Hei kultaseni, uusi päivä koittaa taas.
Miten mukava onkaan herätä tutusta ja turvallisesta kainalosta, olla lähellä, nauraa. Tunne on yhtä voimakas kuin kauan sitten, ensimmäistä kertaa.
Rakastankohan sinua? Rakastatkohan sinä minua? Niin paljon kun meillä kaikkea hyvää ja kaunista onkin, en tiedä. Minä hyväksyn sinut kaikkine puutteinesi, voisin kuvitella seisovani rinnallasi vuosien kuluttua. Minä uskon sinuun. Minä haluaisin rakastaa sinua, mutten uskalla. Sinä et ole minun. Et ole toisenkaan, sinä et kuulu kenellekään.
Aika kulkee ohi. Haluan pysähtyä, rauhoittua, rakentaa jotain pysyvää. Sinä et ole valmis. Et ole ollut, et ole nyt. En jaksa enää uskoa, että tulet olemaan. Ei rakkaus voi koskaan olla vapaa, se kuuluu sidotuille. Ja minä haluan rakkautta. Parisuhteen, sinut, omakseni. Mitä sinä odotat?
Puhuisit joskus. Ettei minun aina tarvisi. Näistä. Kertoisit, mitä sitten, mitä seuraavaksi. Minä en uskalla vaatia, etten menetä kaikkea. Hetken vielä olen hiljaa, odotan. Sitten on aika mennä. Taas kerran. Yrittää jatkaa matkaa yksin, mukana tunne siitä, että on menettänyt jotain ainutlaatuista. Ja kaikki on mennyttä, mutta samalla annan itselleni mahdollisuuden. Jonkun toisen kanssa.
Tällä kertaa paluuta ei ole. Joko tai, ei välimuotoja. Ei pelejä.
Taidan rakastaa sinua.
Miten mukava onkaan herätä tutusta ja turvallisesta kainalosta, olla lähellä, nauraa. Tunne on yhtä voimakas kuin kauan sitten, ensimmäistä kertaa.
Rakastankohan sinua? Rakastatkohan sinä minua? Niin paljon kun meillä kaikkea hyvää ja kaunista onkin, en tiedä. Minä hyväksyn sinut kaikkine puutteinesi, voisin kuvitella seisovani rinnallasi vuosien kuluttua. Minä uskon sinuun. Minä haluaisin rakastaa sinua, mutten uskalla. Sinä et ole minun. Et ole toisenkaan, sinä et kuulu kenellekään.
Aika kulkee ohi. Haluan pysähtyä, rauhoittua, rakentaa jotain pysyvää. Sinä et ole valmis. Et ole ollut, et ole nyt. En jaksa enää uskoa, että tulet olemaan. Ei rakkaus voi koskaan olla vapaa, se kuuluu sidotuille. Ja minä haluan rakkautta. Parisuhteen, sinut, omakseni. Mitä sinä odotat?
Puhuisit joskus. Ettei minun aina tarvisi. Näistä. Kertoisit, mitä sitten, mitä seuraavaksi. Minä en uskalla vaatia, etten menetä kaikkea. Hetken vielä olen hiljaa, odotan. Sitten on aika mennä. Taas kerran. Yrittää jatkaa matkaa yksin, mukana tunne siitä, että on menettänyt jotain ainutlaatuista. Ja kaikki on mennyttä, mutta samalla annan itselleni mahdollisuuden. Jonkun toisen kanssa.
Tällä kertaa paluuta ei ole. Joko tai, ei välimuotoja. Ei pelejä.
Taidan rakastaa sinua.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyselet rakkauden perään. Rakkautta on sanoa se suoraan. Tehdä se todeksi.
Rakkaudesta kirjoitteleminen internettiin ei ole rakkautta, se on kirjoittamista rakkaudesta.
Samaa mieltä. Netti on täynnä tollasia pösilöitä, jotka itkee rakkauden perään mm. täällä..."Voi kunpa..."-ihmisiä.
Kyselinkö rakkauden perään? Väitinkö kirjoittamisen olevan rakkautta? Itse ainakin kokisin hellän kirjeen saamisen rakkauden osoituksena, en rakkaudesta kirjoittamisena...
Toisilla meistä voimakkaampi itsesuojeluvaisto ehkä...
Kurjaa, että näitte viestin negatiivisena. Ehkä se oli esipuhe jostain tulevasta. Keino kerätä rohkeutta.
Pösilö kiittää rohkaisusta...
Ks. viestini Jokuselle. Voi kumpa -ihmisissä voi olla niitä, joissa ei ole rohkeutta lähteä eikä uskallusta jäädä - tehdä se todeksi kuten jokunen asian ilmaisi. Liian paljon pelissä, oma elämä, oma sydän...
