Haluan eron,

Tuossa ei auta kuin suora toiminta, sinulta. Täytä erohakemus. Laita keittiön pöydälle ja sano, että nimi siihen tai ala ainakin puhua. Ole hellä ja iloinen, jos miehesi puhuu ihan mistä vaan. Sitten mietit mikä mielestäsi on suurin ongelma ja yksi vähän pienempi ongelma suhteessanne. Puhumaton mies ei taatusti ratkea puhumaan, jos häntä "uhataan" ongelmien vyöryllä...

"Suhteessamme on paljon käsittelemättömiä ongelmia, jotka saattaisivat edes hippusen verran lieventyä puhumalla"
-Mitä ongelmia. Sinun, miehesi vai teidän yhteisä ongelmia.

"Olen pari vuotta yrittänyt monin keinoin saada häntä puhumaan"
- Oletko antanut miehellesi tilaa puhua, vai tukahduttanut hänet puhumattomuuteen.

"vaikka miten käskisin ja yrittäisin takoa hänen päähänsä"
-Mitä olet yrittänyt takoa ja käskeä ja ehkä tärkein, miten?

Naisten ja miesten puhe- ja kommunikointikulttuuri on aika erilainen. Puhutteko ehkä samoista asioista, mutta eri kielellä, ettekö ymmärrä toisianne.

Meillä oli ihan sama tilanne. Yritin keskustella suhteen tilasta lukemattomia kertoja (miksi seksi loppui, miksi ei ollut läheisyyttä, miksi suhteeseen ei enää panostettu jne...) Olimme kämppäkavereita jotka asuivat saman katon alla. Mitään parisuhdetta ei ollut pitkään aikaan. Yritin yhdessä löytää ratkaisua suhteen ongelmiin, tai ainakin keskustella siitä missä oltiin menty pieleen.

Mies ei ensin tunnistanut ongelmia ollenkaan ja oli sitä mieltä että pitää vaan jatkaa kuin ennenkin (mutta mitään ei ollut valmis tekemään suhteen eteen). Kun otin asian puheeksi kerta kerran jälkeen hän totesi että "ei tehtyä tekemättömäksi saa", eli se ilmeisesti tarkoitti että oli parempi erota.

15 vuoden yhdessäolon jälkeen emme käyneet ensimmäistäkään kunnollista keskustelua liiton tilasta. Ilmeisesti se ei ollut hänen mielestään keskustelun arvoinen asia.

Nyt eropaperit ovat vetämässä, mutta pois muuttaminen tuntuu kestävän ikuisuuden. Vaikka tunnelma kotona on huono, ei hänellä näytä olevan kiirettä siirtää itseään ulos yhteisestä kodistamme (asunto hänellä kyllä jo on).

Minä ja lapset elämme kuin löysässä hirressä ja odotamme koska hän muuttaa uuteen kotiinsa. Olen ihan pysähtyneessä tilassa enkä voi suunnitella mitään eteenpäin ennen kun toinen on muuttanut. En ole halunnut painostaa liikaa jottei lapsille tulisi sellaista käsitystä että olen häätämässä isän pois. En haluakaan niin tehdä, mutta toivoisin että hän itse tajuaisi että aika on tullut.

Aikaa kyllä löytyy harrastuksiin, työmatkoihin ja kaikenlaisiin pippaloihin. Onhan se tietystä kätevää kun voi elää "sinkkuna" omaa elämäänsä ja minä hoidan lapset, kaikki aikataulut ja arjen hommat sekä kodin. Sormuskin häipyi sormesta hyvissä ajoin ennen Tallinnan reissua, vaikka harkinta-aikaa on jäljellä vielä 4kk.

Puhumattomuus rikkoo liittoja, samoin kyvyttömyys käsitellä vaikeita asioita. Koko eron vaikein ja loukkaavin asia on ollut se, ettei puoliso jonka kanssa olen viettänyt suurimman osan elämästäni, ole kiinnostunut puhumaan asioista vaan mieluummin rikkoo koko perheen.

En tiedä mitä miehen päässä liikkuu, mutta mitään tunteita ei näytä. Ulkoisin puolin siis näyttää siltä ettei ero pitkästä liitosta tunnu missään. Surullista... On rankkaa kun tajuaa että on ollut toiselle täysin yhdentekevä ja että avioliitto on ollut toiselle niin merkityksetön asia.

nitistävien naisten kanssa jotka eivät kuuntele?
En enää koskaan parisuhteessa tai avo/avioliitossa.

