Sain vähän aikaa selville että tyttökaverini on pettänyt minua. Oli humalassa ”sortunut” yhteen paikkakunnan tunnetuimpaan Casanovaan. Olivat tämän jälkeen tapailleet säännöllisesti. Ehtivät tyttökaverini mukaan tapaamaan noin kymmenisen kertaa ennen kuin jäi kiinni. Pikkulintu lauloi (pienen paikkakunnan etuja) minulle ja päätin ottaa asiasta selvää.
Tyttökaverini oli aidosti pahoillaan ja surullinen tapahtuneesta. Koko homma oli ollut kuulemma pelkkää seksiä ja hyväkroppaisen miehen ”huumaa”. Oli jäänyt tähän tavallaan koukkuun. Täytyy sanoa että tuntui (ja tuntuu vieläkin) todella pahalta. Keskustelimme homman halki. Lopputulos, minä annoin anteeksi ja päätimme jatkaa.
Haluaisin kuulla kommentteja jotain vastaavaa läpi käyneiltä. Aikahan parantaa haavat mutta miten pian isoin tuska helpottaa ? Anteeksi antaminen oli yllättävän helppoa mutta miten helppoa on jättää asia todella taakse. Haluaisin todella palata mahdollisimman takaisin ”normaaliin päiväjärjestykseen” ja jättää kaikki epäilyn jne. taakse. Asiaahan ei kai koskaan voi täysin unohtaa (varsinkin kun tällä pienellä paikalla pakostakin törmää tämän Casanovaan). Onko elämä tämän jälkeen palautunut uomiinsa ja oletteko vielä pystyneet elämään onnellisina elämänne loppuun asti vai onko tapahtunut alkanut ”kummittelemaan” ?
Tyttökaverini oli aidosti pahoillaan ja surullinen tapahtuneesta. Koko homma oli ollut kuulemma pelkkää seksiä ja hyväkroppaisen miehen ”huumaa”. Oli jäänyt tähän tavallaan koukkuun. Täytyy sanoa että tuntui (ja tuntuu vieläkin) todella pahalta. Keskustelimme homman halki. Lopputulos, minä annoin anteeksi ja päätimme jatkaa.
Haluaisin kuulla kommentteja jotain vastaavaa läpi käyneiltä. Aikahan parantaa haavat mutta miten pian isoin tuska helpottaa ? Anteeksi antaminen oli yllättävän helppoa mutta miten helppoa on jättää asia todella taakse. Haluaisin todella palata mahdollisimman takaisin ”normaaliin päiväjärjestykseen” ja jättää kaikki epäilyn jne. taakse. Asiaahan ei kai koskaan voi täysin unohtaa (varsinkin kun tällä pienellä paikalla pakostakin törmää tämän Casanovaan). Onko elämä tämän jälkeen palautunut uomiinsa ja oletteko vielä pystyneet elämään onnellisina elämänne loppuun asti vai onko tapahtunut alkanut ”kummittelemaan” ?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sinäpä oletkin nössö kaveri.
Katoppa vaan miten se Casanova virnuilee, kun näät sen seuraavan kerran.
Ei noi koskaan voi unohtua. Tommoset asiat muistaa aina, ja se pomppaa kummittelemaan vähän väliä. Helppohan se on ulkopuolisen sanoa, mutta mietippä kannattaako teidän juttua todella jatkaa. Otat harteillesi melkoisen henkisen taakan.
olla totta! Voit olla aivan varma että oot pikkupaikassa naurun kohde, olet saanut maineen ettet tyydytä naistas ja vielä jatkat kaiken jälkeen yhdessä? Ole mies ja pelasta mitä pelastettavissa vielä on ja heitä akka pihalle. Jos ero tulee myöhemmin niin mitkä luulet olevan mahdollisuudet saada enää arvostusta naisten keskuudessa.
Tuskin se tilanne näin paha sentään. Ja vaikka olisikin niin rehellisesti sanoen en ole kiinnostunut ulkopuolisten mielipiteistä. Minua askarruttaa se miten tämä vaikuttaa meidän suhteeseemme.
No voi helvetti, sulla ei oo kyllä sen muijan silmissä mitään arvoo. Seuraava sonni kun astuu areenalle niin taas vietiin. Ootko sä fyysisesti jotenkin poikkeeva, onko sulla pieni muna vai miksi sen lyylin täytyy katsella geneettisesti ilm. parempia, mikset sinä riitä. kuule, lopeta jo hyvän sään aikana, ja eti ittelles uus.Ja aattele, eiks sulla oo yhtään itsekunnioitusta, sähän näät sen tyypin eikö tuu mieleen että toi se nuollu sun naisen persettä, että se tietää miltä sun muija tuntuu. Herää pahvi, anna jätkälle köniin ja "aidosti pahoillaan" lemppaa se ämmä helvettiin. Vai ootsä hiiri, nynny?
ikinä et unohda.
sydän on murskattu.
luottamus mennyt.
aina saat pelätä kun et ole vahtimassa.
luopuu miehisyydestään.
ja varmasti tulee uusia kertoja.
Tyttöystäväsi pano saattaa vaihtua mutta muuten homma jatkuu varmasti. Kerran sinä olet omaksunut "lammaskoiran" roolin, niin tyttöystäväsi laskee sen varaan jatkossakin...
Helvetti mikä tomppeli olet! Se mitä se nainen teki sinulle oli aivan oikein!
Ja sitten kehtaat kysyä netissä neuvoa...!
