Tiedän että meitä on muitakin pelkureita joten tahtoisin kertoa kannustavan tarinan.
Olen alle 40v nainen.
Olen viimeksi n 14 vuotta sitten uskaltanut istua hammaslääkärin tuoliin ja kammot olen saanut juurihoidoista ja paikkauksista jotka on tehty ilman puudutusta.
noin 5 hammastani on kerennyt murentua suuhun, hampaista on jäänyt vain repaleiset reunat jäljelle, reikiä on 3 kappaletta. Suu on ollut salaisuuteni jo pitkään, en sitä avaa kellekään. Edes puolisoni ei tiedä kuinka huonossa kunnossa todellisuudessa poskihampaani ovat.
Tiesin että jotain on tehtävä joskus, ei ne siitä itsekseen parane, mutta kun se kammo on jotain niin hirveää, ettei sitä ymmärrä muu kuin se joka itsekin pelkää.
Pelkkä ajanvaraus oli sellainen koettelemus, että kun sain soitettua viimein sinne itkin jo puhelimessa ja kun puhelun lopetin päivämäärä ja kellonaika tiedossa niin sittenhän siitä itkusta ei meinannut tulla loppua..
Mutta jotain tapahtui, aikaan oli viikko joten mulla oli aikaa reilusti työstää tätä asiaa ja asettaa asiat tärkeysjärjestykseen, mietin jo sitäkin vaihetta kun hoidot on ohitse ja kaikki hampaat korjattu ja rikkinäiset hampaat vedetty pois. Se mielikuva rohkaisi. Lisäksi luin netistä tarinoita ihmisistä jotka olivat saaneet suunsa kuntoon ja kuinka helpottunut ja onnellinen sitä voi ihminen olla siitä.
Kun aika viimein tuli, en kyennyt koko päivänä tekemään oikein mitään järkevää, sellaista ihme haahuilua ja itkeskelyä, lähinnä itsesäälistä..
Kertaakaan ei tullut mieleeni tosissaan, että olisin perunut ajan.
Kerroin varmuudeksi lääkärille että olen sitten tosi pelkuri ja kerroin vähän taustoja. Sekä lääkäri että hoitaja olivat oikein ymmärtäväisiä.
Ja se penkkiin istuminen.....kamala sentään. Siitä vapinasta ei meinannut tullut loppua vaikka mitään toimenpiteitä ei tehtykään.
Röntgenkuvat otettiin eikä onneksi ollut leukaluut kärsineet tästä hoitamattomasta suusta.
Selvisin hengissä tästä, vaikka tekemistä on paljon. Sain uuden ajan ja lääkitykseksi diapamin koska tehtäisiin juurihoito hampaaseen josta puolet on jo lähtenyt itsekseen.
Se tapahtui eilen, lääkkeestä ei minulle jostain syystä ollut mitään apua, mutta päätin vain että tämähän tehdään, en anna nyt periksi.
Olin varautunut 90min hirveään koettelemukseen mutta kaikki oli ohitse noin puolessa tunnissa. Rehellisyyden nimessä kerran vihlaisi kun lääkeainetta sinne juurikanaviin laitettiin mutta ei ollut hirveää.
Puudutuskaan ei sattunut vaikka siitä kauheita juttuja olen kuullut ja itsekin kerran saanut aikamoiset sätkyt kun lääkäri tuikannut piikin turhan voimakkaasti .. Nyt sain "taputuspuudutuksen" ennen oikeaa piikkiä. Voin kertoa ettei sattunut yhtään :)
noin 10 kertaa minun tulee vielä käydä vastaanotolla ja vielä senkin jälkeen on suunniteltava keinojuurihoitoa, mutta se kun on niin kallista touhua niin saattaa jäädä vielä hetkeksi.
Tiedän että tämä neuvo on turha sellaiselle joka oikeasti pelkää, mutta sanon sen silti :)
mene ajoissa lääkäriin, ettei tarvitse näihin kalliisiin toimenpiteisiin turvautua, itseäni harmittaa todella paljon tämä , että suuni on niin karmeassa kunnossa että useampi tuhatlappunen tähän remonttiin menee..
Nyt kammoni on pienentynyt huomattavasti kun olen huomannut että hammaslääkärikin on ihminen ja kuuntelee kyllä. Tietysti on niitä kauheitakin lääkäreitä mutta sellaisen hoidettavaksi ei ole pakko jäädä, sinä maksat, sinä päätät.
Rohkeutta ♥
Olen alle 40v nainen.
