Se on tosi vaikeaa. Olisi helpompi tsempata, kun ajattelisi tekevänsä kumppanin eteen ja hyväksi. Ja ehkä, jos tuuri kävisi, olisi löytänyt niin empaattisen ja sopivan kumppanin, että se ihan aktiivisestikin edesauttaisi asioidan tekemisessä ja vaivannäkemisessä. Kertoisi miksi asioita kannattaa tehdä, antaisi hellyyttä, auttaisi henkisesti ylös kuopasta, jos kuopan pohjalle on putoamassa.
Taas olisi niin paljon tehtävää, että ei olisi varaa nukkua koko yönä. Jos minulla olisi rakastava tyttöystävä, niin en ajautuisi tällaisiin tilanteisiin näin helposti.
Taas olisi niin paljon tehtävää, että ei olisi varaa nukkua koko yönä. Jos minulla olisi rakastava tyttöystävä, niin en ajautuisi tällaisiin tilanteisiin näin helposti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
on miksi ei sitten ole? Miksi olet lempannut ne naiset joiden kanssa olet ollut?
En ole lempannut kuin joitain... Useimmiten minut on lempattu.
Puhumattakaan niistä kerroista, kun minut on laitettu friendzonelle. No onneksi sitä ei enää käy, kun tiedän naisten julman mielen, enkä ala enää kaveriksi naisten kanssa.
Eikö sinun omassa sosiaalisessa verkostossasi sitten ole ketään, joka voisi auttaa sinua näkemään hyvät puolesi itsessäsi?
On varmaankin joitain, tosin en yleensä puhu kovin syvällisiä niiden kavereiden kanssa, joita yleensä näen. Tai ainakaan mitään herkistelyjuttuja.
Mutta noin yleisesti, tiedän vain kokemuksesta, että tyttöystävä on ainoa asia, joka saa minut tsemppaamaan todella paljon. Tähänhän se liittyi se "sinkun limbosta pois" ketjunikin. Luulen, että olen ainakin palstan miehiin nähden keskimääräistä riippuvaisempi siitä, että voisin jutella ja antaa ja saada läheisyyttä tyttöystävältä. Itse asiassa saatan olla keskimääräistä riippuvaisempi jopa siinä tapauksessa, että verrattaisiin keskimääräiseen suomalaiseen mieheen.
Sen voikin sitten arvata miltä tuntuu olla naisasioissa aina mokaava ja lähes jatkuvasti naiseton mies, kun samalla on voimassa tuo aiemmin kerrottu, että puhkeaa yleensä kukkaan vain kun on naisen kanssa.
Toivoisin sekä itselleni että palstan naisettomille miehille rakastavaa tyttöystävää. Se on oikeasti iso vaikutus, minkä nainen voi tehdä mieheen. Miehet ovat aika paljon naisten muokattavissa.
Minulle tuo taas on asia joka alkaa ärsyttämään miehessä. Se riippuvuus ja perässä vedettävyys. Ihan kuin toinen menettäisi itsenäisyytensä parisuhteessa. Sitten kun se vielä kertaantuu, ensin huomaa kuinka mies yrittää ja yrittää, se alkaa ärsyttää ja mies yrittää entistä epätoivoisemmin. Noidan kehä on valmis ja loppulaskenta on alkanut.
Ymmärrän ettei tunteista puhuminen ole välttämättä mikään kovin helppo asia suomalaiselle miehelle. Mutta jos sinulla on läheisiä ihmisiä joille tiedät voivasi uskoutua näissä asioissa niin suosittelisin kyllä. Itsellänikään ei ole montaa sellaista ihmistä, mutta he jotka oikeasti rakastavat sinua niin kyllä myös hyväksyvät sen mitä sinä tunnet. Toinen asia on sitten miten hyvin he itse pystyvät asiaan antamaan palautetta taikka myötävaikuttamaan olotilaasi.
Olen varma että nuo naisten kanssa kokemasi pettymykset ovat vaikuttaneet negatiivisesti omaan minäkuvaasi ja varmaan osittain myös myrkyttäneet sen.
Uskallan väittää että muutamat naiset ovat onnistuneet siinä myös omalla kohdallani vaikka en ole edes koskaan seurustellut. Mutta jotenkin haluan uskoa että sinun olisi helpompaa löytää itsellesi mieleinen seuralainen jos oppisit ensin pitämään itseästäsi. Muistan joissain avauksissasi mainneesi, että annat olemuksellasi luotaantyöntävän vaikutelman naisille hankalan luonteesi takia joka ikään kuin toimii jonkin sortin defensseinä kokemaan samoja asioita uudelleen. Ehkä voisi olla hyvä yrittää avata noita solmuja?
En minä ole perässävedettävä, ainakaan sillä tavalla kuin itse sen käsitän. Kuten parisuhteissa taitaa yleensäkin olla, niin kyllä minä olen ollut useammin alullepanija ja ehdottaja kaikkeen tekemiseen ja yhteisiin asioihin. Joissain suhteissa oikeastaan kaikki on vain riippunut minun aloitteistani.
Sitä kuitenkin toivoisin naiselta, että se vähän tukisi minua. Niin minäkin haluan tukea naista.
Joo, olet oikeassa, että defenssien ja solmujen aukominen jollain tapaa olisi hyvä asia.
Mutta enpä oikein tiedä tuosta kavereiden kanssa uskoutumisesta. Se kaveriporukka, jota yleensä näen, on aika sellaista ronskia porukkaa. Ei nyt mitään jyystärikarju raksamiehiä sentään, mutta kuitenkin porukkaa, joiden kanssa ei paljon tunteista puhuta. Tai huumoria heitetään, mutta siinä se. Ihan vapauttavaa oikeastaan olla siinä porukassa ihan vain sillä tavalla, mutta nyt on taas ollut kaikilla niin kiireinen syksy, ettei oikein ole ehditty montaa kertaa näkemäänkään. Ehkä pari kertaa heidän kanssaan kaljoittelua ja tyhmille läpille nauramista olisi ihan hyvä vaihtoehto raskasmielisyyden poistoon.