Eipä tunnu yhtään auttavaa kommenttia tulevan. Kaikki vastaukset ovat jätä se linjalla. En aio kuitenkaan reilun kolmen vuoden seurustelua ja kaikkea mitä meillä on heittää menemään yhden hairahduksen takia. Kun ei tässä edes ihan teini-ikäisikään olla (minä 24, tyttökaveri 22). Jos tämä toistuu niin sitten asia on eri. Kerron kuitenkin missä nyt mennään. Omat tunteeni ovat selventyneet entisestään ja olen jo varma etten halua eroa.
Tarkoitus oli muuttaa yhteen syksyllä. Puhuimme viikonloppuna että tämä saa nyt vielä odottaa tilanteen tasaantumista. Syksy on eräänlaista koeaikaa. Talvella sitten lähdemme kahdestaan etelään. Tällä matkalla testataan onko meillä tulevaisuutta. Jos kaikki tuntuu hyvältä matkan jälkeen aloittamme puhtaalta pöydältä. Jos ei eroamme. Matkan aikana on tehtävä päätös suuntaan tai toiseen. Matkan jälkeen ei kumpikaan missään tilanteessa enää palaa sanallakaan tähän ikävään asiaan. Eli kaikki on puitava selväksi ennen matkaa. Näin saadaan ilma puhdistettua ja pääsemme jatkamaan puhtaalta pöydältä. Tämä oli tyttökaverini ehdotus. Minustakin se tuntuu todella erinomaiselta ajatukselta. Näin mitään ei pääse jäämään hampaankoloon vaan kaikki tulee pakosta käytyä läpi. Olin myös ajatellut kihloihin menoa ennen yhteen muuttoa ja kesähäitä ensi kesäksi. Näistä en ollut puhunut vielä tyttökaverilleni. Saavat nämäkin odottaa kunnes tämä tilanne on selkiytynyt. Näiden aika on matkan jälkeen jos kaikki näyttää tällöin hyvältä.
Pyysin viikonloppuna myös yhtä tyttökaverini parhaista kavereista käymään. Halusin jutella koska hän varmasti tietää mitä tyttökaverini päässä todella liikkuu. Tämä kaveri vahvisti käsitykseni siitä että tyttökaverini on todella pahoillaan siitä mitä on tapahtunut ja haluaa ehdottomasti jatkaa. Hän oli ollut tietoinen tilanteesta jo ennen minua ja oli neuvonut tyttöystävääni lopettamaan pettämiseni. Sanoi että tyttökaverini oli jo silloin tiennyt tekevänsä väärin ja oli kärsinyt moraalisia tuskia ja oli yrittänyt lopettaa suhteen. Oli vain jotenkin ollut tämän seksikaverinsa lumoissa ja liian heikko sanomaan tiukasti ei tälle miehelle. Mies oli ollut se joka oli soitellut ja tehnyt aloitteet ja vietellyt. Tämä ei tietenkään tee tyttökaverini käytöksestä hyväksyttävää mutta jotenkin helpottaa tietää ettei tyttökaverini ollut aktiivinen osapuoli. Kerroin tälle kaverille etten minäkään halua eroa ja vihjaisin tälle kaverille myös aikeistani matkan jälkeen ja pyysin pitämään ne salassa tyttökaveriltani. Olen kyllä varma ettei näin käy. Ajattelin että näin viestitän tyttökaverilleni että haluan vakavasti päästä tämän yli. Halusin tehdä näin koska tyttökaverini on vaikuttanut koko tämän sotkun aikana kuitenkin melko epävarmalta tilanteesta. Kihloihin menosta puhuminen suoraan tyttöystävälle ei nyt tässä tilanteessa vaikuta sopivalta.
Toivon että me kaikesta huolimatta pääsemme kuitenkin tämän yli ja voimme ehkä jo ensi kesänä juhlia häitämme kuten olin aiemmin jo suunnitellut. Uskon että kaikella on tarkoitus ja tämän tarkoitus on testata onko meidät tarkoitettu toisillemme. Jos me tästä selviämme on melko varmaa että mikään kovin pieni ei väliimme tule. Jos tästä jotain hyvää hakee, niin olemme saaneet käytyä läpi monta hampaankolossa ollutta pientä tähän liittymätöntä asiaa. Kaiken kaikkiaan olemme keskustelleet enemmän kuin koskaan aiemmin. Toivon että vuosien päästä voimme katsoa taaksepäin ja olla kiitollisia siitä että ilma tulee nyt puhdistetuksi.
...et usko neuvoja? Moisen tapauksen jälkeen on todella vaikeaa jatkaa suhdetta ja usein se tuo vain lisää surua ja murhetta tulessaan.
En halua heittää hanskoja tiskiin. Ainakaan vielä, siksi tämä syksyn koeaika tuntuu hyvältä. Jos sen aikana asiat eivät ole selvinneet on varmasti paras varmasti erota. Toivon ja uskon kyllä että tästä päästään yli.
Mutta varaudu pettymään.
Miksi sinulla on näin pessimistinen asenne tähän asiaan ? Olisin utelias kuulemaan onko sinulla jokin hyvä perustelu mielipiteillesi. Asia sattuu kiinnostamaan. :)
Pitkä elämänkokemus.
Ihmisiähän me vain olemme ja teemme virheitä. Toiset pieniä ja toiset isompia.Jos kuitenkin on tunnetta toista kohtaan eikä toinenkaan ole eron kannalla niin mikäs siinä. Laatuaikaa ja parisuhdeterapia olisi jo tässä vaiheessa hyvä, koska jos syytä ei löydä täydellisesti se puhkeaa kukkaan ehkä myöhemmin. Täytyy löytyä joku syy eli miksi näin tapahtui .Se ei välttämättä löydy ystäväsi päästä heti .Hän voi tarvita siinä apua ulkopuolelta jos vaikka et ole tyytyväinen hänen selityksiinsä. Niitä ei aina löydy helposti. Voimia sinulle.