Tyttöystäväni huono itsetunto

Aivan varmasti jokainen nainen haluaa olla kaunis ja haluttava!

Käytät vain sinnikkäästi aikaa ja aikaa tutustuaksesi naisen jokaiseen sopukkaan :) ja näytät kongreettisesti että rakastat varsínkin juuri näitä "kiellettyjä alueita"

Sääntö voisi olla että mitä enemmän nainen ujostelee niin sitä enemmän tuplana kiinnität huomiota hänen "kiellettyihin paikkoihinsa" esim. hyväilemällä ja naiselle on tultava sellainen tunne että juuri hän on sinulle kaunista katseltavaa.

Sä voit olla vähän niinkuin sparraaja tuon asian suhteen. Netissä löytyy paljon kirjoituksia ja materiaalia miten kohottaa itsetuntoa.

Tästä on esim. hyvä aloittaa: http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/hyva-mina/kohota-itsetuntoa/

Suosittelen että keskustelet rakentavasti, syyttämättä naises kans, että mistä asia voi johtua muutenkin kuin ulkonäöstä. Uskon että nuo ulkonäköongelmat ovat vaan jäävuoren huippu.

Selaile netti ja lue muiden ihmisten kirjoituksia, että miten ne saanut kohotettua itsetuntoa.

Jos tuntuu että voimasi loppuvat ja päädytte aina lyömään päätä seinään niin naisesi voi hakeutua terapiaan. Siinä ei oo mitään hävettävää. Siellä hän saa ainakin ongelmiinsa apua.

Tsemiä!

Viime kädessä naisen itsetunto ei ole sun vastuullasi. Sä olet yrittänyt häntä auttaa ja hyvä niin, mutta jossain vaiheessa kannattaa antaa olla, sillä tuo asia on hänen itse ratkaistava ja kulutat vain itseäsi ottamalla tuosta stressiä ja hakkaamalla päätäsi seinään. Jos hän haluaa itsetuntoaan parantaa, se on hänen itsensä tehtävä ja todennäköisesti hän tarvitsee siihen sellaista asiantuntemusta jota teillä kummallakaan ei ole (esim. terapia). Olet hänelle paras kumppani pitämällä itsesi onnellisena. Se ei onnistu, jos stressaat kohtuuttomasti asioista, jotka eivät ole vastuullasi.

Mitä riitelyn aihetta muuten tuossa on? Sun pitää tehdä selväksi hänelle, että jos hän haluaa sinun tukesi, hänen on myös arvostettava sitä mitä teet hänen eteensä ja minkäänlainen kiukuttelu ei ole sallittua.

Voi kun olet ihana poikaystävä :) Parenpaa ei voisi olla.
Minä olen epävarmana saanut vain miesten vihat niskoilleni.
Uskon, että kärsivällisyys ja luotto siihen, että on miehelleen se rakkain ja paras valinta tekee ihmeitä.
Kerro rakkaallesi miltä sinusta tuntuu. Kerro hänelle kuinka ajattelet hänestä.
Kyllä hän sen tajuaa jossakin vaiheessa, että olet tosissasi.
Jos ei tajua, koita kertoa miten se ettei hän usko sinua vaikuttaa sinuun.
Luulisi sen viimeistään auttavan.

Hyvää jatkoa teille :)!

Tosiaan vau mikä mies. Yleensä kehoitetaan vaan hommaamaan se hyvä itsetunto.
Me naiset harvemmin olemme niinkuin jostain mallimaailmasa ja paineita se luo varmaan aika monelle.
Vietä vaikka naisesi kanssa ilta läheisyyden merkeissä, vaikka ihan ilman seksiäkin?
Näytät miten rakastat hänen vartaloaan, tykkäät ja ihailet häntä kyllästymättä :)
Uskon että lopussa kiitos seisoo, pikkuhiljaa ainakin...
Ei kaikkien tarvitse olla mannekiineja ja kauniita olemme silti, ainakin joillekkin:)