Nimimerkki Äiti ja ent. vaimo. Alla oleva teksti ei ole osoitettu mitenkään suoraan sinulle. Antamasi esimerkit ovat hyvin hyvin yleisiä, joten niihin oli hyvä tarttua.

"Puhumattomuus rikkoo liittoja, samoin kyvyttömyys käsitellä vaikeita asioita"
-Tämä on totta ja lopputulos on aina valitettava. Miehet nyt eivät vaan ymmärrä kuin suoraa puhetta, kysymykset ja vihjailut eivät useinkaan auta, on sanottava suoraan. Miehiin tehoavat selkeät ohjeet sille miten missäkin tilanteessa kuuluu toimia ja perustelut ohjeille, näin heille iskostuisi parempi toimintamalli. Naisen tunteisiin ja toiveisiin vetoaminen ei välttämättä auta mitään, koska miehet eivät edes ymmärrä mitä tämä tarkoittaa.

"Yritin keskustella suhteen tilasta lukemattomia kertoja"
- Liika puhuminen ja "nalkuttaminen" on kuin soittamista puhelimeen, johon ei juuri nyt saada yhteyttä. Puhumisen taso, jota parisuhteessa tarvittaisiin, on miehelle useimmiten kaikkein mahdottomin ja oudoin asia. Pelkkä miehinen asia- ja informaatioviestintä ei nimittäin siinä riitä. Tässä tarvittaisiin jotain mitä ei osata, ja sitä mitä ei osata, sitä ei tehdä. On helpompi olla ovia paiskiva paskiainen kuin myöntää, ""en osaa, ymmärrä minua"". Onko ajoitus ollut oikea ? Kun haluaa puhua, pitäisi aloittaa varmistamalla, että linja on auki ja toinen kuuntelee. Parasta on ottaa yhteyttä ”urheiluruudun jälkeen”.

"Yritin yhdessä löytää ratkaisua suhteen ongelmiin"
- Mihin ongelmiin ? Edelleenkin täytyy muistaa että naiset ja miehet kokevat ja tuntevat asioita eri tavoin. Naisen ongelma ei useinkaan ole miehelle suoranainen ongelma. Samoin miehen ongelma on useasti naiselle ihan "piis of kake" juttu. Esim. kalsarit lattialla ei ole miehelle mikään ongelma, naiselle usein on, mitä tapahtuu ??? Ja taas naisen " mulla ei oo mitään päälle pantavaa" ongelma on naisille aivan täyttä ja totista totta. Miehelle ratkaisu on aivan ilmeinen, naisella on vaatekaappi täynnä vaatteita, ota sieltä, mies sanoo ja mielestään ratkaisee ongelman Mitä tapahtuu ???

Ja lopuksi...Pelkkä puhuminen ei liittoja pelasta vaan se, miten puhutaan
Jos puhumattomuus on parisuhteen ongelma, pitää kysyä, onko puhumattomuuteen syy - kokeeko vetäytyvä, että häntä ei kuunnella?
Stereotypia nalkuttavasta naisesta ja puhumattomasta miehestä ei ole hatusta temmattu vaan se on tyypillisin ongelmallinen vuorovaikutustilanne parien välillä, toinen nalkuttaa ja toinen vetäytyy. Kierre syntyy helposti, kun toinen puhua pulputtaa ja vaatii entistä enemmän ja toinen vetäytyy hiljaisuuteen, omiin oloihinsa koko ajan enemmän.

