onko erilaisuutemme ongelma?

Sanoisin että teillä on tosi hyvä suhde. Yksityisyyttä ja yhdessäoloa. Mutta riittääkö sinulle hänen sinulle antamansa aika? Miten usein näette? Meneekö kolme viikkoa että ette näe? Silloin tauko näkemisessä on mielestäni liikaa. Pitääkö hän sua varalla kunnes löytää parempaa?

Onko nainen 40 , eronnut pitkästä parisuhteesta? Silloin hän tietää mitä elämältä haluaa ja miten hän haluaa sen elää. Lauantai-ilta yksin omassa kotona on hänen tapansa rauhoittua ja levätä. Teidän suhteenne on ihanne tilanne monelle vanhemmalle naiselle.
Ette te varmasti erilaisia ihmisinä ole. Hänellä vaan on enemmän elämänkokemusta eikä hän kaipaa tiivistä parisuhdetta. Omaa itseään ei pidä parisuhteessakaan unohtaa. Ei parisuhde ole sitä, että elää vain toista varten, unohtaen ystävänsä, harrastuksensa ja muut menonsa. Parisuhde ei ole vankila. Ei kaikkea tarvitse jakaa. Sen ajan, minkä käytät murehtimiseen sitä, miksi nainen noin toimii, voisit tehdä itsellesi mieluisia asioita. Ja puhua hänen kanssaan. Sopia pelisäännöt kunnolla.
Ehkä naiselle on vaikeaa luottaa miehiin. Vaikeaa tottua olemaan parisuhteessa, etenkin jos on ollut kauan yksin.

Aika lailla näkemystä näyttää heti löytyvän. Nainen on todellakin 40 , takana pitkä avioliitto jonka loppuvaiheet kärsimystä, omien tarpeiden unohtamista lasten kasvatuksen eteen, jne.

En koskaan uskonut, että ikäero toisi tällaiset ongelmat suhteeseen, mitä nyt käsillä on.
Itselläkin on epäonnistuneita suhteita takana, mutta jotenkin optimismi aina on tuntunut palaavan n. vuoden sisällä suhteen kariuduttua. Ja naisella on erosta jo 5 vuotta.
Mutta itse kyllä haen suhteesta enemmän sisältöä omaan elämääni. Ei mulle riitä pelkästään se, että on joku olemassa jossain. Enemmänkin haluan jättää pois muita asioita, jotta mulla olisi aikaa olla toisen kanssa. Se kuitenkin tuottaa enemmän hyvänolontunnetta kuin esim. joku harrastus tai "hyvää päivää-ystävä"
Seksuaalisten tarpeiden kanssa on melkein helpompi tulla toimeen, paremmaltahan se aina tuntuu pienen tauon jälkeen kuin että joka päivä. Ja jos tauko tuntuu liian pitkältä, niin on mulla terveet kädet :-)

Kuinka usein sitten yleensä tapaatte? Jos toinen haluaa nähdä joka päivä ja toinen pitää jopa viikkojen taukoja, niin homma tuskin tulee toimimaan. Mutta jos näette lähes joka päivä viikolla, ja sinua tosiaan häiritsee se, että nainen haluaa JOSKUS viettää lauantain yksinkin, niin minusta sinun kannattaisi vähän löysätä pipoa.Minusta avulla ainakin tuntuisi todella ahdistavalta, jos en saisi koskaan viettää hetkeäkään aikaa yksin.

Hieman särähti korvaan myös tuo lause "joskus esim. hänen ystävänsä tarve voi olla tärkeämpi kuin minun tarpeeni." Onko tuossa sinun mielestäsi todella jotain väärää? Ymmärtäisin ahdistuksen, jos ystävät olisivat aina tai lähes aina sinua tärkeämpiä, mutta ettei esim. juuri eronnutta ystävää saisi mennä lohduttamaan ettei sinulle tule paha mieli? Ovatko aiemmat tyttöystäväsi sitten hylänneet kaiken muun elämänsä sinun takiasi? Onkohan tuossa jopa syy aiempien suhteiden katkeamiseen?

