Täytyy myöntää ettei heru kovinkaan paljoa myötätuntoa ainakaan omaa ex miestä kohtaan. Avioliitto ei riittänyt. Koko liiton ajan eli kulissiliittoa. Annoin mahdollisuuden. Seksielämä toimi ja kaikinpuolin asiat kunnossa. Miehellä jatkuva stressi milloin mistäkin. Kyllä kai sivusuhteiden ylläpitämiseen vaaditaan rahaa ja stressaa kai jatkuva kulissin ylläpitäminen. Jälkeenpäin selvisi miehen rahaongelmat koska toisille naisille piti esittää rahamiestä. Omin korvin kuulin eräältä kakkoselta mitä kaikkea mies oli valehdellut mm. minun olevan sairas, hän on yksin lasten kanssa jne. Viisas nainen oli ja täysin tietämätön minusta ja siitä että olen normaali työssäkäyvä perheenäiti. En ole rupsahtanut enkä nalkuta. Hoidan kodin, perheen jne kuten kuuluukin. Erästä oltiin jo värväämässä äidiksi lapsille. Annoin anteeksi ja koimme elämänmuutoksen. Muutimme toiselle paikkakunnalle ja aloin tervehtymään. Olimme ylpeitä itsestämme kuinka pääsimme kriisien yli. Toisin kävi. Sama meno jatkui entistä salaisempana. Seksielämä jatkui. Kun avasin silmäni halusin eron jota mies ei halunnut. Alkoi psyykkaaminen miten minua ei kukaan halua, juomista ja nainenkin oli kuvioissa. Ylimielinen ja kiristävä mies. En antanut periksi. Erosta on jo vuosia. Miehellä ei mene hyvin. Itselläni on jo uusi elämä ja uusi perhe ja lapset. Ex ei pysty noudattamaan tapaamissopimusta, eikä maksa lastensa elatuksesta. Rahaa on pyörittää naisia kuitenkin. Vieläkin yrittää soluttautua elämääni ja haluaa takas. Olen pistänyt kaikki yhteydenotot minimiin. Kerjää sääliä milloin milläkin tekosyyllä ja sitten taas valitetaan että minä en ole päässyt erosta yli. Minä joka eroa hain. Olen ollut korrekti lasten takia. Lapset eivät halua olla isänsä kanssa koska sekin on vain uusien tavaroiden ostamista ja kokevat olonsa turvattomaksi. Ex mustamaalaa nykyistä miestäni ja yrittää aihuttaa eron. Kuka tässä on katkera? Ihan itse on elämänsä pilannut ja viinakset maistuu. Toivonut olen kaikkea hyvää ja asiallisia välejä. Aiheettomat lastensuojeluilmoitukset jne. Miten tällaista kukaan jaksaa? Eikö tämä oikeasti
Koskaan lopu? Tuntuu ettei mitää keinoja ole.
Koskaan lopu? Tuntuu ettei mitää keinoja ole.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin, tässä kun luki ap.n aloitusta, tuli mieleen, että exällä oli ja on paljon muitakin ongelmia kun uskottomuus.
Kun erosta on jo vuosia, pitäisi siitä jo päästä yli, pettäjänkin. Eikä kaataa enää omaa pahaa oloaan muiden päälle.
Exä osoitti jo silloin aikamoista kypsymättömyyttä ihmisenä, kun esitti varakasta ja
valehteli törkeästi muille naisille elämäntilanteestaan. Pelkkä uskottomuus ilman tälläisiä valheita olisikin ollu jo "kevyttä kauraa".
Mies tarvitsisi ammattiapua, mutta kokonaan toinen juttu, miten sitä suostuisi hakemaan. Tälläiseen ihmiseen ei taida ex-vaimon järkisanat tehota vaikka kuinka niitä sanoisi.
Sitä paitsi tarvitsee syyllisen siihen kuinka on elämä potkinut päähän.
Tosi vee...äinen tilanne. Ex-miehelle pitäisi itselle tulla se herätys, että nyt on elämän suuntaa käännettävä ja pullon korkkikin kiinni.
Mutta, se onkin helpommin sanottu kuin tehty.
Itse ei myönnä alkoholiongelmaansa vaikka lapsetkin sen jo tietävät. Jotenkin on katkera siitä että minä olin vahva lähtemään ja minä olin edelleen vahva vaikka hän luopui vaatuustaan lapsiin. Ei ole helppoa aina ollut mutta ei ole miestä kiinnostanut. On todellakin on paljon ongelmia. Hän oletti että minä alan nyt käymään terapiassa hänen kanssaan. Sinkkuna ei hyvä eikä liioin liitossakaan. Olen itseeni tyytyväinen että olen parhaani yrittänyt suojella lapsia aikuisten vaikeuksilta. Tuntuu vain että sosiaalitantat ymmärtävät yksin jätettyä alkoholisti miestä paremmin kuin elämässään pärjäävää äitiä ja naista joka on puskenut hammastapurren elämänsä kuntoon. Osaahan hän toki esittää fiksua tarpeen vaatiessa. Minä se kuitenkin olin joka hänen juopoohulluuskohtauksissa pelkäsin lukittujen ovien takana. Silloinkin vaan nauroi ettei häntä viety edes putkaan asemansa takia.