Seksihaluttomuus, vaikka rakastaa.

Itselläni on vastaavia kokemuksia, mutta lapsis ei ole kuviossa niinkuin teillä. Ollaan oltu miehen kanssa kaukosuhteessa ja vähän yli kuukausi sitten hän muutti kaupunkiini, eri katon alle kuitenkin. Rakastan miestäni kovasti, mutta halut ovat kadonneet... Mua on ruvennut jo ällöttää tietyt asiat, kuten esim. suihinotto mieheltä. En tiedä miksi.

Äitiys kuulemma on sellaista että se vie halut. Olen itsekin äiti, mutta ikinä en ole varsinaisesta haluttomuudesta kärsinyt. Välillä tuntuu ettei jaksaisi tai huvittaisi ryhtyä petileikkeihin, mutta sitten lopulta kuitenkin innostuu ja loppupeleissä on onnellinen olo ;)Meidän nuorin on nyt 6kk ja asettaahan se omat haasteensa kun välillä saattaa joutua vauvaa hyssyttämään takaisin uneen tai tuntuu ettei se millään meinaa nukahtaa että pääsisi isännän kainaloon.

Entä jos päättäisit vaan että seuraavan kerran kun mies ehdottelee, suostut ja yrität unohtaa väsyn ja kaiken muun. Veikkaan, että lopulta sua ei harmita yhtään että lähdit touhuun mukaan :)

Millaisia ongelmia teillä on ollut aiemmin? Se voi olla aika ratkaiseva syy nykytilanteeseen.

Miten arvelet tilanteen vaikuttavan miehen rakkauteen pidemmällä tähtäimellä?

Koittakaa löytää joku yhteinen kompromissi, sillä tuossa tilanteessa on ainekset johtaa myös vaikeampaan kriisiin ajan kuluessa.

Mies: Ei vähennä miehen rakkautta minua kohtaan, ainakin uskoisin niin. Koska hänkin on toisaalta hyvin epäseksuaalinen, ainakin minua kohtaan, ja todella arka näissä asioissa. Kuitenkin meillä ennen onnistui kaikki, mut sit alkoi olla ongelmia ja ed. ongelmat oli hänen kohdalta suorituspaineita, jotenka seksi ei onnistunut juuri laisinkaan muutenkaan, vaikka yritettiin. OIlaan vuodessa hareastettu seksiä n. 5-7krt, eli todella vähän. Viimeeksi isänpäivänä. Ja silloin kun mieheni lähestyy minua, tulee olo että tekisi mieli sanoa toiselle että mee pois, lopeta. En tiiä mistä se olo tulee. JA minua kans on alkanut ällöttämään asiat, juurikin suihin otto jne. Tuntuu vaan jotenkin, että en ees jaksa lähteä yrittämään mistään, tai se olikin aikaisemmin suurin syy. Mutta nyt on tullut olo, että jotenkin ei vaan kiinnosta, ei nappaa, ei ollenkaan. Pussailla ja halailla voin ja olla lähellä, mutta jos suutelu jne, menee yhtän pidemmälle. Vetäydyn pois kuviosta. Toki olen myös sitä miettinyt, että miten suhteemme käy, jos näin jatkamme? Ken tietää.

Itse asiassa mun mies on mua 10 vuotta vanhempi, ettei ihan mikää nuori kolli enää. Ja kyllä alussa oli todella kiihkeä seksielämä, ei oikein osattu pitää näppejä toisistammekaan erossa. Ja siis olen puhunut miehelleni haluttomuudesta, olemme hyvinkin avoimia. Ja mieheni suoristuspaineet siis tuli paljon paljon ennen, jo 3kk seurustelu suhtene jälkeen, mutta ne on pahentuneet koko ajan. Ja mieheni ei edes ennen tehnyt minkäänlaista aloitetta asian suhteen. Viime aikoina. n 2 kk aikana on yrittänyt tehdä, mutta itselläni on olo että ei. Ja joo silloin kun vielä harrastimme seksiä, se oli nautinnollista ja kummatkin nautti, kunnes tuli melkein joka kerta se ettei mies kyennyt. Ja sitä on jatkunut sen jälkeen koko ajan. Aluksi olin varma, että syy oli minussa, mutta jälkeen päin aloin yrittämään enemmän, jotta mieskin rentoutuisi. Ja se oli aina todella haastavaa ja oikeasti yrittämistä, jotta saatiin se toimimaan. Koitin kannusta aparhaani mukaan ja silti 1/10nestä kerrasta onnistui. Raskaana ollessa olisin halunnut koko ajan (yllätys) mutta mies ei suostunut siihen. Ja nyt raskauden jälkeen on ollut olo, aivan kun en enää haluaisi miestäni sillä tavoin, eikä se minua. Ollaan puhuttu jne kaikki mahdolliset, ja siksi kysyinki, että onko ketään samankokeneita tai neuvoja siihen, miten tästä edespäin voi toimia, ettei tulisi ero, eikä pettämisiä. Miten saisi itsensä taas siihen '' vireeseen''