Anna sille köyttä, eli tilaa ja kannustat häntä siihen. Kohta huomaat, että hän suorastaan ui sun luo ja haluaa olla kanssasi. Mulla oli sama tilanne. Nainen muutaman vuoden vanhempi. Pitkiä parisuhteita hänellä takana muutama ja viimeiset 5 vuotta sinkkuna. Hän oli aluksi hyvinkin omaehtoinen ja oli tyyliin, että hän tekee mitä haluaa ja sä sitten hyväksyt hänet silleen tai morjens. No, mä olen sosiaalisilta ja psykologisilta taidoiltani aika hyvä, joten en tätä hätkähtänyt. Hymyilin ennemminkin mielessäni, että "jahans, vai tällainen tapaus tällä kertaa". Aloin suorastaan tukemaan häntä näihin omien kavereiden näkemiseen ja oman ajan käyttämiseen. Samalla kuitenkin häntä huomioiden ja hyvänä pitäen. Siis kaikki hyvin positiivisella asenteella. Nyt mennyt puolisen vuotta. Tilanne ja hänen asenne täysin toinen. Hän ikävöi minua ja rakastaa yli kaiken. Toki minä myös häntä. Hän perunut kavereiden tapaamisia ja illanviettoja, koska "ei vaan huvita". Haluaa mielummin viettää aikaa kanssani. Eikä mun ole näihin menoihin tarvinnut ottaa sen enempää kantaa. Olen jopa yrittänyt sovitella hänelle jotain toista viikonloppua, jolloin voisi kaveriaan nähdä.

Mut pointti tässä on se, että 40 nainen ei kaipaa mitään kaitsijaa ja hänellä ehkä pelko siitä, että joku alkaa rajata hänen yksityisyyttään. Sellaisia taustoja varmasti monella tossa iässä on. Tässä tapauksessa kannattaa nimenomaan kääntää kelkka siihen suuntaan ja antaa naiselle "repputolkulla" sitä mitä tilaa. Kohta nainen on, että "höh?". Mikäs tää tällainen jannu on, joka antaa tilaa, eikä ala omistaa tai rajata menoja?? Se alkaa kiehtomaan naista ja hän kokee miehen itsevarmaksi. Itsevarmuus taas viehättää naista kuin naista. Eli, jos pelaat korttisi oikein, niin hän on ennen pitkää sun ja vain sun.

Olen itse aina ollut suhteissa vapauden puolesta puhuja (ainakin näennäisesti) ;), joten en halua, että mua rajataan, mut en rajaa myöskään toista. Näin se homma toimii ja kestää. Enkä tarkoita vapaudella nyt muuta kuin omia menoja, kavereita ja harrastuksia. Mut se on jännä, että kun toinen antaa kaikki vapaudet, niin ei niitä sit huvita niin käyttää. :) Haluaa olla toisen kanssa, koska kunnioittaa tätä näiden piirteiden puolesta. Tietäen, että voi olla ja mennä, jos huvittaa.
Nykyisen kumppanin kanssa kunnioitamme sitä puolin ja toisin, joten hyvin menee. Eli, kokeiles tällaista lähestymistä asioihin seuraavaksi.

Mulla on vähän sama tilanne eli seurustelen miehen kanssa, joka haluaisi olla paljon enemmän yhdessä. Mua kuitenkin jotenkin ahdistaa ja tahdon enemmän omaa tilaa aikaa, ainakin aluksi. Mutta olen kertonut hänelle ettei se mitenkään johdu hänestä vaan siitä, etten vain ole tottunut parisuhteeseen enkä halua, että etenemme liian pian asumaan yhdessä.

Anna hänelle aikaa, uskon, että kyllä asia järjestyy! Teidän on vain tehtävä kompromisseja, jos näkemyksenne eivät ole samanlaiset.

"Minulle toisen rakastaminen ja toisesta välittäminen merkitsee sitä, että olen aina hänen tavoitettavissa, käytettävissä, saatavilla, jne. Haluan jakaa kaiken hänen kanssaan, ajatukseni, tunteeni, ystäväni, aikani, jne."

Kuulostaa että et ole kovin avoin muille tavoille rakastaa. Lähinnä haluat toimia toisen orjana. Eli olet tavattavissa, käytettävissä ja hänellä on kaikki oikeudet sinuun ja sinun käyttämiseen valitsemaansa tarkoitukseen.
eli näin toimii orjatyövoiman käyttö.

Toinen puolestaan elää omaa elämäänsä, tiedostaa sen ettei toista voi omistaa, ei siten ota vastaan sinun "lahjaasi" kun yrität lahjoittaa hänelle itsesi käyttöön, ja pakottaa hänet tarvitsemaan sitä vieläpä.
Ja lahjasihan ei ole ilmainen, koska oletat vastapalvelusta.

Sun rakkautesi on kaikkea muuta kuin pyyteetöntä lajia, se on vaativaa, imevää, voimat ja mehut vievää sekä "ansaitsemis"-periaatteella toimivaa, eli hänen pitää ansaita sun kanssa seurustelu olemalla sulle se mitä itse väität haluavasi.
Olet määritellyt mitä on rakkaus, ja lokeroinut asian täysin valmiiseen pakettiin.

