Oon todella lopen kyllästynyt tähän omaan kohtalooni olla ikisinkku. Uskon, että elämä on tehty jaettavaksi ja uskon myös, että moni ihminen olisi onnellisempi parisuhteessa kuin sinkkuna. Mutta onko elämässä sittenkin niin, että osa ihmisistä ei voi löytää rakkautta, koska heillä on täällä jokin muu tehtävä? Olen aina nauranut höpöhöpö-jutuille, mutta tämän kulkemani monen vuoden epäonnen matkan jälkeen, olen alkanut ajatella että jotkut kuulemani höpöhöpö-teoriat kuulostaa enemmän kuin loogisilta...surullista kyllä.
Miksi on niin maailman vaikein asia löytää sopiva kumppani? Moni ihminen on mukava ja vaikuttaa hyvältä tyypiltä. Mutta en vaan ihastu vaikka haluaisinkin. En myöskään pystyisi seurustelemaan tai tutustumaan lähemmin ilman ihastumisen tunnetta. En nimittäin pystyisi harrastamaan seksiä ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne ihastusta.
Oon elämässäni ihastunut neljä kertaa ja olen 30. Yksi oli elämäni ensimmäinen ja ainut yhdenyönjuttu. En olisi sen tahtonut jäävän yhteenyöhön, mutta no can do.
Toinen oli henkilö, jonka tapasin monta vuotta sitten ja johon ihastuin todella kovasti. Tuo henkilö oli kaikkea mitä olen etsinyt, enkä usko löytäväni tästä maailmasta ketään vastaavaa. Hän vain oli kaikin mahdollisin tavoin täydellinen. Mutta hän sai perheen toisen kanssa. Vaikka tunteita on edelleen molemmin puolin, hän valitsi elämän toisen kanssa ja itse en siihen tarinaan halua sotkeutua. Kavereita ollaan edelleen ja hän yrittää tsempata ja kannustaa löytämään kumppanin.
Kolmas henkilö; ihastuin häneen, tapailimme, hän pyöritti samaan aikaan muita, aavistelin jotain tällaista jo tapailumme aikana. Lopulta huomasin, että vaikka pidin hänestä todella paljon ja hän sai mut syttymään ja hänen lähellään oli hyvä olla, hän oli silti arvomaailmaltaan ja elämäntavoiltaan semmoinen, ettemme olisi sopineet yhteen. Silti muiden pyörittäminen samaan aikaan jätti jäljen.
Neljäs henkilö; tapasimme, koin vähän vastaavaa huumaa ja ihastusta häneen kuin toisenkin henkilön kanssa. Hän tuntui täysin sopivalta ja olin korviani myöden ihastunut. Muistan kuinka ehdin jo ajatella "näin ne asiat järjestyy, monen vuoden epäonnen jälkeen asiat vaan loksahtelee paikoilleen :)" Mutta molemminpuolisen alkuhuuman jälkeen henkilö ei sitten ollutkaan kiinnostunut ja kertoi ihan avoimesti tapailevansa samaan aikaan muitakin. Tuo sattui. Pidin toivoa yllä aika pitkään ja tapailimme vielä myöhemminkin, kunnes lopulta pakotin itseni päästämään irti, koska olin ihastunut ihmiseen, jolla ei ollut tunteita mua kohtaan.
Tuon viimeisen henkilön jälkeen olenkin ollut sitten täysin yksin jo reilun vuoden. Sitä ennen ehdin olla sinkkuna 3 vuotta, enkä ennen sitäkään seurustellut vaan pelkästään tapailin säännöllisen epäsäännöllisesti vuoden verran henkilöä kolme.