Aivan varmasti suurin osa naisista on ainakin suhteen alussa jollainlailla epävarma omasta ulkonäöstään.
Toisaalta miehilläkin on niin erilaisia makuja omasta naisihanteestaan.
Miehen suhtautuminen toki voi vaikuttaa paljonkin epävarmuuteen ja kuin myös positiivisesti siihen hyvään itsetuntoon omasta vartalostaan

Itsetunto-ongelmat ovat kyllä helvetillisiä. Tietenkin toisen itsetuntoa voi ikään kuin keinohengittää, esimerkiksi kehumalla ulkonäköä, mutta aidosti sen täytyy lähteä omasta itsestä. Se, että mies kehuu ja jumaloi johtaa usein vain siihen, että nainen löytää itsestään jotain uusia vikoja tai kuittaa kaiken "sä vaan sanot..." -tyyppisesti.

Toimiva konsti voisi olla rohkaista naista sellaisiin asioihin, joiden kautta hän saisi rakennettua itselleen sitä itsetuntoa. Aloittakaa esimerkiksi yhdessä uusi harrastus, sellainen, jossa naisesi voi konkreettisesti huomata kehittyvänsä ja saavuttaneensa itse jotain. Tai tehkää yhdessä jokin projekti, jonka loputtua naisesi voi todeta "Hemmetti, minähän tein sen!". Ideana ylipäänsä siis se, että ihminen saisi omien positiivisten kokemusten avulla rakennettua itsetunnolleen pohjaa, josta sitten on taas helpompaa jatkaa kohti aitoa itsetuntoa.

Älä missään nimessä lopeta kehumisia, sillä normaalissa parisuhteessa niitäkin tarvitaan (ja tässä tapauksessa normaaliakin enemmän). Tiedosta kuitenkin se, ettet pysty kenenkään aidosti huonoa itsetuntoa parantamaan pelkillä kehuilla.

Valitettavan paljon on miehiä, jotka loukkaavat jo nuoriakin naisia halventamalla ulkonäköä. Jotakin tällaista saattaa olla tapahtunut aloittajan tyttöystävälle, vaikka kyse ei olisi ollut aiemmasta seurustelusuhteestaan. Monet suomalaiset miehet ovat oman kokemukseni mukaan erittäin huonokäytöksisiä. Suomessa naisia halventava ja aliarvioiva käytös sanattomasti hyväksytään. Muualla maailmassa näin ei ole. Suomi on käytöstapojen osalta kehitysmaa.

Helppohan se on olla huonon itsetunnon omaava nainen parisuhteessa kun vastaavasti mies. Naista pitää kehua ja ylistää että hänen itsetuntonsa kohenee mutta itse miehenä omaan huonon itsetunnon saan vaan ohjeita että "naisesi ei ole sinun terapeutti vaan hoida itsetuntosi kuntoon ja harkitse sitten parisuhdetta"
Miten helevetissä tämäkin asia on käännetty niinpäin että mies on taas se joka häviää mutta naiselle ei missään nimessä saa sanoa että hommaa itsetunto ja mieti sitten uudestaan parisuhdetta.

Kandee olla varuillaan huonoitsetuntoisten naisten kaa. Vois luulla, että ne ei häivy, mut just ne häipyy. Eivät pysty uskomaan, että kelpaavat, pelkäävät hylätyksi tulemista jne.. Voivat olla tosi julmia.

Joo, mutta se voi mennä toi häpeily ja piilottelu, niin yli, että ei siinä paljon kannustavat kommentit ja käytös auta. Mä seurustelin tosi upeen naisen kanssa, sen iho oli täydellinen ja kroppa kiinteä, sekä "joka paikasta" uskomatoman kaunis, mut silti häpesi esim. kiinteitä suuria todella kauniita rintojaan. On toki varmaan helpompi olla itsevarma, jos on "objektiivisen kaunis", jos sellaista nyt on sitten olemassakaan, mutta kyllä se itseluottamus lähtee kuitenkin sieltä korvien välistä. Ja vaikeahan siinä on olla toista olla loukkaamatta, jos jokainen aiheeseen (ulkonäköön) liittymätönkään kommentti on mahdollinen loukkaus, joka jää pyörimään mieleen ja ruokkii epävarmuutta edelleen. Kai tässä kulttuurissa on sitten jotain vikaa, jos näin kovat on naisten ulkonäköpaineet.