"Miehet eivät ymmärrä vihjailuja". Joo. Eivät kaikki ymmärrä suoraa puhettakaan. Mun tuleva ex-mieheni että hän rakastaa, ei tahdo erota. Mitä tarjoaa, kuinka tekee työtä parisuhteen eteen, joka hänelle "tärkeä" (heh heh): lojuu sohvalla, syö roskaruokaa, katsoo sarjoja ja surffaa netissä 12 h/vrk. Suhteen alussa tein selväksi että parisuhdetta tarttee hoitaa, puhua pitää, yhdessä tehdä, olla läsnä. Nää tärkeitä mulle. Omaa aikaakin ja yksinäisyyttä tarvitsee tietysti jokainen niitäkin. Mies että joo, kyllä. Hän samaa mieltä. Ja seksi tärkeä osa parisuhdetta. No, jossain vaiheessa huomasin että minä olin aina se, joka tekee aloitteet. Seksiin ja menemisiin. Jos en, olin kuin ilmaa miehelle. Hän on tyytyväinen kun saa kiinnittyä näytön tai ruudun ääreen, mussuttaa pizzaa, "keskustella" leffoista ja sarjoista muiden sarja-addiktoituneiden kanssa. Mikään ei kiinnosta, eikä koe että mitään apua kaipaisimme. Parisuhdeterapiaan ei lähde. "Kaikkihan on ihan hyvin". Seksiä sain viimeksi 2 kk sitten. Sekin surkeaa. Ukko ei tarvitse yhteistä menemistä, puhumista, läsnä olemista. Miksi vitussa sitten halusi naimisiin? Siksi että on kivaa kun on vaimo. Vaimo siivoaa ja vie, liikuttaa, passaa. Nou vei. Ei enää. Vastaukset keskusteluyrityksiin:"Mitäs mun pitäs sanoa, en mä oo ikinä kommunikoinu" :) "No olisit sanonut seurusteluaikana kun painotin keskustelun ja yhteenkuuluvaisuuden tunteen tärkeyttä itselleni, sekä sitä että mun mielestä parisuhteen pitäis perustua spontaaniin molemminpuoliseen vuorovaikutukseen, ja kumppanien pitäs saada iloa toistensa seurasta". "Ää, joo, mut sieltä tulee nyt se ja se sarja". En ole koko aikaa ollut keskusteluja vaatimassa, yhdessä nyhjäämistä odottamassa. Mä menen, teen omiani, soisin toiselle samaa (oma-alotteisesti ei mene tämä nykyinen tuleva ex minnekään, tee mitään paitsi katsoo passiivisena niitä ohjelmiaan jne.). Luoja että tunnen oloni kevyeksi, kun tästä loukosta pääsen pois muuttamaan, kämpän löydän. Mitä ihmeessä joku kuvittelee voittavansa olemalla epärehellinen suhteen alussa? Esittämällä että kiinnostaa ja että samaa mieltä asioista ollaan? Ja mikä ihme itseä vaivaa ettei nähnyt tämänkään ukon läpi. Nähnyt että äijähän on ihan saa-ta-nan TYH-MÄ :)

Kiitos. Helpotti :DD

Puhumista tarvitaan silloin, kun tekemisen ja muun viestinnän keinot on loppu tai ei sovellu. Hyvissä suhteissa puhuminen ei ole kriisinhallintaa vaan sydänten ja toiveiden synkkaamista sekä toiselle päiväselvien asioiden kanssa hyvän olon tekemistä.

Puhumista on kaikenlaista ja kun se on huonoa niistä taustalla olevista todellisista ongelmista johtuen, niin sitten ei kohta tee mieli edes puhua kun tietää, että se on aina "sitä" tyhjää baskaa.

Monesti kommunikoinnin suhteen ei välttämättä tajuta niitä aseita jotka on otettava esiin, jotta toinen oikeasti ymmärtää että kaikki on vaarassa. Mies ei puhu kun siihen ei ole motiivia... tuo on ihan yksinkertaista. Jos "saa kaljaa, on kämppä, on ämmä, ruakaa ja nettiyhteys prkl", niin mitä ihmettä sitä mistään keskustelee - voisi joku hullu ajatella itsekseen.

Parisuhteeseen panostaminen ei vaadi ihmeitä oikeasti, mutta kyllä se jokapäiväistä läsnäoloa, läheisyyttä ja toisen huomioonottamista vaatii. Mitkä noiden hoitoon käytettävät työkalut on, on sitten kunkin valittavissa... jotkut kirjoittaa, toiset puhuu, kolmannet vyöryttää huomiota toiselle kaikkia muita mahdollisia keinoja käyttäen. Puhuminen on aika turhaa, jos miehen elämä on kapseloitunut "sohva-netti-telkka" -osastoon... puheenaiheita on aika vähän, elämän palikoiden tärkeysjärjestys aivan väärä eikä siis oikein ole mitään puhuttavaakaan.

Kuulehan mervinen, sen eron voi hakea yksinkin. Jos sä haluat erota ja teidän suhde on tullut tiensä päähän, niin eikun vaan paperit postiin menemään. Miksi sun mielestä mies on se, jonka on lähdettävä? Lähde sä, jos sulla on paha olla. Mä en ymmärrä tuollaista nitinää, jos toinen ei puhu, niin ei puhu. Jos susta tuntuu, että tää oli tässä, niin tee jotain ihan itse.
Vai pelottaako sua?