Mitä sinä ajattelisit, jos saisit tietää että olet vara kumppani puolisollesi? Että kumppanisi katsoo että löytyykö jostain vielä sinua parempi.
Itse kuulun niihin niinsanottuihin vanhanaikaisiin jotka ovat puolisolleen uskollisia.
Itse kuulun niihin niinsanottuihin vanhanaikaisiin jotka ovat puolisolleen uskollisia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Entisen poikakusipääystävän kanssa kävi noin. Oltiin yhdessä reilu puoli vuotta ja eräänä kauniina päivänä tämä kertoo että on pettäny mua yli neljä kuukautta siitä ajasta ja että olinkin ollu vaan ns. hätävara.
Tuota ei sais tehä kenellekkään ei ikinä eikä mistään syystä, koska tuon tapahtuman jälkeen on luottamus vastakkaiseen sukupuoleen ja ylipäätään keneenkään todella vähäinen ja jää ikuinen paha mieli..
Mielestäni riippuu hieman tilanteesta. Itse seurustelin erään ihanan pojan kanssa, joka valoitti sydämeni. Hän oli kuitenkin ensimmäinen suhteeni ja epävarmuus siitä voisinko sitoutua häneen vaivasi mieltäni. Tuli sellainen olo, että täytyy sitä ennen papin aamenta tutustua muihinkin ja varmistaa, että hän on se oikea. Rakastin häntä, mutta olin vain epävarma sitoutumisesta. Hän antoi tilaa ja mahdollisuuden tavata muita. Tutustuinkin moniin ihmisiin, sen pidemmälle en kenenkään kanssa edennyt. Silti kaikki tämä epäily ja epävarmuus söi kai hänen luottamustaan minuun ja lopulta tuli ero. Muihin tutustuminen sinällään oli turhaa, sillä totesin etten löytäisi parempaa.
Paras oli kuitenkin jo menetetty ja edelleen sydämeni on hajalla, vaikka toisaalta tiedän, että ilman tutustumista muihin en olisi tullut niin varmaksi siitä, että juuri hänet haluan. Ja nytpä itken ja ruikutan rakkauteni perään...
Sinä et välttämättä ole varakumppani. Puolisosi voi haluta varmistaa sen, että olet oikea ja lopulta sitoutuu sinuun todella varmana siitä mitä haluaa. Pettämistä sen takia en kuitenkaan menisi sietämään ja jos kyse on jo avioliitosta niin silloin ollaan jo täysin sitouduttu eikä omaa puolisoa silloin pidetä varalla.
Minusta avoliitto on juuri tälläistä "odottamista jos parempi tulee niin on helppo lähteä ja jättää kaikki taakseen". Itsekin olen mennyt jo kahdesti tähän mokaan. Avoliitto on hyvä asia jos päätetään selkeästi kuinka kauan sellaisessa liitossa ollaan ja toimitaan sen mukaan. Jos ei sitoutumista avioliittoon toiselta saa vaikka vuosien päähänkin taitaa olla vain varakumppani. Ikinään en enää suostu avoliittoon ilman selkeää sopimusta avioliitosta.
Jepsjeps.... En oikein muista miten me aikanaan liuttiin avoliittoon, muutimme yhteen taloudellisestikin kolmen kk tuttavuuden jälkeen.
Eipä tuota muiden katselua tms. ole tullut tehtyä - ainakaan siinä mielessä että toinen olisi vain varalla. En koskaan haluaisi viettää aikaani ihmisen kanssa jos en viihdy hänen kanssaan... Ja vielä vähemmän haluan kusettaa ihmistä josta pidän ja jonka kanssa viihdyn.
