Aavistelin jotain, mutta leikin tyhmää ja tietämätöntä.Odotin oikeaa hetkeä narauttaa ``vaimoni´´ja se tuli.Rysän päältä,ilman selityksen mahdollisuutta.Kauhea parku ja rakkauden vakuuttelu.Sanoin ottavani eron välittömästi.Asiaa puitiin viikkoja.Tulin toisiin ajatuksiin.Erossa lapsi olisi jäänyt äidilleen niinkuin Suomessa tapana on,riipumatta minun mielipiteestäni.Olin antavinani anteeksi,jotta voin elää lapseni kanssa joka päivä.Palvelu toimii.Pesköön ja pyykätköön.Tarpeet tyydytän irtosuhteissa ja jos ei käy flaksi niin ``vaimokin´´ saa.
näin meillä
``aviomies´´
162412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
-henkinen ja järkevä ratkaisu. Olet selkästi pohdiskellut vaihtoehtoja ja päätynyt oikeaan.
Toivotan sydamestäni Sinulle onnea jatkoon...myös flaksionnea saalistukseen!
kaveri.
Katkera olet silti. Voihan tuollaista jonkin aikaa jatkaa, mutta enpä sanoisi mitenkään tervehenkiseksi päätökseksi. Lapset ovat kummia, erityisen hyviä aavistamaan, että asiat eivät ole kunnossa. Vanhemmat antavat myös lapsilleen mallia suhteellaan; sinä ja vaimosi välitätte lapsellenne, millainen on parisuhde.. siis silloin, kun se ei ole hyvä, silloin kun rakkaus puuttuu.
Lapsesi on sinulle selvästikin tärkeä .. mietipä sitäkin näkökulmaa. Aina kannattaa yrittää korjata asioita tavalla tai toisella.
olen katkera.Etkö itse olisi?Tietenkin lapsi vaistoaa,että kotona ei kaikki ole hyvin.Tähän astisen kokemukseni mukaan hän kuitenkin on onnellinen siitä,että en lähtenyt.Pääni sai nimenomaan kääntymään hänen kyyneleensä ja rukous:Isi älä lähde.Ja meillä ei tästä asiasta enää tapella,sen lopetan lyhyeen.Kyllä näkökulmaa on mietitty.Olisiko sinun mielestäsi minun lähdettävä ja jätettävä hänet,jotta hän ei saisi väärää kuvaa parisuhteesta?Ei mene jakeluun.Minun mielestäni tärkeämpää on minun ja hänen välinen jokapäiväinen vuorovaikutus,tunnista tuntiin.Jos lähden yhteys katkeaa ja arvatenkin alkaa manipulointi.Saatat olla oikeassa siinä,että asiat korjaantuvat ajan myötä,mutta nyt mennään näin.
tosiaan voisi olla hyvä, että eroaisitte. Siis jos aiot jättää tapahtuneen vain hautumaan välillenne. Lapsi luulee, että jos jäät, myös teidän välinne vaimon kanssa korjautuvat, lapsenomaisella uskollaan parempaan. Se on hirveää huomata jossain vaiheessa, että vanhemmat ovat katkeroituneina yhdessä "vain lapsen vuoksi". Lapsi syyllistää sitten itsensä teidän kurjuudestanne. Jos suhteellanne ei ole mahdollisuutta tervehtyä, muuttakaa erilleen ja koettakaa järjestää lapsen asiat mahdollisimman hyvin, että saa olla teidän molempien kanssa. Omat vanhempani ovat juuri tuollaisia toisiinsa kiinni jääneitä katkeroituneita piruilijoita. Jälkeenpäin ajatellen he todellakin tekivät myös lastensa elämästä epäsuorasti helvetin -ja antoivat omituisen ihmissuhdekuvan malliksemme. Rakastatko todella lastasi? Ajattele asiat sitten hänen kannaltaan, pidemmällä tähtäimellä.
Ihanaa, että lapsesi on sulle tärkeä ja rakastat häntä. Itsesi takia toivoisin, että pystyisit prosessoimaan asiaa eteenpäin. Itse olen ollut sinun asemassasi, mutta naisena tosiaan on tuosta syystä (lapsen asuminen) helpompi lähteä.
Itsellänikin oli katkeruusvaihe. Se ottaa aikansa ja on ihan luonnollista ja inhimillistä. Toivottavasti asiat kuitenkin muuttuvat ja pystyt hoitelemaan vaimon kanssa myös ne petipuuhat. Oisko keskustelu mitään?
Nauti lapsestasi joka tapauksessa ja iloitse hänen kanssaan. Ja kerroitkin hyvin, miten haluat elää hänen kanssaan juuri sitä arkea. Tosi fiksusti sanottu. Häntä pystyyn!
kyllä.Aika tekee tehtävänsä.Koska katson toimineeni sen mukaan mitä olen luvannut,on minusta väärin se ,että minä joutuisin muuttamaan pois kotoani.Ei käy.Ja muuten,pystyn kyllä hoitelemaan petipuuhat.Kysymys kuuluu:Haluanko ja koska?Eihän tälläinen kykyjä vie.En ole muuta kuin loukattu.Kiitos kannustuksesta.
pahoillani puolestasi.Toivon,että meillä päädytään johonkin ratkaisuun ennekuin lapsi alkaa kärsiä,jos alkaa.Mutta kuten olen sanonut:Toistaseksi näin.
