Onko kenelläkään kokemuksia vierailusta anoppilassa Lähi-Idässä? Voisitteko kertoa miten teihin on suhteuduttu? Onko avioliittonne hyväksytty aidosti? Miten kommunikoitte anoppinne kanssa?
Olen lähdössä ensivierailulle ja hermoilen tapaamisemme onnistumista. Tiedossa on kaikkea ihanaa tekemistä naisten kanssa kuten kylpyläkäyntejä, kauneushoitoloita, kampaajia, hennausta, shoppailua jne. Silti vatsanpohjassa möyrii jännityksestä.
Anoppini ei osaa läntisen Euroopan kieliä ja minä en osaa heidän äidinkieltään. Kuinka tulemme toimeen ja miten tulkitsen hänen tunteidensa aitoutta?
Please, antakaa hyviä vinkkejä ja ladatkaa minulle voimaa matkaani, hyvät siskot!
Olen lähdössä ensivierailulle ja hermoilen tapaamisemme onnistumista. Tiedossa on kaikkea ihanaa tekemistä naisten kanssa kuten kylpyläkäyntejä, kauneushoitoloita, kampaajia, hennausta, shoppailua jne. Silti vatsanpohjassa möyrii jännityksestä.
Anoppini ei osaa läntisen Euroopan kieliä ja minä en osaa heidän äidinkieltään. Kuinka tulemme toimeen ja miten tulkitsen hänen tunteidensa aitoutta?
Please, antakaa hyviä vinkkejä ja ladatkaa minulle voimaa matkaani, hyvät siskot!
Vastaukset 25
Vanhimmat
Lähi-Idässä naisen elämä on juuri tuollaista kuin kuvailit, ihanaa. Oletteko harkinneet jäävänne asumaan sinne?
vaan aikuisten naisten kokemuspohjaisia neuvoja. Ottaako sinua kloppi päähän, että toisilla on mahdollisuus matkustella ja viettää yleellistä elämää? Kiipeäpä pois peräkamarista äidin helmoista lipittämästä kaljaa ja rupea tekemään töitä!
"Ylellistä elämää" ja "matkustelua Lähi-Itään" kumoavat väitteinä toinen toisensa. :-D Mutta töitähän kannattaa aina tehdä, ehdota samaa miehellesi!
Se kirjoitetaan ylellistä, ei siis yleellistä. Miehesikö sinut on opettanut kirjoittamaan? Mielestäni on hienoa, että pääset matkustamaan - mitä kauemmaksi, sen parempi.
Meidän ei ole tarvinnut koko Suomessa oloaikanamme turvautua toimeentulotukeen, koska mieheni on jopa ahkerampi kuin minä. Molemmat teemme ihan mitä töitä vain, kunhan takaamme oman toimeentulomme. Samaa suosittelen myös muille, niin pystyy välillä lomailemaankin.
3 työtä koko ajan = eli kolme rappukäytävää siivottavana.
kyllä se siitä!
Vähän pelastitte myöhäisiltani, aivan saatanan hauskaa ja nokkelaa argumentointia puolin ja toisin. Toivon, että tää on sellasta "rakkaudesta se hevonkin-potkii" tyyppistä keskustelua :D
ota selvää tarkasti maan tavoista ja käytännöistä ennenkuin matkustat ettei tule väärinkäsityksiä, jotka voivat olla korjaamattomissa. Ole myös oma itsesi ja luonnollinen. En tiedä, mutta luulen että jos he eivät ole hunnutettuja, niin naiset käyttävät paljon meikkiä ja pukeutuvat arvokkaasti. Pukeudu sinäkin hyvin ja kalliisti jos siihen mahdollisuus(ainakin erittäin naisellisesti)Kannattaisi ottaa siitäkin selvää!
Ole miehellesi hyvä, siitä se anoppi tykkää!
