Eli tässä kysymys joka sopii jokaiselle.
Löydätte uuden ihmisen elämäänne, ihastutte, rakastutte, jne.
Teidän omat elämänne eivät vaan ole hyvinkään yhteensopivia riittävään yhdessäoloon.
Ehkä asutte eri paikkakunnilla, olette täyttäneet yksinäisen aikanne harrastuksilla, omistautuneet työnteolle, asutte kimppakämpässä jossa on vaikeaa olla rauhassa kumppanin kanssa, jne. jne.
Kuinka paljon, kuinka pian ja kuinka isoja muutoksia olette valmiita tekemään, että voisitte olla riittävästi ja riittävän laadukasta aikaa yhdessä?
Löydätte uuden ihmisen elämäänne, ihastutte, rakastutte, jne.
Teidän omat elämänne eivät vaan ole hyvinkään yhteensopivia riittävään yhdessäoloon.
Ehkä asutte eri paikkakunnilla, olette täyttäneet yksinäisen aikanne harrastuksilla, omistautuneet työnteolle, asutte kimppakämpässä jossa on vaikeaa olla rauhassa kumppanin kanssa, jne. jne.
Kuinka paljon, kuinka pian ja kuinka isoja muutoksia olette valmiita tekemään, että voisitte olla riittävästi ja riittävän laadukasta aikaa yhdessä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ellei toinen ole raskaana,ei kannata kiirehtiä!Sanon tämän usean suhteen kokemuksella.Esimerkiksi toisesta voi löytyä itsekkäitä tai tylyjä piirteitä.Tai toinen ei olekaan rakastunut.
Jos yhteisen ajan järjestäminen tuntuu työläältä ja tuntee joutuvansa luopumaan jostain "omasta", tuore suhde ei ole "se oikea".
Jos taas toisen ihmisen kanssa haluaa tosissaan vietää aikaa, aikataulunsa saa kyllä järjestettyä niin, että aikaa löytyy - mutta molempien on tunnettava samoin.
Kovin nopeasti en alkaisi pari pidempää suhdetta eläneenä eloani fiksaamaan uuteen uskoon jonkun toisen aikataulut huomioiden. Palaset loksahtelevat kohdilleen ilman kovaa sovitteluakin, jos ihmiset ovat oikeat toisilleen.
Olen kanssa oppinut, että vaikka pää on sekaisin huumasta, niin silti pitäisi säilyttää jonkinlainen järki mukana, että näkee onko toinen mukana yhtä paljon.
Minulle oman elämän uudelleenjärjestäminen on aina ollut "liian helppoa". Olen sitä tehnyt kokoajan sinkkunakin. Vaihdellut asuinpaikkakuntia, työpaikkoja, harrastukset olen voinut tehdä missä vaan, jne.
Niinpä olenkin sitten liian helposti antanut naisen säilyttää oman elämänsä ennallaan ja itse muokannut omani hänelle sopivaksi. Minullehan se on ollut rutiininomaisesti helppoa ja mukavan tervetullutta muutosta elämään.
Olen nyt vasta alkanut tajuamaan, että silloin en ole päässyt näkemään toisen osapuolen ajatusta siitä, että kuinka tärkeäksi hän minut kokee ja että olisiko hän valmis muutoksiin vuokseni. Samalla olen antanut itsestäni liian helpon kuvan.
Pitää tehdä kompromisseja tai toisen uhrautua. Mä muutin toiselle paikkakunnalle ja lopetin koulun naiseni takia. En ole katunut. Olen perheellinen mies nyt.
Kannattaa miettiä noita suuria muutoksia. Itse muutin toiselle paikkakunnalle ja otin suuren lainan asuaksemme yhdessä. Mies ei ollut valmis minkäänlaisiin myönnytyksiin. Nyt elämän työtöntä miestä, joka elää kaksoiselämää sivusuhteineen. Yritän pitää kulisseja yllä lapseni takia, mutta raskasta on henkisesti.