Minä en rehellisesti tiedä rakastanko miestäni. Sain hänet juuri kiinni pettämisestä ja se ei tunnu missään ,muuta kuin raivona että toinen tekee jotain tuollaista. Hellyyttä meillä ei ole. Seksiäkin vain sillon kun miehen pitää saada krapulassa kassit tyhjiksi. Istutaan illat tuppisuina kun mies ei halua jutella ja minä en jaksa enää puhua seinille.
mistä tietää onko rakastunut?
9+8
12354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Siitä että pystyy tuohon, tietää kohtuu varmasti ettei edes rakasta. Rakastuneita te ette varmasti ole, siitä ei ole epäilystäkään.
Luin tuon kirjoittamasi monta kertaa enkä oikein päässyt jyvälle, että mitä teillä on ylipäätään?
En tiedä mitä meillä on. Minä en miehen mielestä osaa mitään. Olen jokatavalla ärsyttävä ja viikonloppuna totesi minun olevan rumakin, vaikka oikeasti olen ihan nätti. Hänelle on alkaneet tututkin sanomaan että puhuu törkeästi minulle ja että lopettaisi sen. Sekin raivostuttaa että sai painostettua mut sterilisaatioon ja samaan aikaan sitten pyöritti toista naista. - alkuperäinen-
Jos teit sterilisaation, se oli sinun päätöksesi. Olivatpa syyt mitkä tahansa.
Ei, ei ei...
Ihan sama mitä sinun paska miehesi sinusta ajattelee tai sinulle tylyttää...
Nyt, mitä tässä teidän jutussa on tärkeää on mitä sinä haluat & tarvitset?? Mitä haluat, mistä unelmoit ja mitä saat ?? Mitä elämään iloa, turvallisuutta ja kaiken muun ylittävää kumppanuutta sinä saat tästä??
Jos saat itsellesi kivoja vastauksia, niin on aika alkaa rakentamaan tuota juttua takaisin kasaan, puhua käsitellä ongelmanne nippuun ja se on siinä.
Jos vastaukset on taas sellaisia, ettet yli kaiken turhan arjen hälyn eli "tässä nyt on vaan mukava olla - ei nyt ole muutakaan - ei voi mitään - se nyt on aina ollu tossa - ei mua kukaan haluu" - pois karsimisen jälkeen löydä yhtään mitään järkevää tuosta hommasta, niin vedäppä itse johtopäätöksesi. Tuolloin olisi aika nostaa kytkintä. Parisuhde kun on 1 1 = 3 eikä 1 1 = iso paska 1.
Sterilisaatiot ja kaikki... näin miehenä tulee mieleen seuraavat:
- Ei kunnioita & arvosta sinua pätkääkään
- Ei rakasta sinua pätkääkään
- Sterilisaatio... haluaa mukavan helppoa seksiä eikä ota itse mitään vastuuta
- Petti sinua eli pitää sinua itsestäänselvyytenä, henkinen sitoutuminen nolla
Ihan rauhassa mieti, että mitä sinä ansaitset ja mitä sinä saat. Sinä et ole baska ihminen vaan nainen joka on ajautunut todella baskamaiseen tilanteeseen elämässä.
Niin tässä on miettimistä, että olenko täysin saamaton asian suhteen. Uskon että se toinen nainenkaan ei ole mihinkään hävinnyt. Miehestä on vain tullut varovaisempi. Tunnepuolella meillä ei kyllä ole mitään. Onhan sekin jo syy - alkuperäinen-
Kanssa yleensä yritetään kaikin keinoin lasta,sterilisaatio on käsittämätön ratkaisu.
Mies on alusta asti tuputtanut sterilisaatiota. Uhkauksena sanonut jättävänsä minut jos tulen raskaaksi. Edellisen tyttöystävän kanssa yrittivät lasta vuosia ilman tulosta.- ap-
No huhhhuh!Miksei mies itse mene katkomaan putkiaan.Täytyy olla provo. Sinuna eroaisin jo ihan tuollaisen uhkailun takia, eihän omista sun vartaloasi tai tiedä halautko sinä vauvan vielä jonkun toisen kanssa!Sinuna pelkäisin jopa tuollaista miestä!
Ette rakasta kumpikaan toisianne. Miksi edes olette yhdessä ja pilaatte sekä omanne, että toistenne elämät. Kun on rakastunut ja osaa rakastaa, haluaa olla toiselle hyvä ja toisen hyvinvointi on tärkeää, ja näin puolin ja toisin.
HäH?? Taas näitä juttuja, joissa en kyllä yhtään ymmärrä miksi ollaan edes yhdessä?
Ei muuta kuin keräät nyt hetken voimia (about vuorokausi) :), otat takaseinästä vauhtia ja potkaiset ittes ulos siitä suhteesta. Äläkä katso taaksesi!
Tossa suhteessa ovat tunteet ja kunnioitus kadonneet ajat sitten. Olet vaan siinä samassa jamassa missä tuhannet muutkin, eli et osaa/uskalla lähteä. No, siinähän tuhlaat vuosiasi. Mut vakuutan, että kun olet siitä joskus pois päässyt, niin ainut harmisi on, ettet lähtenyt vuosia aiemmin.
Itse olen juuri tuossa tilanteessa, että kaduttaa, kun en älynyt/uskaltanut erota jo vuosia sitten. Suhde oli vailla kumppanuutta ja kunnioitusta about 5 vuotta... Läheisyys 0%.
Nyt on hyvä olla, vaikka sinkkuna lapsineni elelenkin.
Otan osaa! Ei tuossa muuta voi oikein sanoa. Oletko harkinnut eroa tai pariterapiaa jonka kautta olisi mahdollista työstää eroa? Se voisi olla hyvä idea.