Olin itse muutamia vuosia sitten Algeriassa käydessäni ja tutustuessani erääseen mieheen, päässyt vierailemaan hänen kotiinsa. Oli Ramada- aika silloin ja hän oli saanut äidiltään myöntävän vastauksen tuodessaan minut kotiinsa tutustumaan sisareensa ja äitiinsä. Äiti hennasi käteni, joka kesti monta tuntia ja he tarjoilivat minulle teetä ja keksiä. Eivät tulleet keskustelemaan niitä näitä, vaan pysyivät omissa askareissaan. Olivat kuitenkin erittäin kohteliaita ja ystävällisiä, jopa halasivat. Otin tietty vieraanvaraisuuden vastaan ilolla ja kunnioituksella, koska äidin ei olisi tarvinnut tehdä hennausta. Sanoivat, että olin ensimmäinen länsimainen vieras talossa.
Niin voi käydä, mutta älä ole moksiskaan vaan teet niitä lisää jonkun toisen monikulttuurimiehen kanssa. :)))
tai narsisti ;)
Tiedän paljon mieheni kulttuurista ja traditioista, koska opiskelin niitä työharjoitteluni aikana.
Tarkoitukseni onkin ostaa uusia, naisellisia vaatteita ja käyttää enemmän aikaa ja vaivaa ehostamiseen kuin normaalisti. Olen kotivideoilta nähnyt heidän pukeutumistaan, joten tiedän missä menee soveliaisuuden rajat. Onneksi kyseessä ei ole hunnutettu kulttuuri :-)
Miehelleni olen hyvä muutenkin; leivon häen herkkujaan, pidän kodin kauniina ja puhtaana. hänen sukulaisensa, jotka ovat vierailleet meillä, kehuvat kovasti kodinhoitotaitojani ja mukavaa luonnettani ja ystävällisyyttäni.
Äläkä unohda viedä kossua tuliaiseksi!
Puhuinko jossain vaiheessa jostain lapsista? En tietääkseni. Suosittelen mielikuvituksellesi muuta käyttöä kuin pörrätä täällä nettien palstoilla.
Hei, en voi kertoa sinulle Lähi-idästä, itse olen käynyt vain Pohjois-Afrikassa anoppilassa. Voi olla, että siellä Lähi-idässä (riippuu tietysti perheen varallisuudesta) onkin juuri tuollaista;naisten kanssa puuhaillaan kaikenlaista naiseuteen (vähän niin kuin se täälläkin taitaa olla, sellaista anna-menaiset-naiseutta, ei millään pahalla siis). Uskaltaudu mukaan vain avoimin mielin ja nauti siitä hemmottelusta, ei siinä sanoja tarvita, se on sellaista kollektiivista sisaruutta.
Itsekään en osannut yhtään anoppini äidinkieltä, mutta jo parissa kuukaudessa oppii paljon yksittäisiä sanoja, joilla voi sitten kommunikoida. Tunteiden aitoudesta voi olla paha sanoa mitään, varskinkin jos ovat ystävällisiä, sehän voi olla vain kohteliasuutta.
Minuun on suhtauduttu oikein hyvin ja sellaista ymmärrystä ja hyvyyttä ja huolenpitoa mitä olen anopiltani ja kälyltäni siellä kaukana saanut ei voi mitenkään mitata. Useimmat paikalliset naiset suhtautuivat positiivisesti ja kiinnostuneesti. Hammamissa yksin vieraiden keskellä ja kuitenkin vähemmän yksin kuin täällä koto suomen uimahallissa.
Kai kaikki riippuu paljon sinusta itsestäsi, siellähän täytyy - ensi vierailulla nyt ainakin- sopeutua siihen kulttuuriin ja toimia sen mukaisesti, myöhemillä vierailuilla sitten voi ottaa enemmän omia vapauksia mm. ulkoilun suhteen. Miehin suku ei ole niin varakasta että olisi ollut mitään kampaamo-shoppailu-kierroksia, ja hyvä niin, koska itse kartan sellaista täällä Suomessakin. Mutta oli paljon naisten kahvikutsuja ja hennaus-iltoja. Vaikkei mitään puheesta ymmärrä, niin paljon saa irti tarkkailemalla.
