Olen tässä kokeilemassa painonpudotukseen annosten puolitusta. Eli en koeta seurata mitään dieettiä tai pitää tietyn pituisia taukoja, enkä olla syömättä jotain, vaan aina kun syön jotain, otan vain puolet siitä mitä yleensä ottaisin. Ihan täysin tuo ei pidä kutiaan, kun esim. maitoa tulee juotua hiukan enemmän ja kasviksia syön hiukan ronskimmin.
Oikeastaan aiempiin laihdutuksiin verrattuna koen ensimmäistä kertaa positiivisuutta tämän kokeilun suhteen ja ajattelin kysäistä onko joku muu kokeillut samaa tai samantapaista ja jos niin mikä oli tulos?
Oikeastaan aiempiin laihdutuksiin verrattuna koen ensimmäistä kertaa positiivisuutta tämän kokeilun suhteen ja ajattelin kysäistä onko joku muu kokeillut samaa tai samantapaista ja jos niin mikä oli tulos?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä laihdutin aikoinani 20 kg puolittamalla lämpimän ruoka-annoksen ja ottamalla tupla-annoksen salaattia. Kilot ovat sittemmin tulleet kaikki takaisin, ja jälkeenpäin ajatellen taisin vähentää myös tarpeellisten ainesten syömistä.
Annoksen puolitus on järkevää, jos sinulla on ollut tapana syödä jättiannoksia. Vanha kunnon lautasmalli on hyvä osviitta, siinä pääruokaa on sellainen korttipakan kokoinen nökäre, kasviksia puoli lautasellista, ja lisäksi mahdollisesti neljännes lautasesta pastaa, perunaa tai riisiä (se ei ole välttämätöntä, ja sen voi korvata lisäannoksella kasviksia).
Annoksen puolitus on järkevää myös silloin, kun syöt makeita tai suolaisia herkkuja tai juot jotain kaloripitoista.
Suosikkiravitsemustieteilijäni Patrik Borg kertoo kirjassaan "Rentoa painonhallintaa", että asiakas kuulee "Syö vähemmän RUOKAA", kun asiantuntija neuvoo "Syö vähemmän ENERGIAA". Ruuan määrä lautasella - kiloissa tai litroissa - voi olla ihan sama kuin ennenkin, mutta ruuan koostumusta pitää muuttaa, jos haluaa laihtua. Tärkeintä on lisätä kasvisten määrää, se vaikuttaa laihtumiseen paljon enemmän kuin vaikkapa herkuista luopuminen.
Itse pidän tässä ehdottoman positiivisena puolena näkökulman vaihdosta. Aiemmin ajatusmaailmaa laihduttamisen yhteydessä on vallinnut sellainen "ei saa syödä" - näkökulma, johtuen selkeistä rajoituksista. Nyt voin ajatella, että "saan syödä", mikä on mielialalle paljon parempi kuin tuo aiempi.
Pidän tätä tapaa itselleni tosiaan tähän mennessä parhaana (takana on mm. painonvartijoissa pudotus yli 30kg), koska minä päätän mitä syön ja koska, eivät muut.
Oikeastaan pidän ärsyttävänä ihmistä, joka tulee neuvomaan mitä ja miten, varsinkin kun ei ole itse kyennyt painoaan pitämään. Neuvoja kun en pyytänyt vaan kokemuksia.
Hullun hommaahan se on, "ei saa syödä" näkökulma. Ihminen tarvitsee energiaa ja ihminen saa sitä ravinnosta. Eli saa syödä. Mutta kannattaa satsata niihin ruokiin, jotka oikeasti sopivat. Sitenhän sitten saa paremman mielen, eikä elimistö könötä vastaan kun se saa tarvitsemansa energiansa.
Ihanko meinaat, ettei kukaan osaa toimia ilman ohjeistustasi? Kerro nyt menestystarinasi laihdutuksen saralla. Itse tiedän kyllä mitä ihminen tarvitsee, en ole sellaista täältä hakemssa. Ehkä sinulla ei ole oikein mitään sanottavaa?