Olen viimeksi n 14 vuotta sitten uskaltanut istua hammaslääkärin tuoliin ja kammot olen saanut juurihoidoista ja paikkauksista jotka on tehty ilman puudutusta.
noin 5 hammastani on kerennyt murentua suuhun, hampaista on jäänyt vain repaleiset reunat jäljelle, reikiä on 3 kappaletta. Suu on ollut salaisuuteni jo pitkään, en sitä avaa kellekään. Edes puolisoni ei tiedä kuinka huonossa kunnossa todellisuudessa poskihampaani ovat.
Tiesin että jotain on tehtävä joskus, ei ne siitä itsekseen parane, mutta kun se kammo on jotain niin hirveää, ettei sitä ymmärrä muu kuin se joka itsekin pelkää.
Pelkkä ajanvaraus oli sellainen koettelemus, että kun sain soitettua viimein sinne itkin jo puhelimessa ja kun puhelun lopetin päivämäärä ja kellonaika tiedossa niin sittenhän siitä itkusta ei meinannut tulla loppua..
Mutta jotain tapahtui, aikaan oli viikko joten mulla oli aikaa reilusti työstää tätä asiaa ja asettaa asiat tärkeysjärjestykseen, mietin jo sitäkin vaihetta kun hoidot on ohitse ja kaikki hampaat korjattu ja rikkinäiset hampaat vedetty pois. Se mielikuva rohkaisi. Lisäksi luin netistä tarinoita ihmisistä jotka olivat saaneet suunsa kuntoon ja kuinka helpottunut ja onnellinen sitä voi ihminen olla siitä.
Kun aika viimein tuli, en kyennyt koko päivänä tekemään oikein mitään järkevää, sellaista ihme haahuilua ja itkeskelyä, lähinnä itsesäälistä..
Kertaakaan ei tullut mieleeni tosissaan, että olisin perunut ajan.
Kerroin varmuudeksi lääkärille että olen sitten tosi pelkuri ja kerroin vähän taustoja. Sekä lääkäri että hoitaja olivat oikein ymmärtäväisiä.
Ja se penkkiin istuminen.....kamala sentään. Siitä vapinasta ei meinannut tullut loppua vaikka mitään toimenpiteitä ei tehtykään.
Röntgenkuvat otettiin eikä onneksi ollut leukaluut kärsineet tästä hoitamattomasta suusta.
Selvisin hengissä tästä, vaikka tekemistä on paljon. Sain uuden ajan ja lääkitykseksi diapamin koska tehtäisiin juurihoito hampaaseen josta puolet on jo lähtenyt itsekseen.
Se tapahtui eilen, lääkkeestä ei minulle jostain syystä ollut mitään apua, mutta päätin vain että tämähän tehdään, en anna nyt periksi.
Olin varautunut 90min hirveään koettelemukseen mutta kaikki oli ohitse noin puolessa tunnissa. Rehellisyyden nimessä kerran vihlaisi kun lääkeainetta sinne juurikanaviin laitettiin mutta ei ollut hirveää.
Puudutuskaan ei sattunut vaikka siitä kauheita juttuja olen kuullut ja itsekin kerran saanut aikamoiset sätkyt kun lääkäri tuikannut piikin turhan voimakkaasti .. Nyt sain "taputuspuudutuksen" ennen oikeaa piikkiä. Voin kertoa ettei sattunut yhtään :)
noin 10 kertaa minun tulee vielä käydä vastaanotolla ja vielä senkin jälkeen on suunniteltava keinojuurihoitoa, mutta se kun on niin kallista touhua niin saattaa jäädä vielä hetkeksi.
Tiedän että tämä neuvo on turha sellaiselle joka oikeasti pelkää, mutta sanon sen silti :)
mene ajoissa lääkäriin, ettei tarvitse näihin kalliisiin toimenpiteisiin turvautua, itseäni harmittaa todella paljon tämä , että suuni on niin karmeassa kunnossa että useampi tuhatlappunen tähän remonttiin menee..
Nyt kammoni on pienentynyt huomattavasti kun olen huomannut että hammaslääkärikin on ihminen ja kuuntelee kyllä. Tietysti on niitä kauheitakin lääkäreitä mutta sellaisen hoidettavaksi ei ole pakko jäädä, sinä maksat, sinä päätät.
Rohkeutta ♥
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiva kuulla näitä positiivisia tarinoita. Kunpa ylläpito hoksaisi laittaa tämän etusivulle.
Kiitos kannustavasta tarinastasi. Toivottavasti se rohkaisee muitakin hakeutumaan hoitoon!