Kehut vaan muita naisia ja pornotähtiä niin hyvä tulee.

Saako nainen vahvistusta itsetunnon puuteeseen muustakin kuin ulkonäön kehumisesta? Usein liikunta on sellainen asia, joka vahvistaa itsetuntoa. Löytyisikö joku laji, jossa nainen on hyvä ja hän saisi kehuja tekemisestään eikä siitä, että miltä hän näyttää?

Telkkarissa pyörii aika ajoin noita ohjelmia esim. Trinny & Susannah, jossa he etsivät eri kaupungeista huonosti pukeutuvia naisia, joilla on hyvin usein itsetunnon kanssa ongelmia. Monella naisella silmät avautuvat, kun he saavat ulkopuoliselta kehuja ja näkevät muutosta ulkonäössään. Voisiko joskus antaa vaikka joulu- tai synttärilahjaksi ajan jonkun tavaratalon pukeutumisneuvojalle? Ehkä sen tyyppinen kokemus voisi vahvistaa hänen itsetuntoaan, kun ulkopuolinen ihminen kehuisi ulkonäköä ja toisi sovitettavaksi vaatteita, jotka sopivat hänelle ja imartelevat hänen kauniita puoliaan.

Aina voi sanoa myös naiselle sen, että ihastuit hänessä ensiksi hänen kauneuteensa ja tutustumisen jälkeen rakastuit häneen ihmisenä. Uskon, että kauniillekin ihmisille on tärkeää, että heitä arvostetaan omana itsenä esim. älyn, herttaisuuden, suloisen hymyn tai vaikka fiksuuden ja huumorintajun takia eikä vain pelkän kauneuden vuoksi. Voit myös kertoa, ettet haluaisi muuttaa hänessä mitään, koska sinulle hän on juuri täydellinen.

Älä pakota häntä seksissä asioihin, vaan etene rauhallisesti. Jos seksi etenee liian nopeasti, nainen voi tuntea olonsa ahdistetuksi. On kuitenkin mahdollista totuttaa häntä siihen, että häntä kosketetaan esim. hänen rumana pitämiinsä rintoihin tms. Voit myös muistuttaa siitä, että miehen penis kyllä lerpsahtaa, jos nainen on miehen mielestä ruma. Erektio ilmaisee selvästi sen, että nainen on kaunis ja kiihottava, joten naisen ei tarvitse sen enempää miettiä, että onko hän haluttava vai ei.

jos naisella on itsetunnon kans ongelmia se tarkottaa, että hänellä on muut asiat elämässä niin hyvin että on aikaa keskittyä pitämään itseään huonona.. : D

Itsellä on hyvin huono itsetunto. Seurustelen ja olemme riidelleet asiasta aika paljon, mieheni ei vain ymmärrä sitä miten jollain voi olla huono itsetunto. Saan häneltä kommentteja tyyliin 'tee asialle jotain' tai 'kannattaa varmaan hankkia se itsetunto' tai sitten 'ei ole mun ongelma'. Ja riidellessä hän on hyvin ilkeä ja julma. Jälkeen päin kyllä pyytelee anteeksi sun muuta, mutta vahonko on jo tapahtunut. Olemme olleet yhdessä hyvin pitkään, joten suhteesta lähteminen on aika vaikeaa, kun kaiken lisäksi kärsin itse masennuksesta ja pakko-oireisesta häiriöstä. Itsetunto ongelmani ovat alkaneet jo lapsuusdesta kun olen joutunut elämään turvattomassa ympäristössä ja on ollut kiusaamista aika monelta eri taholta, myös aikuisilta joita elämässäni on ollut. Mutta nyt aikuisena tuntuu että kaikki asiat ovat vielä huonommin kun lapsena ja nuorena. Ja kaikki sen takia kun mieheni ei ymmärrä. Hänen mielestään kun riidellään niin toista pitää loukata mahdollisimman paljon. Itse en ajattele näin. Eli riidat päättyy aina siihen että itken paljon ja saan ahdistusta. Mieheni myös pilkkaa minua siitä jos itken riidan yhteydessä, itken sen takia jos hän sanoo minulle jotain ilkeää mistä pahoitan pahasti mieleni.
Onneksi on siis hyviä ja fiksuja miehiä olemassa kuten viestin aloittaja. Hänen naisensa on aika onnekas. :)

