19 vuoden suhteen ja 15v avioliittovuoden jälkeen elämäni romahti. olen itse tehnyt aikoinaan virheitä ja ne ollaan puhuttu ja "onnellinen" elämä on jatkunut. vaimoni alkoi syyllistää minua ja tarkkaili kaikkea, no kieltämättä olin ollut "sellaisilla" sivuilla. en tiedä miksi olin, ehkä siksi että saisin tietää haluaisiko tällaista kohta keski-ikäistä miestä enää kukaan. Vaimoni on kuitenkin ollut minun suuri rakkauteni, jo nuoresta asti, enkä ole ollut muitten kanssa.( Paitsi joskus suhteemme alkuaikoina kännissä kai hairahdin, mutta sekin puhuttiin jo vuosia sitten). No nyt viikon sisään olen saanut tietoon kaksi eri kertaa, kun syyttävä vaimoni onkin pettänyt mua, parinkin kans. Pahinta on että rakastan häntä, mutta pystyykö tämmöstä antaan ikinä anteeks? unohtaan ei pysty! Onko järkee edes yrittää jatkaa?
petetty mies
yammu
11249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miettisin tarkkaan jatkoa, koska sinä haet ulkopuolelta hyväksyntää (olet seikkailemassa sivustoilla) eli saatat hakea jotain muuta, ja vaimollasi on omat seikkailunsa. Kumpikin hakee avioliiton ulkopuolelta jotain muuta. Milloin vaimosi pettäminen on tapahtunut? Vuosia sitten? Kyseessä oli kosto? Oletteko keskustelleet rauhassa asioista? On toki ikävää, että vaimosi on syyllistänyt sinua vuosikaudet, vaikka itse on tehnyt selkäsi takana kaikkea.
Itse en jäisi suhteeseen, jos kumpikaan osapuolista pettäisi. Enkä jäisi, vaikka minä olisin se pettäjä. En silloin ansaitsisi hyvää puolisoa...
olen siis pettänyt itse suhteemme alkuaikoina, ja se saatiin sovittua. nyt tuntuu vaan niin vitun pahalta, kun hän on kusettanu mua 8 vuotta, eli sillon eka ja sen olin jo yrittämässä antaa anteeks, vaikka oli mun nykyään entinen kaveri ja ne oli kännissä. mut tää jälkimmäinen on sen vanha tuttu ja vaimo yritti puhua sitä sitä mulle töihin. ja oli selvinpäin...palkaks sain herpeksen. VITTU otanko sen töihin, niin saa palkan vielä siitä, että panee mun vaimoo
Siis teillähän on pelkkää sekoilua, sikailua ja uskottomuutta molemmin puolin kaiken aikaa.
Ajattelin ensin sanoa, että jos teillä ei ole lapsia, niin erotkaa. Eihän tuo ole mikään terve parisuhde.
Tämän toisen viestisi (klo 16:11) jälkeen sanon, että olkaa ja pysykää yhdessä; sovitte toisillenne mainiosti. Kaksi sikailevaa pettäjää. Juodaan itsensä niin humalaan, että pannaan puolison kaveria ynnä muuta. Voi hyvänen aika. Pysykää porukoissa ja pitää myös nuo kaverinne, niin ette sotke muita tuollaiseen elämään. Jos nyt eroatte, niin joku vielä haksahtaa teihin ja sitten te petätte näitä uusia puolisoitanne.
Tunnustiko vaimosi itse sinulle? Sillä on suuri merkitys.
Mutta tärkeintä on varmaan se, että onko vaimosi viimeinen syrjähyppy tuore juttu, vai voiko virheet kuitata samanlaisiksi kuin sinulla? Kaikesta pääsee ylitse jos oikeasti haluaa, mutta haluatko ja kannattaako se, vai uskotko teidän molempien tulevaisuudessa etsivän jotain muuta?
no ekan tunnustus tuli viimeviikonloppuna, kun tenttasin ja olin kuullu huhuja. toka tänään kun luin vähän lääkäripalstoja ja tenttasin uudestaan, että nyt olis korkee aika kertoo sitten kaikki
Jos vaimosi viimeinen syrjähyppy ei ole tuore ja vaimosi on varmasti kertonut kaiken... on teillä vielä toivoa. Ehkä sinun pitäisi miettiä, että uskotko voivasi luottaa vaimoosi vielä jonain päivänä? Nyt teillä on "tilit tasan", sillä erotuksella, että vaimosi ei varsinaisesti itse asiaa tunnustanut alkujaan. (En tiedä, tunnustitko sinä omia syrjähyppyjäsi?!?!)
Minusta teidän tulisi puhua asioista kehden kesken ja miettiä, mikä suhteessanne on ollut rikki, kun olette kumpikin vieraisiin joskus eksyneet? Kun osaatte selvittää tekojenne syyt (känni ei ole pätevä syy), osaatte myös vastata siihen, haluatteko yrittää korjata ne asiat, jotka ovat teidät saaneet tekemään tuollaista. Sinulla on kuitenkin oikeus käsitellä asia ja ilmaista pettymyksesi asian suhteen, koska niin on vaimosikin aikoinaan tehnyt sinua kohtaan.