Et ottanut kysymyksessäsi esille olenkaan miestäsi, en tiedä millainen teidän suhteenne on ja kauanko olette olleet yhdessä. Pienoinen varoituksen sana sulle, miehesi saattaa omassa kotimaassaan käyttäytyä erilailla kuin täällä, koska hänenkin pitää noudattaa niitä kulttuurisia koodeja siellä (ellei ole joku ihan poikkeusyksilö). Minun oli ensimmäisillä vierailuilla vaikea hyväksyä, että hän olikin mieluimmin kavereidensa kanssa istumassa jossain kahviossa iltaisin kuin kävelemässä mun kanssa käsikädessä nähtävyyksiä katsellen...mutta tulipahan juuri sen vuoksi anoppi ja käly paremmin tutuksi ja oli pakko tutustua naapurin naisiin, nyt olenkin sitten mieluimmin heidän kanssaan, jos sinne matkustetaan, kuin istun koristeena kahvilassa ja yritän olla kyllästymättä mieheni vaihtaessaan kuulumisia kaveriedensa kanssa, koska todellakaan minun typerät kysymykseni ja kommenttini eivät heitä kiinnosta, ja se pitää vain sietää.
Onnea matkaan ja toivottavasti siella on odottamassa lempeä ja huumorintajuinen anoppi.
Ps. Osta itsellesi sellainen pikkulasten kuvakirja, jossa on yksinkertainen kuva arkielämän perusasioista: kukista, eläimistä, keittiöstä, ruokajutuista. Siellä varmaan asuu joku nuori lapsi, jolta sitten voit kysellä "mikä tämä on?" paikallisella kielellä ja kirjoita itsellesi vastaus suomenkielen litteraation mukaan, ja saat hyvän sanakirjan ja sanavaraston.
Mieheni perhe on varakas ja arvostettu kotikaupungissaan. Olemme olleet liitossa jo kaksi vuotta. Mahdollisuutta matkustamiseen ei ole tullut aiemmin.
Mieheni äidinkieltä ymmärrän joitakin ilmaisuja ja osaa muutaman kohteliaisuus- ja tervehtimisfraasin. Myös kulttuuri on tullut minulle tutuksi, mutta tietenkin mieheni käyttäytyy eri tavalla kotimaassaan kuin Suomessa.
Mieheni kulttuurissa naiset ovat tasa-arvoisia ja vahvoja vaikuttajia päätöksenteossa sekä kotona että yhteiskunnassa. Silti naiseutta ei ole unohdettu. Heidän kulttuuriinsa ei kuulu kuitenkaan aviomiehen ja vaimon väliset hellyydenosoitukset muiden nähden, joten täytyy hieman pantata halailua ja pussailua mieheni kodin ulkopuolella.
Anoppini haluaisi aina puhua kanssani puhelimessa, mutta en vain ole oppinut enempää heidän kieltään vielä; ehkä se monipuolistuu ja vahvistuu heidän elinympäristössään, kun en voi puhua suomea.
Huumorinaisia:
- "Mieheni perhe on varakas ja arvostettu": miksi varakas ja arvostettu mies on muuttanut kylmään Suomeen yksinään?
- "Mieheni kulttuurissa naiset ovat tasa-arvoisia": HEH HEH!!
Kalle on typerys kun ei ymmärrä rivien välistä:
1. Ei hän muuten olisi varakas ja arvostettu kotimaassaan ellei asuisi muiden rahoilla
2. Naiset ovat tasa-arvoisia KESKENÄÄN
Olipa, Pore, todella fiksu vastaus, jota oli ilo lukea. Omat kokemukseni ovat toiselta puolelta maailmaa, Amerikan mantererelta. Kulttuurieroja kohtaisin sielläkin mutten noin voimakkaita. Tsemppiä kysyjälle!
sitten hyvä esimerkki siitä kuinka tuhmia tyttöjä käsitellään? Älä siis hermostuta anoppia tai vikittele veljeä. Heimon vanhimmat siis raiskasivat porukalla ja sen päälle aviomies veteli vielä turpiin. Jos vievät vielä häpärit niin toivottavasti tykkäät peppuseksistä. :))))
Älä vain loukkaa mitenkään suvun kunniaa, vaan ole aina samaa mieltä perheenjäsenten kanssa ja tottele heitä.