Sinun jutustahan tässä on kysymys ja sen todeksi tekemisestä.
Sinähän täällä rakkaudesta kirjoittelet....siis kirjoitat rakkaudesta.
Kirjoitit kauniisti. Haluat sitoutua ja saada varmuuden suhteeseenne. Tahtoisit nähdä jo hieman pidemmälle tulevaisuuteen.
Kirjoituksesi kuvastaa nuoren naisen sielunelämää, eikä siinä ole mitään haihattelua.
Juuri tuolla tavalla tuntee niin moni muukin nainen.. Kun mies ei ole vielä valmis mihinkään vakavampaan ja etenkään asettumaan aloilleen.
Kaikkea hyvää sinulle Hanna!
Itse tein sen ratkaisun aikoinaan, että erosin miehestäni.
En suosittele välttämättä samaa, sillä miehetkin kypsyvät kyllä - ja mikä hienompaa - jos vaikeudet selvitään yhdessä, on suhteen arvo mittaamaton.
Sniff...sanoisinpa että melkeinpä herkkää...jos osaisinkin enää tuntea noin...*piilottaa nenäliinan kaapunsa uumeniin ennen kuin kukaan ehtii huomata*
Turhaa spekulointia...tosin jostain syystä oletan että tuo on enemmän runo kuin varsinainen tunnustus..oikeastaan kumpaakin..
"sinä et ole minun, et ole toisenkaan, sinä et kuulu kenellekään" osuit tuossa hyvin oikeaan...ketään ei voi omistaa...loppuen lopuksi me kaikki olemme vastuussa vain itsellemme...jokainen tekee itse omat valintansa ja elää sitten niiden mukaan...
Jos todellakin rakastat häntä anyway...niin anna hänelle tilaisuus...jos hän mokaa..hän voi syyttää vain itseään ja sinä pääset irti tunteesta "mitä jos?" ...mutta ei sitä mahdollisuutta anneta hiljaa olemalla...pitää uskaltaa lentää sen tiedon kanssa että jos lentää liian korkealle ja liian lujaa on todennäköistä että siivet palavat...mutta loppuen lopuksi se voi maksaa vaivan...ja lopputulos on jotain ainutlaatuista ja ainutkertaista, jotain mistä tulee legenda.
Vaikka putoaisit ja siipesi palaisivat se on väliaikaista...
aikanaan siivet parantuvat, minkä jälkeen pitää vain taas uskaltaa...
Siipiään ei pidä polttaa. Järki käteen. Hyviä asioita voi tehdä itselle ja muille siipiään polttamatta. Ensin ajatellaan ja sitten vasta tehdään. Toiset kylläkin keskittyy siihen ajatteluun, mikäs siinä, tai kirjoitteluun....
Jos jotakuta rakastaa ja ottaa riskin, eikä juttu toimi, polttaa siipensä. Miten voit olla polttamatta?
Kahta koulukuntaa. Totta on, että riski pitää ottaa.. mitä suurempi riski, sitä suurempi mahdollisuus epäonnistua - ja sitä suuremmat voitot?
Ne, jotka on lentäneet korkella, luottaneet siihen, että toinen ottaa kopin ja mätkähtäneet maahan tästä huolimatta.. toisille luottaminen on sen jälkeen vaikeaa. Toisille taa on helpompi heittää mennyt ja elää tässä, kun joku muu kantaa muistoja mukana kaiken aikaa.
Joku on joskus jossain kirjottanut: "Sammuvathan kaikki tähdetkin joskus. Loistavat silti, kauhua tuntematta". Mutta niiden, joiden siivet ei ole koskaan palaneet, on turha kuvitella miltä se tuntuu.
Tarinalle löytyi muuten loppu. Riitaa, huutamista, itkua ja mietteitä erosta. Ja eilen sain sanottua ensimmäistä kertaa ne kolme pientä sanaa - ja hän vastasi! Rakkaudesta kirjoittaminen ehkä antoi rohkeuttaa puhua siitä suoraan? Ottaa riski torjutuksi tulemisesta?
Kiitokset kaikista kommenteista.
Luultavasti tiedän eron syynne ja ymmärrän sinua hyvin. Itse en ole eronnut miehestäni samojen syiden takia mutta mieheni kunnioitti minua paljon, Mutta silti joskus on paha olla. En ihmettele ollenkaan reaktiotasi kun kävi Jannen Keskustelussa: porno tuhoaa suhteeni, joten tiedän tunteesta että sinulla on paha olla ja sitä en ymmärtänyt miksi hän ei kunnioittanut sinua siinä asiassa. Voimia sinulle ja aurinkoista syksyä sinulle kaikesta huolimatta!
Mikäli ymmärsin oikein tarinan loppu oli kuin olikin sitten onnellinen...hyvä niin...*astelee takaisin kammioonsa*