Tossa muuttamisasiassa miehen osa on helpompi sikäli, että mulla ei taas ollut mahdollisuutta jäädä kotitaloomme. En olisi rahallisesti pienten lasten äitinä selvinnyt talon menoista ja kunnossa pitämisestä enkä varsinkaan kaikista lumitöistä jne. Siitä koinkin suurimmat katkeruudet.
En enää muista, mitä kirjoitin, mutta en todellakaan ole mitenkään epäillyt tai tarkoittanut, ettet olisi sängyssä hyvä (vaikea sinällään arvioida, koska ei ole kokemusta ;-)). Nämä asiat, kun eivät todellakaan ole kiinni edes niiden asioiden toimimisesta, vaikka monet niillä näitä selittävätkin.
Eihän pettäminen kykyjä tosiaankaan vie, onneksi. Se vaan vie sen luottamuksen (ainakin itseltäni), jota pidempään suhteeseen tarvitaan.
Sinun tapauksessasi miehen osa saattoi olla helpompi.Minun tapauksessani tilanne on minulle kaikinpuolin epäedullinen.Isolla vuokralla asumaan eroon lapsestani.En suostu.
Väärin käsitys näköjään.Sorry.Ei tämä haluja ole vähentänyt,mutta kuten kirjoitin:jos ei käy flaksi niin sitten ``vaimo´´.Luottamuksella ei ole enää merkitystä minulle tässä suhteessa,mutta olkoon nyt uskollinen jos niin tahtoo.Minun lupaukseni ei enää ole voimassa.
Tosin minä teen ne kotityöt, mutta kulutan ilolla ukko-kullan Masteria. Ja otin itselleni vakikumppanin petiin. Tilanteen kerroin suoraan tälle kakkoselle ja omalle miehelleni, joka pelkää nyt vain sitä, että eroan ja omaisuus ja firma menee jakoon.
Mutta ei ole minun päänsärky. Minä pidin uskollisuuslupauksen ja luotin siihen, että aikuiset ymmärtävät parisuhteessa aika-ajoin olevan kriisejä, mutta myös sen, ettei rinnakkaissuhde ole ratkaisu.
näin.Lupaus on pidettävä.Jos haluaa siitä irti, on se tehtävä reilusti,toista kunnioittaen.Jos taas ottaa riskin ja jää kiinni, on myös maksettava lasku.
Vai lapsen takia, älä viitsi höpöttää tyhjää. Sinä et kykene olemaan mies ja eroamaan vaimostasi vaan roikut hänessä ja mädässä suhteessanne kun et muuta osaa etkä kykene. Pakkohan oma saamattomuutensa on selitellä jotenkin itsensä eduksi ja sinä selität sen lapsella ikäänkuin lapsen etu olisi katkeroitunut isukki ja vieraissa ryykeltävä äiti perheessä. Herää hyvä mies unestasi.
Lapsen etu ei ole katkeroitunut isukki.Se ei tule olemaan ongelma.Kuten olen aikaisemmin täällä kertonut,prosessointi on käynnissä.Voin lohdutukseksesi sanoa,että olen jo mielestäni voiton puolella.Anteeksianto vain on siitä kummallinen asia ,että sitä ei voi tehdä heti.Ensin on vähän aikaa vihattava,suututtava ja loukkaannuttava.Unohtaakin voi yrittää,mutta epäilen sen mahdollisuutta.
Jos se,että jää puolustamaan omaan kotiinsa oikeuksiaan on epämiehekästä,niin en sitten ole mies.Tottakai olen itsekäs tässä asiassa,olen ihminen.Lapsen edun taakse en mielestäni piiloudu.Myös hänen etunsa on olla tekemisissä kanssani päivittäin.Vai eikö?Eikö myös voida olettaa äidin,lapsen edun nimissä,lähtevän yhteisestä kodista?Vai onko hänellä etuoikeus,äidin rakkauden nimissä,olettaa minun lähtevän?Taidat olla nainen?
Tietämättä miksi olet sitä mieltä kuin olet,en kommentoi kirjoitustasi tämän enempää.Kiitos kuitenkin siitä.Hyvää jatkoa.
Eroa ihmeessä - saat paljon enemmän aikaa irtosuhteillesi kun lapsi ja vaimo ei oo koko aika jaloissa. Lapsi ehkä jää äidilleen, mutta ei sulta tapaamisoikeutta voi evätä, ellet ole ollut erityisen tuhma.
en ole ollut tuhma,ei tapaamisoikeus riitä.Vastauksesi on ``naisellinen´´