"Yhtenä räikeimmistä ihmisoikeusloukkausta voidaan pitää maan kulttuurissa vallitsevaa kunniamurhan nimellä tunnettua teloituskäytäntöä. Kunniamurhalla tarkoitetaan oman sukulaisen, useimmiten naisen, surmaamista, jos hän on jollakin tavalla loukannut perheen ja suvun "kunniaa" varsinkin seksuaalisella käyttäytymisellään.
Kunniamurhia on laitettu käytäntöön muun muassa kivittämällä. Suvun kunnian rikkominen ei ole aina ollut seurausta naisen omasta halusta tai käyttäytymisestä, sillä myös raiskattuja naisia on murhattu kunniasyistä. Surmaajina ovat toimineet yleensä surmattujen omat perheenjäsenet, jotka saavat usein vain lyhyen tuomion rikoksestaan.
Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Turkissa kuolee joka vuosi ainakin sata naista kunniamurha-nimikkeen alla. Kunniamurhien lopettamiseksi Turkki ei ole tehnyt mitään.
Entäpä muut ihmisoikeudet? Amnesty Internationalin Turkki-raportti kertoo, että järjestelmällinen kidutus jatkuu edelleen Turkin viranomaisten toimesta. Raportin mukaan turkkilaisissa vankiloissa kidutusmenetelmiin kuuluvat mm. sähköshokkien antaminen, käsivarsista roikottaminen, jalanpohjiin hakkaaminen, kylmällä vedellä kasteleminen paineruiskulla ja seksuaalinen pahoinpitely.
Turkki on tehnyt joitakin lakiuudistuksia ihmisoikeustilanteen korjaamiseksi maassa, mutta lakiuudistukset eivät ole estäneet systemaattista kidutusta. Amnestyn mukaan erityisesti sellaiset kidutusmenetelmät, jotka eivät jätä näkyviä jälkiä uhreihin ovat yleistyneet. On ollut valitettavaa myös huomata, että Turkin viranomaiset ovat yrittäneet estää ihmisoikeusjärjestöjen työtä Turkissa muun muassa vangitsemalla kidutuksista raportoivia järjestön työntekijöitä."
Verkkouutiset 13.9.2004
...Kun lueskelin kirjoituksesi ja vastauksia muiden kirjoituksiin,en voi muuta sanoa kun taas yksi joukkoon lisää...toivon todella että matkasi onnistuu,mutta valitettavsti huomaan sen rivien välistä jo asenteestasi että tulet kohtaamaan valtavan kulttuurishokin...niin on käynnyt valitettavan monelle..saatat loukata perhettä/äitiä tahtomattasikin ja suututtaa heidät lopullisesti..mieheltäsi ei ehkä myötätuntoa sillon heru..saatat lopulta tuntea itsesi häkkilinnuksi.."yleellisen elämän vietossa"..ja ikävää on myös todeta se että miehesi tulee pikkuhiljaa muuttumaan,-sen voin vakuuttaa...se on surullista huomata ettei ihmiset sitä usko vaikka asioista kuinka puhutaan..ei tämä,tämä mies on erillainen..itse vietin niin "yleellistä elämää" etten lopulta saannut mennä edes ulos ilman perheen lupaa,yms..ja kun eroa pyysin,sain puukosta...onnea kuitenkin sinulle matkaan....
Kaikissa tarinoissa melkein aina käy. Suomalainenko jääräpäisyys syynä, että täytyy rypeä pohjamutien kautta, vaikka pelin voisi puhaltaa aikaisemmin poikki?