Olen ollut koko ikäni ylipainoinen, syntymäpainoa lukuun ottamatta. Aikoinaan tiputin painonvartijoissa yli 30 kg. Laihdutusaika ja sen jälkeiset vuodet olivat kaikki yhtä kilpajuoksua liikunnan ja syömisen välillä. Noin 10 vuoden kuluttua kilot tulivatkin sitten takaisin vähentyneen liikunnan ja lisääntyneen syömisen vuoksi. Muutama vuosi tästä ja tiputin ihan itsekseni noin 20-25 kiloa, jotka pysyivät liikunnan avulla kurissa muutman vuoden.
Iän karttumisen huomaa siitä, että suklaa ja kaikki muukin syöminen menee ikään kun "suoraan suoneen", joten tämä, liika syöminen ja liikunnan väheneminen nostivat taas painon takaisin päälle sataan kiloon.
Useimpien pienten laihdutusmäärien ja parin isomman jälkeen ei enää tehnyt mieli edes yrittää painon pudotusta, koska läskillä tuntuu olevan taipumus pitää kiinni kantajastaan ;)
Noh, katson nyt miten tässä käy. Keskustelu sinun kanssasi kyllä saa pinnan kireälle...
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että ateriasuositukset, joita meille annetaan ovat yksi syy ylipainon lisääntymiseen. Jatkuva hokeminen, jossa kehotetaan syömään hyvin ja riittävästi saa aikaan sellaisen tunteen, että pitää syödä paljon ja koko ajan. Oikeastihan pitää syödä sen verran kuin tarvitsee, ei enempää eikä vähempää.
Mites sinä noin nyt otit? En minä tuollaisia kuvittele, ettei kukaan osaa ilman "ohjeistuksiani". Kyse on nyt ihan omista mielikuvituksesi tuotteita. Jokainen saa taaplata omalla tyylillään. Minulle et raivoa, koska ajattelen asiat eri tavalla mitä kuvittelet. Mutta se onkin asia erikseen.
"Oikeastihan pitää syödä sen verran kuin tarvitsee, ei enempää eikä vähempää." Niin se on. En kait missään muuta ole väittänyt ?(!)
"Minulle et raivoa"
Tarvittaessa kyllä.
Jos ylipainoisten ongelmana olisi ravitsemustiedon puute, Suomessa ei olisi ylipainoisia. Siksi minua ärsyttävät pseudoneuvojat, jotka hokevat lautasia ja ja muita itsestäänselvyyksiä, jotka oikeasti eivät auta todellisiin ongelmiin painonhallinnan kanssa.
Omasta mielestäni, lähellä asian ydintä on ravitsemusasiantuntija Patrik Borg.
Laihduttaminen. Se sinänsä onnistuu. Mutta painon pitäminen. Kun draivi loppuu ja ihmisen pitää muihinkin asioihin keskittyä.
Mediassa tuputetaan paljon disinformaatiota. Suositaan asioita, jotka ovat omiaan olemaan turmiollisia. Otetaan vaikkapa Jutan jutut tai sitten suurin pudottaja. Suurin Pudottaja sarjalla on yksi yhteinen nimittäjä: Liki kaikki osallistujat ovat lihonneet takaisin. Eli ei toimi.
Lopulta yksilölliset asiat ratkaisevat, painonhallinnassa. Mutta yhteisiä piirteitä näyttäisi olevan, eli laihdutuksen jälkeen hormonit ovat tavalla tai toisella (yksilöstä riippuen) epätasapainossa, piitkän aikaa. Ja tämä epätasapainotila taas ohjaa ihmisen hankkimaan sitä lisärasvaa, tavalla tai toisella. Ja tämä olisi se, mihin pitäisi paremmin pystyä, tavalla tai toisella puuttumaan.
Ovatko Patrki Borgin nykyiset reseptit niitä tomivimpia? Onko niissä jotain vikaa? En tiedä.
Itse olen siinä tilanteessa, että olen pudottanut sen kolmisenkymmentä kiloa painoa ja pysynyt lyhyehkön ajan eli puolisen vuotta samoissa lukemissa. Nyt onkin aika katsoa omalta osalta, että missä klappia on ja miten sen korjaa siten ettei niitä kiloja ala ropisemaan.