Saman kokeneena voin kertoa, että et tule unohtamaan pettämistä ikinä. Luottamus häviää myös. Yhdessä jatkaminen saattaa silti jotenkin toimia, jos molemmilla on vahva halu. Lapset monimutkaistavat asian. Mielestäni on aivan oleellista, että pettäjä saadaan jotenkin konkreettisesti ottamaan vastuu pettämisestä. Tarvitaan tekoja. Usein pettäjä pyrkii jotenkin syyllistämään petetyn, eli ei ota itse vastuuta.
kiitoksia kaikille. ei tähän ole varmaan yhtä ainoaa vastausta, enkä sitä odottanutkaan. vaan sitä, että sain sanottua asiani ja eri näkökulmia siihen vastineeksi. KIITOS ja luen jos joku vielä haluaa jakaa kokemuksia, mutta kliseilyä ja itsestäänselvyyksiä on turha kirjotella
Paha tilanne... eli teitä on siis nyt kaksi pettäjää yrittämässä pelastaa suhdetta? Ihan kovin kliiniä settiä teillä ei ole ja taitaa viimeistään nyt jäädä tunnepuoli vähän pintapuolelle.
Muistatko vielä tunteita niiden vuosien takaa kun petit häntä? Miltä sinusta silloin tuntui ja miltä sinusta tuntuu nyt? Ja mitä kuvittelet että miltä hänestä tuntui samoina hetkinä??
Eli olet tehnyt ihan saman hänelle samoine tunteineen kuin miltä sinusta tuntuu nyt. Huomaatko, kuinka vaikea sitä toisen tuskaa on kuvitella & tajuta?
"Onnellinen elämänne" on pinnan alla sisältänyt tuhon siemeniä ja nyt totuus iski silmille. Olet tehnyt virheitä suhteenne alussa ja olet jatkanut virheiden tekemisiä suhteenne jatkuessa. En syytä sinua sinua vaimosi lapsellisuudesta, mutta silti kuinka voit olla niin kaukana naisestasi, että yxkax yllättäen tajuat, että se on pettänyt sinua 8 vuotta?? Ja puheet parista kerrasta 8 vuoden aikana voidaan samantien unohtaa... 8 vuotta ja vaikka vain 1x kuussa tekee lähemmäs 100 kertaa. Amerikkalaisilla on sanonta "naama faktoihin" - taisi olla huono käännös.
Muiden jutut unohtamiseta & luottamuksesta... ok, kukin tyylillään.
Ihminen, joka ei juo muistiaan tai sairastu Alzheimeriin tulee toki muistamaan pettämisen aina. Mutta ihminen, jonka tahtotila ja itsetunto on kohdallaan pystyy ihmeen nopeasti laittamaan tapahtuneen siitä päivittäisestä pintamuististaan sinne jonnekin muistojen arkkuun, samaan paikkaan missä on muistot ensimmäisistä tyttöystävistä ja vaikka siitä tytöstä jonka kanssa sinulla oli opiskeluaikana neljän tunnin suhde Ruotsinlaivalla... Ei unohdettu, mutta ei oikeastaan enään siellä käyttömuistissakaan mistä sitä revitään juttuihin tämän tästä.
Kun asian pystyy käsittelemään "kuoliaaksi" eli kun mikään enempi miettiminen ei ole kuin häiritsevää ajanhukkkaa, niin silloin alat pääsemään asian kanssa sinuiksi.
Luottamuksen suhteen on pakko sanoa, että vain sinä itse voit vaikuttaa siihen. Jotkut ei pysty luottamaan "Ikinä", kun taas toiset pystyy näkemään elämän elämänä ja faktat faktoina. Luottamuksen ja epäluottamuksen peikot kun elää vain sinun omassa päässäsi ja vain sinun oma pokerisi määrää sen, että kuinka pääset tuon suhteen eteenpäin. Ei-yrittävän puolison kanssahan ei tarvitse parisuhdetta jatkaa eli se siitä keskustelusta. Mutta, puoliso joka tosissaan yrittää tekee sen omalla taavallaan, mutta ei hänkään ole sinulle vastuussa sinun ajatuksistasi ja epävarmuuksistasi vaan ihan sinä itse.
Nyt viimeistään huomaat, että kuinka epäreiluun asetelmaan myös sinä hänet aikanaan asetit ja että kuinka kova homma on selviytyä tuosta kaikkien baskuuksien äidistä. Tällä kertaa sinä olet vastaanottavana osapuolena ja tiedän todella hyvin itsekin, että se ei ole misään muodossa oikein ja vielä vähemmän reilua toista kohtaan.
KIITOS näistä sanoista. kyllä mietin ja oon aina vihannu itteeni, mutta nyt vasta tajuan kuinka paska oon ollu, mutta mielestäni kaverille ei pitäis kuitenkaan tehdä näin