Huomenta,
Oli pakko kirjoittaa kun näin tämän palstan. Ensimmäiseksi tuli mieleen että oletko varmistanut paluusi?
Työskentelin aikoinani arabeissa yhteensä nelisen vuotta (Saudi-Arabia, Arabiemiraatit, Bahrain, Kuwait, Oman ja Irak).
Näin ja koin arabikulttuurin erittäin kielteisenä vääräuskoiselle, tässä tapauksessa valkoiselle naiselle. Tuttavani serkku oli samoihin aikoihin rakastunut arabimieheen (Saudi-Arabia) ja minulta kysyttiin mielipidettä kannattaako lähteä.
Vastasin että ei rehellisesti. Tyttö lähti ja palasi muutama vuosi sitten ihmisrauniona Suomeen.Oli karannut henkensä edestä ja joutunut jättämään kaksi lastaan lasten isälle ja sukulaisille.
Häntä oli pieksetty ja pidetty pelkkänä seksiobjektina koko ajan .
Anoppi ei ollut arvostanut häntä vähääkään äitinä, naisena ja miehensä vaimona, mitkään mielipiteet eivät saaneet arvostusta.
Siis mieti vielä kerran kun lähdet ja odotat tapaavasi ihanan anopin. Tämä on sivusta asioita seuranneen mielipide. Arabimaat eivät ole valkoisia naisia varten missään mielessä.
Kiitos sinulle viestistäsi. Koska olet matkustanut ja nähnyt maailmaa näet asiat kokemuksiisi perustuen.
Minulla ei ole lapsia mieheni kanssa. Kyllä, olemme tulossa takaisin Suomeen; liikeyritys jo vaatii sen meiltä molemmilta.
Olemme molemmat vakaumuksellisia kristittyjä myös ja aktiivisia seurakunnassamme.
Moi,
No sinulla ei sitten liene hätää.
Mieleeni tuli vain muutama ikävä kohtalo ja kaikki kohtalot eivät ole olleet pelkästään kahden vieraan kulttuurin välisiä törmäyskursseja.
Suomalainen nainen on joskus kuin suomalainen mies, ei anna koskaan periksi eikä erityisesti halua myöntää ympäristölle tehneensä virhevalinnan.
Loppuun asti hän yrittää pitää perheen kokonaisena väkivallankin uhan alla ja liian usein saadaan lehdistä lukea kuinka moni nainen, perheenäiti, vaimo ja nainen on päässyt hengestään.
Vieraaseen kulttuuriin meneminen tarkoittaa aina vaaroja, sinun tapauksessasi ei onneksi miehesi sukulaisten suhtee, vaan vallitsevan ympäristön.
Vieraassa kulttuurissa olet kuin huutomerkki kulkiessasi esim. katuja pitkin ja eritoten jos eroat rodultasi maassa enemmistönä asuvasta rodusta.
Mielessäni on erittäin tuore kokemus ryöstöyrityksestä, joka onneksi epäonnistui valppauteni johdosta.
Minne siis menetkin, ole aina varovainen, Miryam.
Olen oppinut matkallani kunnioittamaan vieraan maan kulttuuria ja sen ihmisiä, koulutuksesta ym. muusta sivistyksestä riippumatta.
Näin olen mielestäni saanut parhaan mahdollisen vastaanoton, kunnioitus on ollut molemminpuolista.
Olen saanut useita elinikäisiä ystäviä miltei ympäri maailmaa.
Sinun onkin parasta tutustua ennakkoon miehesi maan kulttuuriin ja lähteä matkaan ajatuksella että olet kiinnostunut maan kokonaisuudessaan.
Miehesi äidin kanssa ei tule varmasti vaikeuksia vaikka et osaakaan hänen kieltään.
Olen huomannut itse että vaikka yhteistä kieltä ei olekaan ilmeet ja eleet riittävät kertomaan esim. sinunkin tapauksessasi että olet saapunut anoppisi vieraaksi vilpittömänä ja häntä kunnioittavana henkilönä.
Jumalan siunausta matkallesi Miryam.