Tapasin miehen reilu 2 kk sitten. Hän ihastui minuun kertomansa mukaan välittömästi. Minulla tunteiden syttyminen kesti vähän kauemmin. Ehkä olen tullut liian varovaiseksi aiemman suhteeni jälkeen.
Puhuimme jo alussa siitä, kuinka liian innokkaat miehet saavat minut nostamaan kytkintä. Jatkuva pommittaminen saa minut tuntemaan, että tukehdun.
Tämän miehen kanssa olemme tavanneet noin kerran viikossa, koska molempien aikataulujen sovittaminen yhteen on todella haastavaa. Olemme tehneet mukavia asioita yhdessä, harrastaneet, viettäneet tavallista aikaa kotona tutustuen toisiimme ja nauttineet myös seksistä.
Mies ei ole kovin hyvä puhumaan tunteistaan kasvotusten. Sanoo kyllä ihanaksi jne. Mutta viestien välityksellä kertonut tykkäävänsä paljon, ihastuneensa, haluavansa, kutsuu useilla hellittelynimmillä.. Hän on aina minua kohtaan hellä, kohtelee nätisti, pitää hyvänä, koskettaa ja suukottaa. Hän on myös avoimesti kertonut minusta ystävilleen jne. Puheissaan hän tekee yhteisiä sunnitelmia pitkälle eteenpäin. Mies toivoisi, että näkisimme useammin. Toki minäkin, mutten ota siitä paineita. Olen ajatellut, että hiljaa hyvä tulee.
Hassua ehkä, mutta nyt minua ruvennut mietityttämään, että ovatko miehen tunteet kuitenkaan sitä, mitä kertoo. Joka päivä toki tekstiviestittelemme muutaman viestin verran. Pari kertaa vkossa soitamme. Viestit ovat aina nättejä ja puhelumme pitkiä ja hauskoja. Ihmettelen kuitenkin, että jotenkin tuntuu ettei mies kaipaakaan enempää yhteydenpitoa? Ellen itse laita viestiä aamupäivän aikana niin saattaa olla, että ensimmäinen viesti tulee vasta töiden jälkeen. Ehkä vielä aiempaa harvemmin mies ehdottaa, että soittaisi(lasten takia emme voi, milloin vain). On toki aina hyvillään, jos minä teen aloitteen puheluun.
Olenko itse käytökselläni aiheuttanut tämän, ettei mies uskalla" olla enempää yhteydessä? Vai enkö elä hänen mielessään silloin, kun emme näe? Vai alkaako kiinnostus kuitenkin hiipua?
Puhuimme jo alussa siitä, kuinka liian innokkaat miehet saavat minut nostamaan kytkintä. Jatkuva pommittaminen saa minut tuntemaan, että tukehdun.
Tämän miehen kanssa olemme tavanneet noin kerran viikossa, koska molempien aikataulujen sovittaminen yhteen on todella haastavaa. Olemme tehneet mukavia asioita yhdessä, harrastaneet, viettäneet tavallista aikaa kotona tutustuen toisiimme ja nauttineet myös seksistä.
Mies ei ole kovin hyvä puhumaan tunteistaan kasvotusten. Sanoo kyllä ihanaksi jne. Mutta viestien välityksellä kertonut tykkäävänsä paljon, ihastuneensa, haluavansa, kutsuu useilla hellittelynimmillä.. Hän on aina minua kohtaan hellä, kohtelee nätisti, pitää hyvänä, koskettaa ja suukottaa. Hän on myös avoimesti kertonut minusta ystävilleen jne. Puheissaan hän tekee yhteisiä sunnitelmia pitkälle eteenpäin. Mies toivoisi, että näkisimme useammin. Toki minäkin, mutten ota siitä paineita. Olen ajatellut, että hiljaa hyvä tulee.