Aloimme seurustelemaan 1967v. Silloin naisihanteet olivat ryntäviä, reiteviä ja perseviä.
Vaimoni koki alemmuutta pienistä rinnoistaan ja siitä, että koulutus oli jäänyt pelkkään kansakouluun koska vanhemmat eivät sallineet keskikoulun aloitusta vaikka opiskelupaikka oli tullut kokeiden jälkeen ja nini oli listalla.

Minun silmiini pikamatkoja ja pituushyppyä harrastanut, hoikka, vahvaselkäinen ja napakkapakarainen nainen hipoi täydellisyyttä.
Tyypillinen naisprintteri.

Emme koskaan puhuneet tuosta rynnäsasiasta mutta käytöksestäni ja välillisesti myös puheitani hänen oli helppo päätellä mielipiteeni.
En vahingossakaan ryhtynyt selittämään mitään.
Ensimmäisen kerran asia tuli puheeksi odottaessamme ensimmäistä lastamme.
Vaimo oli huolissaan maidon riittävyydestä. Täysin turhaan. Ahmatille riitti maitoa niin kauan kuin neuvolan täti piti rintaruokintaa järkevänä.

Koulutusero johti alkuun muutamaan kiusalliseen tilanteeseen työnantajani vapaa-ajan kuvioissa mutta älykkäänä henkilönä vaimo mukautui siihenkin mutta silmin nähden oli hieman varovainen.
Koskus lipsahti kuten laittaessaan brasilialaiset puhumaan espanjaa mutta ei hän niistä harvoista ja harmittomista ottanut vatsanväänteitä.

Kannustin häntä avoimesti hänen pyrkimyksissään alansa täydennyskoulutuksessa, ay-toiminnassa ja kunnallispolitiikassa.

Fyysiset piirteet saattavat olla niin arka paikka, etten ainakaan minä kiinnittänyt "kriittisiin" kohtiin mitään huoliota.
Vieläkin se tuntuu järkevimmältä suhtautumiselta.
Paineita vaimoni on saattanut ottaa siinä, että hän on pitänyt itsensä hyvässä ja hoikassa kunnossa.

Kyllä aloittaja on fiksu ja ymmärtäväinen mies. Itselläni on mahassa pahat raskausarvet, joita häpeän. Mutta rintani ovat mielestäni nätit vaikka vähän pienet ja roikkuvat ovatkin. Mutta entinen miesystäväni haukkui rintani. Olimme olleet yhdessä melkein kaksi vuotta ja suhde loppui siihen Aikaisemmin luulin, että hän ei minun rintojani huonoina pitänyt. Taisin olla väärässä. Tämän miehen en halua enää minuun koskevan. Uskon, että löydän vielä miehen, jolle rmyös rintani kelpaavat ja joka niitä ei myöskään arvostele. En ymmärrä että haukutaan sellaisia ominaisuuksia, joihin ei voi itse vaikuttaa. Silikooneja en myöskään meinaa hankkia yhdenkään miehen tähden.

toi nyt on siis niin pentumaista käytöstä, ettei kukaan tervettä parisuhdetta haluava moista kattelis. rakkaus haluaa tarjota toiselle parasta ja itsen paljaana ja kokonaisuudessaan, henkisesti ja fyysisesti. kannattaa miettiä tosi tarkkaan kykeneekö tähän ENNEN kuin ryhtyy parisuhteeseen. se olis kohteliasta toista osapuolta kohtaan. ei kukaan ole täydellinen, mutta joku tolkku. seksuaalisuus on vieläpä kumminkin juuri se ydinjuttu, joka parisuhteesta parisuhteen just tekee. jos tuolla alueella on jääny aloitekyvyttömälle ja estoselle teiniasteelle, pitäs se tiedostaa ja ongelman yli päästä ennen kuin suhteisiin rupeaa. kokemusta on yhdestä joka paljastui estoiseksi, mielikuvituksettomaksi, seliselittäjäksi, kaikin tavoin vaikeeksi sängyssä. myös siellä. ei helvetti sellasta iukaan jaksa loputtomiin katella ja kestää.