On käynyt lekurilla, sai jotain pillereit, jota söi silloin tällöin, ja sillon onnistukin ihan ok. Ollaan käyty seksuaali terapiassa. Mutta syy onkin siinä, että vika ei ole alapäässä vaan sen korvien välissä. En tiedä mikä on, mutta olen lopen kyllästynyt koko ajatukseen. Ja vaikk amieheni saisikin olotilani siihen, että haluaisin yrittää, tulee ajatus samantien päähäni että '' mitä järkeä, kun ei se onnistu kuitenkaan'', en sano sitä ääneen, mutta väistämättä tulee sellainen olo. Mieheni on hyvännäkjöinen ja mun mielestä seksikäskin, mutta jotenkin en vaan jaksa. Itekkin olen seksuaalisesti herkkä, koska olen lapsena kokenus asioita, jotka eivät kasvata luottamusta miehiin. Mutta mieheni oli ensimmäinen, kenen kanssa OIKEASTI nautin seksistä ja kenen kanssa se tuntui todella hyvälrä, koska tiesin, ettei hän ikinä satuttaisi. Ja sitten tuli tämä. Tulee sellainen olo, etten oikeasti ansaitse seksi elämää, tai siitä nauttimista ikinä.

Mitään haluttomuutta ei ole ollenkaan vaan väärä asenne ja kun ottaa sen asenteen että seksi luuluu parisuhteeseen niin silloin se hoidetaan. Yksi entisistä tyttöystävistä sanoi että kun on rakastunut niin voi naiskennella miehen kanssa vaikka ei itseä huvittaisi ja sen kyllä huomas. Silloin kun naista halutti ihna oikeesti niin kyyti oli sen mukaista ja se siitä. Miehnä olen aina ollut sillä asenteella että jos kieltäytyy liian usein naisensa seksialoittetista niin nainen rupeaa jossain vaiheessa hekemaan sitä seksiä muualta tai vaihtaa miestä ja se siitä. Otappa sellainen asenne että puolisoiden on tattava seksiä riittävästi ja tyydyttettävä puolisoidensa tarpeet niin hyvä tulee.

Haluttomuus on kyllä hankala asia. Meillä mies ollut haluton niin kauan, että lopulta omatkin halut menneet. Joko tulen torjutuksi tai saan seksiä jota toinen ei halua. Kumpikaan ei tunnu kivalta. Nyt ollaan kuukausitolkulla ilman, kunnes asia alkaa pännimään niin että mieskin näkee sen naamasta, jolloin saan velvollisuusseksiä josta tulee kammottavan likainen olo. Ennen pitkää lähden kävelemään jos ei asiat muutu. Tätä on vaikeaa korjata puhumallaan, kun tietää, ettei toinen tee tätä tahallaan. Eihän sitä haluilleen (tai haluttomuudelleen) mitään voi. Kumppanin haluttomuus on kuitenkin monelle niin kova paikka, niin iso isku vyön alle, että ennen pitkää tilanne voi ratkaisemattomana johtaa pettämiseen ja/tai eroon.

Tätä voi varmaan analysoida mutta tuskin parantaa. Käsitykseni mukaan ainoa mahdollisuus on uusi mies, eikä sekään takaa pysyvää "parannusta".

Suihinotto on muuten asia, joka ällöttää suurinta osaa naisista ja aidosti kiihottaa ani harvaa naista.

Parisuhteessa on tarkoitus katsastaa, ollaanko oikeasti yhteensopivia. Siinä on hyvä ymmärtää, että rakkaus ei riitä. Rakkaus saattaa vaatia eroakin. Seksi kuuluu elämän isoihin asioihin; jos se ei suju, on todennäköisesti parasta erota ystävällisissä merkeissä.