En yleensä usko höpöhöpöjuttuihin, mutta olen alkanut vähitellen uskoa. Olen elänyt elämää mielestäni muita kunnioittavasti, ollut mielestäni hyvä ihminen. Olen pitänyt itsestäni huolta ja tehnyt kivoja asioita elämässä. Erään ystäväni mukaan joku ennustaja oli kertonut hänelle, että osa ihmisistä on täällä niinsanottuja vanhoja sieluja ja osa uusia sieluja. Vanhoille sieluille ei kuulemma välttämättä ole rakkautta täällä enää vaan heillä on täällä jokin muu tehtävä. Uudet sielut taas löytävät rakkauden. Taidan kuulua tuohon vanhojen sielujen ryhmään. En tiedä uskonko tuohon juttuun, mutta tuo selitys ainakin sopisi omaan elämääni kuin nenä päähän.
Mikähän sitten voisi olla meidän vanhojen sielujen tehtävä. Onkohan oma tehtäväni vain olla aurinkona muille. Toki olen iloinen siitä, että moni ihminen on kommentoinut mulle vuosien varrella, että olen ihana ja mun seurassa tulee aina hyvälle tuulelle. Kai se pitää myös ottaa kohteliaisuutena, että moni kyselee miksi olen sinkku.
Miksi on niin maailman vaikein asia löytää sopiva kumppani? Moni ihminen on mukava ja vaikuttaa hyvältä tyypiltä. Mutta en vaan ihastu vaikka haluaisinkin. En myöskään pystyisi seurustelemaan tai tutustumaan lähemmin ilman ihastumisen tunnetta. En nimittäin pystyisi harrastamaan seksiä ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne ihastusta.
Oon elämässäni ihastunut neljä kertaa ja olen 30. Yksi oli elämäni ensimmäinen ja ainut yhdenyönjuttu. En olisi sen tahtonut jäävän yhteenyöhön, mutta no can do.
Toinen oli henkilö, jonka tapasin monta vuotta sitten ja johon ihastuin todella kovasti. Tuo henkilö oli kaikkea mitä olen etsinyt, enkä usko löytäväni tästä maailmasta ketään vastaavaa. Hän vain oli kaikin mahdollisin tavoin täydellinen. Mutta hän sai perheen toisen kanssa. Vaikka tunteita on edelleen molemmin puolin, hän valitsi elämän toisen kanssa ja itse en siihen tarinaan halua sotkeutua. Kavereita ollaan edelleen ja hän yrittää tsempata ja kannustaa löytämään kumppanin.
Kolmas henkilö; ihastuin häneen, tapailimme, hän pyöritti samaan aikaan muita, aavistelin jotain tällaista jo tapailumme aikana. Lopulta huomasin, että vaikka pidin hänestä todella paljon ja hän sai mut syttymään ja hänen lähellään oli hyvä olla, hän oli silti arvomaailmaltaan ja elämäntavoiltaan semmoinen, ettemme olisi sopineet yhteen. Silti muiden pyörittäminen samaan aikaan jätti jäljen.
Neljäs henkilö; tapasimme, koin vähän vastaavaa huumaa ja ihastusta häneen kuin toisenkin henkilön kanssa. Hän tuntui täysin sopivalta ja olin korviani myöden ihastunut. Muistan kuinka ehdin jo ajatella "näin ne asiat järjestyy, monen vuoden epäonnen jälkeen asiat vaan loksahtelee paikoilleen :)" Mutta molemminpuolisen alkuhuuman jälkeen henkilö ei sitten ollutkaan kiinnostunut ja kertoi ihan avoimesti tapailevansa samaan aikaan muitakin. Tuo sattui. Pidin toivoa yllä aika pitkään ja tapailimme vielä myöhemminkin, kunnes lopulta pakotin itseni päästämään irti, koska olin ihastunut ihmiseen, jolla ei ollut tunteita mua kohtaan.
Tuon viimeisen henkilön jälkeen olenkin ollut sitten täysin yksin jo reilun vuoden. Sitä ennen ehdin olla sinkkuna 3 vuotta, enkä ennen sitäkään seurustellut vaan pelkästään tapailin säännöllisen epäsäännöllisesti vuoden verran henkilöä kolme.