Kiitän kommenteista, vaikken tämän viestiketjun aloittaja olekaan! Olen nyt ensimmäisessä vakavassa seurustelusuhteessani löytänyt itsestäni juuri tämän huonon itsetunnon omaavan, hankalan ja "korjattavan" tyttöystävän. On helpottavaa ja kiinnostavaa lukea kommentteja tästä vaikeasta asiasta, ja löytää itsensä muiden kokemuksista. Toista osapuolta on varmasti vaikea ymmärtää, jos kyse on itsetunnon puutteesta.

Tässä oma kokemukseni:
Poikaystäväni on rakastava ja hyvä mies, ja hän arvostaa älykkyyteni lisäksi ulkonäköäni, mikä on minulle iso asia. Uskon, että hän todella ajattelee niin. Ongelma on se, etten itse arvosta ulkonäköäni ja älyäni yhtä paljon, ja tuntuu siltä, että olen huonompi kuin ne, jotka hän olisi myös ehkä saanut tyttöystävikseen. Olen äärimmäisen vaivaantunut, kun hän kehuu minua, sillä koen, että hän sanoo ne asiat vain saadakseni minut hyvälle tuulelle.

"Dino-rex" kirjoitti juuri oikein: "Naisesi huono itsetunto johtunee pitkälti siitä, että hän tuntee tarvetta vastata muiden odotuksiin, sen sijaan että keskittyisi siihen mitä itse haluaa. Sitä ei pidä todellakaan ruokkia millään "katso kuinka paha olo mulle tuosta tulee"-hommalla." Viimeksi kun keskustelimme huonosta itsetunnostani, paskin fiilis tulee juuri tästä, että sen lisäksi, että koen itseni arvottomaksi ja turhaksi, minun tulisi syyttää siitä vain itseäni, olla puhumatta pahan oloni aiheuttajista tärkeän ihmisen kanssa ja kokea, että toinen uskoo, että tahallani pilaan hänen iltansa. Ymmärrän, että tilanne voi olla uusi ja vaikea, ja että vaikka tarkoittaakin hyvää, ei välttämättä tajua, että sanoo pahasti. Rakastan häntä, haluan hänelle vain hyvää, en halua ahdistaa häntä, enkä odota, että hän toimisi terapeuttinani! Haluan kuitenkin olla hänelle rehellinen. Uskon, että se on hyvän parisuhteen pohja. Ja siksi sanon ääneen myös sen, että pahan oloni syy on itseviha.

Miesten ja naisten itsetunto-ongelmat tulisi ottaa yhtä vakavasti huomioon. Naisten itsetunto-ongelmat ovat kuitenkin ehkä vähän yleisempiä - se kun yleensä liittyy ulkonäköön. Tämä siksi, koska itsetunto muodostuu toisiin vertailusta, ja ulkonäkö on helpoiten vertailtavissa oleva ominaisuus ihmisissä.

Kommentoin vielä muutamia ohjeita tässä ketjussa. Älkää kehuko eniten niitä noloja asioita kumppanissanne. Jos olette selvästi osoittaneet, että rakastatte myös niitä asioita niin kuin muutakin, se riittää. Kyllä toinen sen ymmärtää. Sen sijaan itse koen parhaana sen, että saan kokea olevani arvostettu kokonaisuutena. Se, että toinen on minua ajatellen tehnyt minulle jonkun palveluksen, haluaa nähdä minua, harrastaa seksiä, muistaa minun mieltymykseni ja kuuntelee minua, on parasta, mitä voin saada. Yksityiskohtien toistaminen on liian epäilyttävää ihmiselle, joka muutenkin uskoo kaiken olevan teeskentelemistä.

Te, joilla on itsetunto-ongelmia parisuhteessa: toivon teille jaksamista itsenne kanssa. Itsetunto-ongelmat eivät ole oma vika. Siitä kertoo jo ihan tilastotkin (syömishäiriöiden ja -ongelmien, masentuneisuuden ym lisääntyminen).