Sitten kun kontrollisi menee, ja toinen ei "tottele" saat narsistisen raivokohtauksen ja alat kyseenalaistaa suhdetta, tämän ihmisen moraalia jopa? kertomalla mikä on sun (=ainut oikea) käsitys rakkauden ilmenemisestiä ihmisten kesken, ja kun muut eivät tätä noudata se hajottaa sinua niin, että varmaan halkeat raivosta, ja nyt mietit kostoa.

Olisiko sopiva kosto eroaminen, jonkinnäköinen temppuilu.
Ainiin, temppuiluhan ei ole mahdollista, koska kumppanisi on niin itsenäinen että jos katoat viikoksi hän vain antaa sulle tilaa ja odottaa koska itse otat yhteyttä.

Eli nyt näyttää että seuraavaksi varmaan alat rähjäämään, tai eroamaan isolla rytinällä.
Jätä jo ajoissa rauhaan se kumppanis, hän on aikuinen ihminen selkeästi eikä joku teiniritsa joka menee jokaiseen ansaan minkä erilaiset psykopaatit virittelee narsistipäissään.

Erilaisten ihmisten välinen ero. Joko hyväksyt hänet, tai et.
On meitä naisia joille oma mies on 1 seuralainen.

AP:N ikäero ei ole ongelma vaan hänen itsellisyyden kehittymättömyys suhteessa naisen kypsyyteen.

Nainen kaipaa tasa-arvoista kumppania joka rakastaa, kunnioittaa ja arvostaa sekä häntä että itseään. Tuossa käy helposti niin, että mies on hänelle "poika" joka hyppää aina kun toinen vähääkään yskäisee mikä puolestaan tuntuu hänestä typerältä ja suoraan sanoen epäseksikkäältä.

Hyvä parisuhde on aina tasapainossa tarkoittaen tässä tapauksessa, että molemmilla on oma elämänsä, omat menonsa sen yhteisen elämän ja yhteisten menojen ohella.

Mutta, hommahan ei toteudu ollenkaan jos toinen ajattelee näin:
"Minulle toisen rakastaminen ja toisesta välittäminen merkitsee sitä, että olen aina hänen tavoitettavissa, käytettävissä, saatavilla, jne. Haluan jakaa kaiken hänen kanssaan, ajatukseni, tunteeni, ystäväni, aikani, jne."

Hienoa on se, että hän kertonut juuri nämä samat asiat hieman eri termejä käyttäen ja nyt hän odottaa sinun sopeutuvan... tai ehkä paremmin sanottuna kasvavan tilanteen tasalle. Eli, hyvässä lykyssä teillä voi olla ihan loistava homma kehittymässä... kunhan muistat olla tukehduttamatta häntä.

Poikkesin 24seen kuukauden tauon jälkeen, hauska huomata, että vanha ketjuni oli herännyt eloon !

Ehkä taustalla on se, että minun mallini parisuhteesta ovat "vanhanaikaiset".
Kasvoin maaseudulla, missä ihmiset muuttivat yhteen asumaan, perustivat perheitä, elivät yhdessä toisen kuolemaan saakka.
Nykyaikana tuntuu olevan aivan erilainen suhdekulttuuri, jonka opettelemisessa minulla on haastetta edessä.

Tuo edellä minulle ehdotettu akjattelutapa kuulostaa minun korvaani siltä, että miehen ja naisen tulisi olla ystäviä/kavereita, joilla ei olisi muuta muista ystävistä/kavereista erottavaa asiaa kuin se, että he ovat omistaneet seksuaalisuutensa vain toisen kanssa tyydytettäväksi.

Tämä taas kuulostaa "panosuhteelta".

Mun mielestäni naisilla ja miehillä pitäisi olla muutakin jaettavaa elämässään kuin pelkkä seksi.

Ehkä olen romantikko tai muinaisjäänne.

Ei välttämättä heti alkuun tarvitse nyhjätä mutta symbioosivaihe tulee jos on molemmin puolisesti syvästi ihastunut tai jopa rakastunut, silloin muu jää toisarvoiseksi, esim. nuo jatkuvat kekkerit. Ilman sitä, suhde voi loppua eikä toinen koe että toinen olisi tarpeeksi ihastunut kun ei koe tarvetta viettää aikaa vaan viettää sen jossain muualla eli rakastumista ei ole tapahtunut ollenkaan.