En yleensä usko höpöhöpöjuttuihin, mutta olen alkanut vähitellen uskoa. Olen elänyt elämää mielestäni muita kunnioittavasti, ollut mielestäni hyvä ihminen. Olen pitänyt itsestäni huolta ja tehnyt kivoja asioita elämässä. Erään ystäväni mukaan joku ennustaja oli kertonut hänelle, että osa ihmisistä on täällä niinsanottuja vanhoja sieluja ja osa uusia sieluja. Vanhoille sieluille ei kuulemma välttämättä ole rakkautta täällä enää vaan heillä on täällä jokin muu tehtävä. Uudet sielut taas löytävät rakkauden. Taidan kuulua tuohon vanhojen sielujen ryhmään. En tiedä uskonko tuohon juttuun, mutta tuo selitys ainakin sopisi omaan elämääni kuin nenä päähän.
Mikähän sitten voisi olla meidän vanhojen sielujen tehtävä. Onkohan oma tehtäväni vain olla aurinkona muille. Toki olen iloinen siitä, että moni ihminen on kommentoinut mulle vuosien varrella, että olen ihana ja mun seurassa tulee aina hyvälle tuulelle. Kai se pitää myös ottaa kohteliaisuutena, että moni kyselee miksi olen sinkku.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinun tehtäväsi on olla jotain paljon, PALJON, enemmän kuin mitä paraskaan rakkausfantasia voisi tai on kellekään tarjonnut. Toivottavasti löydät tämän. Oma tarinani ja suhdehistoriani on samantapainen kuin sinulla. Vasta viime vuosina olen vähä vähältä alkanut käsittää mihin elämäni on menossa. Tärkeintä on ettet hankaa vastaan koska se on hyödytöntä. Anna intuitiosi viedä sinut kohti jotain valtavan suurta, kohti ääretöntä. Kyllä se löytyy sieltä kun olet rehellinen itsellesi.
Pakko kommentoida tähän sen verran, että suhtaudun kyllä aika skeptisesti moisiin sielu-juttuihin, vaikka ne mielenkiintoisia ovatkin, mutta minullekin eräs ennustaja sanoi että olen todella vanha sielu(menin ennustajalle kaverin painostuksesta ja kaverin kanssa).
Olen siis tuon Kumppanin etsintään liittyvät ongelmat-ketjun aloittaja, ja yksin olen ollut koko elämäni ilman parisuhteita. Olen jo 37.
Minunkin läheiset ystäväni sanovat minulle että olen ihana ja että seurassani viihtyy ja tulee hyvälle tuulelle ja että minusta saa voimaa. Hassua, että usein uuvun ihmisten seurassa ja kaipaan omaa rauhaa. Ehkä ne uudet sielut sitten imee elämänvoimaa minusta, vanhasta sielusta ;)
No tämä nyt meni tällaiseksi huuhaaksi :D
Mutta tämä toki selittäisi sen että jotkut nyt vaan jäävät yksin eikä heille ole tarkoitettu rakkaussuhteet saati lihalliset suhteet. :)
Miksi kiinnostut lähinnä vain pelimiehistä?
Aloittajalla on vielä n. 5 vuotta, ennen kuin hän "kypsyy" ja ymmärtää, että haluaakin kiltin miehen, eikä mitään useita naisia pyörittävää peluria.
Kuulut puhkaisijallesi. Turha tänne on tulla sääliä hakemaan omista valinnoistaan.
että kaikki ennustajat ovat ihan täyttä humpuukia ja ne jotka niihin uskovat ovat täysiä idiootteja?
Jos uskot ennustajiin olet selvästikin älyllisesti vajavainen ja se on monesti jo yksistään riittävä peruste sille miksei kumpania löydy/saa.
Rumalla ei vaan tee mitään. Jos on rumaksi syntynyt kuten minä, niin rakkautta ei saa. Jokaiselle ei tosiaan ole kumppania tarjolla. Minuun ei naisete i halua edes tutustua joten minkäs minä sille mitään voin. Olen tässä jo 15 vuotta yrittänyt jos otetaan aikuis ikä huomioon.