4v avoilun jälkeen naimisiin - tosin yhteistä velkaa oli jo asunnon verran jne.
takaa sitoutumisasteesta eikä muustakaan. Et taida olla tietoinen siitä, kuinka helposti eron nykyään saa. Netistä voi tulostaa erohakemuksen, eroa voi hakea yksipuolisesti kertomatta siitä puolisolleen ja hakemuksen voi lähettää käräjäoikeuteen postitse. Puoliso saa siitä sitten tiedon, että toinen on hakenut eroa. 6 kk päästä siitä riittää, että toinen osapuolista hakee lopullista eroa ja se on siinä. Omaisuus, jos sitä on, jaetaan joko tasan tai jos on avioehto, sen mukaan. Avioliitto ei takaa yhtään mitään!!
Pitkästä (yli 20 v) avioliitosta olen eronut sekä avoliitosta. Nyt toinen avoliitto kariutumassa kun mies ei tiedä mitä oikein tahtoo. Avioliitosta eroamista kyllä puntaroitiin pitkään yhdessä. Yhteistä omaisuutta meillä oli runsaasti ja tietenkin lapset, joten ositus on käyty läpi. Avolittosta toinen voi vain ottaa hatkat jos ei huvita. Sorry vaan, mutta erehdyit ja mielipiteesi kuullostaa kovin sinisilmäiseltä. Sellainen silmä minullakin on ollut.
sen jätkän ja heittäisin sen huoran pois elämästäni!
nii
sain tälle kesälle tuntea sen omakohtaisesti
se epätodennäköistä että parempaa löytäis, tyhmempi sen täytyis olla, jotenkin epätoivoinen tai helkkarin paljon nuorempi. Ja mitäpä siinä mitään ENÄÄ ajattelisin. Sarjoittaisin vikkelästi lukot uudelleen ja sanoisin että soitelkaa, jos ootte tyttöystävän kanssa tulossa kylään jotta ehdin siivoamaan.
Rakastuin, enkä ilmeisesti koskaan saa tuota naista. Minulle sopii ihan hyvin olla kakkosvaihtoehto jollekin, koska hänkin on kakkosvaihotehto minulle. Se ei tarkoita elämää ilman rakkautta, vaan tasaisempaa välittämistä ja (toivottavasti) elämää ilman tunteiden myrskyä.
Älä lähde koskaan hakemaan kakkosvaihtoehtoja!
On niitä muitakin ykkösvaihtoehtoja kuin se yksi
jonka olet tavannut.
Go for the Gold!
Minä olen löytänyt maailman parhaimman miehen ja olen siitä vanhanaikainen että haluan olla puolisolleni uskollinen.
Jos on löytänyt kunnon ihmisen puolisokseen joka ei ole väkivaltainen,on raitis ja on rehellinen ja luotettava kumppani,niin mitä sitä silloin tarvitsee etsiä kakkosvaihtoehtoa.
Tuntuu siltä ettei tänä päivänä enää kunnioiteta parisuhteessa uskollisuutta ja ei haluta sitoutua parisuhteeseen ja toisen ihmisen kunnioitus on unohdettu.Se on surullista.
Voisiko joku kertoa että miksi olla toisen kanssa jos toinen on odottamassa sitä että itse löytäisi jonkun paremman...
Mitä siitä saa että huijaa toista? Ja samalla tuhlaa omaa elämäänsä... Tuntuisi turhalta olla toisen kanssa 2v vain sen takia että parempaa ei ole tullut kohdalle. Seksiäköä sillä saa? Läheisyyttä? Paraneeko itsetunto siitä että joku haluaa sinua ja suostuu tyhmyykdissään luottamaan sinuun?
Siis en tajua koko konseptia siihen että aina pitäisi olla joku seurustelukumppani - minusta on äärimmäisen epäilyttävää jos henkilö ei ole ollut seurustelematta käytännössä yhtään täytettyään vaikkapa 15v. Ja mikäli seurustelukumppaneita on kuitenkin enemmän kuin yksi.
Itse aiheesta sen verran että riippuu tilanteesta, jos alussa olisi selvää että ollaan vain yhdessä ja etsitään sopivampaa niin mikäs siinä jos molemmat nauttii. Jos taas antaa toisen ymmärtää muuta kuin mitä tekee niin on pahemman luokan kusipää.