa kuin minä. Varmaan siksi häpeän jos hän vain istuu hiljaa ja muut kuvittelevat ettei hän kuuntele ollenkaan keskustelua ja näyttää kuin olisi omissa maailmoissaan.
Minuakin järkyttäisi, jos puskaradiosta saisin kuulla, että
"... Keväällä sain kuulla puskaradion kautta, etteivät kaksi hyvää ystävääni ja äitini pidä ollenkaan poikaystävästäni. Se järkytti suuresti, ..."
Äitisi ja ystäväsi ovat olleet tökeröitä, kun ovat moittineet rakastettuas! Ystävältä ja äidiltä tulisi voida odottaa tukea, eikä tuollaista kieroa selän takana puhumista.
Ehdotan, että otat asian suoraan puheeksi näiden kyseisten naisten kanssa.
He saattavat pelkästään olla kateellisia onnestasi!
Tsemppiä!
Kiitti tosi paljo kannustavasta tuesta! :) täytyy varmaan rohkasta ittensä puhumaan asioista :) ja itteeki on auttanu tosi paljo ku oon pohtinu täs ny parisuhteen faktoja, tuntuu taas paljo enemmän siltä että rakastan omaa kultaa yli kaiken eikä pidä antaa muiden mielipiteiden vaikuttaa :)