No se on hieman vaikeaa tuosta noin vaan erota jne, kun on 4kk ikäinen yhteinen vauva. Eikä ero ole se ratkaisu mihin haluaisin päätyä. Niinkuin tuossa aikaisemmin jo sanoin. Tiedän kyllä, että mieheni on päästänyt tämän tilanteen tähän pisteeseen asti, mutta onoko hän tehnyt sen tietoisesti vai tiedottomasti. Vai kuvitteleeko hän todella, että tämä riittää mulle ja se on ihan ok, että ei oo mitää läheisyyttä. Nyt viime aikoina tosiaan kun on yritätnyt ja olen kieltäytynyt, syyttää asiasta minua ja luulee, etten välitä tai rakasta. Eihän ole laisinkaan siitä kyse. :o Jotenkin vaan aina aika kuluu, ennen ku tulee just semmonen olo, että pitää sitä velvollisuus seksiä harrastaa. Ja siitä kun ei nauti kummatkaan. Jotenkin väistämättä tulee olo, etten varmaan ikinä löydä miestä kenen kanssa seksi onnistuu tai saatika itse nautin asiasta.. Jotenkin niin musertunut. Rakastan paljon ja arki elämä meillä sujuu moitteettomasti, koskaan mitään ees riidellä, mutta illat menee nii, että katotaa telkkua ja ku vauva ja poitsu nukahtaa, nii meen ite nukkumaan josku s9 maissa ja ukko jää kattoo telkkaria ja tulee nukkuu millo tulee..

Niin ja lisään tuohon vielä, että, meillä tosiaan pusutellaan ja halitellaan, päivän mittaan, tosin sitäkin nykyä vähempi.
Eilen mies tuli sanomaan mulle hyvät yöt kun menin nukkumaan vauvan kanssa. Halasi minua jne, niin mies vaan tokasi että '' no hyvä, että edes halaukset sulle kelpaa'' eli luulee, ettei kelpa amulle, tai sitten tasan tietää, että kelpaa, mut koittaa jotenki painostaa sala myhkäisesti seksiin, että alkaisin säälimään sitä niin, että '' voi ny, tottakaiu rakastan ja haluan jne'' ja sit ryhtyisin hommiin. Ja tosiaan ennen näitä ongelmia, rakastin harrastaa seksiä, se oli jotenki sanoin kuvailettoman ihanaa ja uutta ja jännää, varsinkin se, että nautin siitä. En tiedä, onko mulla muka tunteet loppumassa, vai mistä voi johtua kaikki tämä. Mies ei halua erota, se on ihan tyytyväinen tilanteesene ja yleensä kieltää ongelman ja sanoo, että meillä menee keskiverto perhettä paremmin ja hyvin. Eli ei nää niitä ongelmia ees, tai ei ees halua nähä. sille ku toisaalta on tärkeintä se, että siinä vierellä on ja pysyy joku tuttu ja turvallinen ihminen. Ja olen pysynyt.

Aattelen melko lailla samanlailla, että lapset on ny ykkös sijalla. Meillä on siis 2 lasta :) Vauva on kyllä helppo ja ihana, mut jotenki sekin tietenkin voi olla, että tunnen olevani niin vahvasti äiti, etten jaksa olla nainen tavallaan. No ollaan lähössä pieneen reissuun ensiviikolla, niin ehkä siellä syttyy. Tosin kyllä ahdistaa ajatuskin siitä, että pitäisi väkisin jotain tehdä.

Rakkaus ei onneksi ole yhtä kuin seksi. Suhde on niin paljon muuta. Nykyaikana vain ylikorostetaan seksin merkitystä: mediassakin annetaan kuva, että pariskunnat ovat koko ajan "puuhissa". Siitä sitten otetaan paineita, vaikkei pitäisi.

Jos et halua, kukaan ei voi sinua määrätä, että sinun PITÄISI haluta.

Niin, se on aivan totta, ettei voi pakottaa. Eilen tuli taas sellainen olo, että alko ahdistamaan. Niinkuin joku tässä ketjussa kehotti, että menkää yhdessä suihkuun. No mentiin sitten, niin mies oli kimpussa koko ajan ja supisi korvaan kaikkea ällöttävää. Työnsin sen vaan kauemmas ja sanoin, että '' EI minua NYT haluta'' sanoi ettei loukkaantunut, mutta huomasin, että otti nokkiinsa. Illalla sitten puhuttiin asiasta ja siitä, ettei meillä ole niin paljon enää läheisyyttäkään ja koitin selittää sille sitä, etten tiiä mikä mulla on, mutta en nyt jaksa keskittyä siihen ja seksi on viiminen asia mitä mulla pyörii tällä hetkellä mielessä. Ja koitin kertoo hänelle sitä, että mun mielestä arki elämä sujuu meillä hyvin ja toimitaan tosi mukavasti yhteen ja kaikki toimii. Mutta sillon kun ollaan kahdestaan ja on mitään intiimiä kosketusta, hänestä tulee aivan kun vieras mulle ja menen lukkoon. Se ihminen muuttuu niin paljon ja koskaan ei voi tietää, kauan se innostus kestää ja hän on luonut minullekkin suuret paineet asiasta.