Hassua ehkä, mutta nyt minua ruvennut mietityttämään, että ovatko miehen tunteet kuitenkaan sitä, mitä kertoo. Joka päivä toki tekstiviestittelemme muutaman viestin verran. Pari kertaa vkossa soitamme. Viestit ovat aina nättejä ja puhelumme pitkiä ja hauskoja. Ihmettelen kuitenkin, että jotenkin tuntuu ettei mies kaipaakaan enempää yhteydenpitoa? Ellen itse laita viestiä aamupäivän aikana niin saattaa olla, että ensimmäinen viesti tulee vasta töiden jälkeen. Ehkä vielä aiempaa harvemmin mies ehdottaa, että soittaisi(lasten takia emme voi, milloin vain). On toki aina hyvillään, jos minä teen aloitteen puheluun.
Olenko itse käytökselläni aiheuttanut tämän, ettei mies uskalla" olla enempää yhteydessä? Vai enkö elä hänen mielessään silloin, kun emme näe? Vai alkaako kiinnostus kuitenkin hiipua?
Vastaukset 8
Vanhimmat
olet kylmä ja tunteeton nainen. toivottavasti joudut elämään loppu elämäsi yksin.
Buhaha! Nuku yösi tästedes rauhassa.
Nää toimituksen laatimat tekstit on kyl vit@n cp-vammast p@skaa.
Eiköhän tähänki aivoripuliin tuu kohta joku ärsyttävä kuva.
no ite oot ripuli. mitä helkkarin väliä sillä on kuka on ja miten ja milloin "keksiny"kki näitä? ennemmin kai näitä katselee ja vastailee mitä noita paskapostauksia joissa puhutaan vaan pilluista ja kulleista, fiksuuttaanhan tässä luulis jokaisen meistä tietävän että enemmän noita ihmissuhdeongelmia on nimellisesti tämmöiselläki palstalla mitä pillukulliongelmia kuten ennen ainaki, sama onko aloituski tarkoitettu faktaksi tai ei, se on sivuseikka.
Kirjoituksesi perusteella sinä olet painanut jarrua ja mies on siihen mukautunut. Ja nyt sitten ihmettelet, miksei mies painakaan päälle. Outoa on ajatuksenjuoksusi.
Yleensä miehet laittavat viestejä joissa liioitellaan asioita ja yritetään saada itsestä suotuisa ja ihastunut kuva, tällä saadaan naista koukutettua, pidettyä vain miehen kynsissä. Toinen todellisuus on se kun oikeasti näette. Ei millään viesteillä ole mitään merkitystä. Mies voi haluta yhdellä hetkellä toista, ja toisella toista. Onko mies yrittänyt ehdottaa seurustelua? Ellei halua, lopeta tapailu.
Suomi24.n toimitus pistää taas parastaan..
Näin miehenä on ymmärrä yhtä asiaa ollenkaan. Se on se, että nainen ei halua nähdä, kuin kerran viikossa tai pahimmassa tapauksessa harvemmin, mutta halutaan kuiteskin viestitellä ja soitella alituiseen. En tajua logiikkaa. Jos niin kaipaa toista, niin minä ainakin haluan olla toisen kanssa, en lähetellä viestejä tai soitella. Mikäli oikeasti kaipaa toista niin paljon, että haluaa jatkuvaa yhteydenpitoa, niin sitten olisi parasta järjestää kalenteriin aikaa. Saa olla oikeasti joku Yhdysvaltain pressa, ettei kalenteriin saa raivattua aikaa, tai jos ei oikeasti saa, niin eipä sekään paljoa nappaa.
Tai ehkä olen jo vain, niin vanha kalkkis (vähän päälle kolmenkympin), että en tajua modernin viestittelyn hienouksia, vaan tykkään ihan oikeasti tavata ihmisiä. Ei siinä, ettenkö kaipaisi kiinnostavia naisia, en vain ole tottunut tyydyttämään tätä kaipausta tekstiviestittelyillä, tms.