Ahmin ruokaa VAIKKA MINULLA EI OLE NÄLKÄ. Ahmin ruokaa vaikka mahani sanoisi itsensä irti, olo on huono ja oksettaa. Ahmin ruokaa oli olo miten huono tahansa ja se pilaa kaiken. Leipää, voita, normaalia ja rasvaista kotiruokaa ihan hirveitä määriä.... En kestä enään koska haluan vain laihtua, mutta pakkomielle ruokaan pilaa kaiken.
Miten pääsen tästä eroon?
Miten pääsen tästä eroon?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ei se ole pakkomielle. Itsellä vähän samaa vikaa ollut ja suurin syyllinen on insuliini tasapainon häiriö. Minulla on siten että jos illalla syön vaikka suklaapalan niin kohta haen toisen jonka jälkeen onkin pakko syödä koko levy ja kaikki mitä kaapista löytyy. Jos en syö sitä ensimmäistäkään palaa niin mitään mielitekoa ei ole ahmimiseen. Keho toimii ikäänkuin atomipommi reaktion vain kiihtyen sitä enemmän mitä enemmän saa polttoainetta.
Niin, oletko miettinyt että olisiko kyse sittenkin oikeasti tunnetiloihin syömisestä.Itse söin ensin elämän ahdistukseen ja lopulta söin siihen ahdistukseen mikä tuli lihavuudesta.Lopputuloksena 148kg! (179 cm pitkä) ja hemmetimoinen ahdistus tiedosta että on PAKKO laihtua! Minkä kyllä tein,tähän menessä 38kg.Mutta, neuvona, lopeta syöminen kun vielä tajuat tekeväsi sitä.Jos koet oikeasti että et harrasta tunnesyömistä, mene lääkärille puhumaan.
Syömishäiriö (ahmimishäiriökin) on mielenterveysongelma. Lääkäriin siitä.
Johtuu usein liian hiilihydraatti pitoisesta ruoasta.
Hiilihydraatit sisältää valtavasti sokeria ja sokeri nostaa insuliinia, joka taas saa aikaiseksi nälän- tai mieliteon tunteen.
Koita jättää kaikki viljatutotteet ja perunan pois ruokavalista ja ala käyttämään kasviksia näiden tilalla, niin melko nopeasti tilanne muuttuu paremmaksi. Ylimenoaika vaatii hiukka päättäväisyyttä
Mikä ihme siinä laihduttamisessa on noin vaikeeta? Kuka sitä mieltä käskee, jos ei ihminen itse?? Vai huuteleeko siellä fazerin sininen vai pizza? Ihme touhua.
Ei sitä tunnetta voi ymmärtää jos ei ole itse kokenut.
Itse olen lapsesta asti ollu alipainoinen kunnes aloitin masennuslääkkeen vuosi sitten ja paino nousi vähän reilu 20kg. Se "nälkä" mikä siitä lääkkeestä tuli oli aivan tajuton - söin kunnes oli hirveän paha olo ja sitten vielä lisää ja lisää ja lisää - yksi leipä vielä, yksi jogurtti ja kohta oli taas "nälkä". Se oli ihan hirveää. Jos en saanut ruokaa musta tuli kuin uhmaikäinen lapsi: itkin, raivosin ja olin suorastaan aggressiivinen.
"Vai huuteleeko siellä fazerin sininen vai pizza?" LAkkaa irvimästä! KYLLÄ! Se huutelee, se huutaa niinkauan kunnes se on kietastu kitaan! Mietippä itteäs, nyt on joulu tulossa, hulluna lataat ruokaa marketissa kärryyn vaikka et tarvitse. Ainoa ero on,että syömishäiriöisen on PAKKO myöskin SYÖDÄ ne, sinä kannat ne suoraan roskiin!
ALkuperäiselle sanon, mulla tehos
1. kauppalappu, ostin vain sen mukaan. Ei muuta ja piste! Rahaa varasin juuri sen verran kuin niihin meni, ei enempää.
2. säännöllinen ruoka-aika, kolme tuntia väliä aterioilla. EI VÄLILLÄ MITÄÄN!! EI MITÄÄN!
3. jätin KAIKKI jauhomössöruuat pois! ei siis inhoja kastikkeita. Pastaa,perunaa,riisiä tms ja kasviksia jauhomössön tilalle... opettelin olemaan ilman, kerron lisää jos tahdot.
4. PIENENNÄ lautaskokoa
5. Opettele ottamaan VAIN puolet entisenkokoisista annoksista. Eli jos syöt nyt kuusi palaa leipää, ota vain kolme jnejne...
6. PÄÄTÄ jokin kellonaika illalla ettet syö mitään sen jälkeen, esim 20.00 ja aamupalan syöt sitten 8.00 eli anna vatsallesi aikaa toipua!
KOKEILE!!
4.
Itse pudotin puolessa vuodessa melkein 30 kg ja olen jopa nyt onnistunut toiset puolivuotta pitämään painon alhaalla.
Mitä se vaati minulta? Ensinnäkin päättäväisyyttä ja itsekuria. Ja toiseksi piti jättää ruokavaliosta pois sokeriset leivonaiset, pastat, monet viljatuotteet ym. turhaa. Tilalle kalaa, kasviksia ja erityisesti hedelmiä. Kolmanneksi olen harrstanut säännöllistä liikuntaa, vanhaa lajiani jääkiekkoa, 3-4 krt. viikossa melkein vuoden ympäri. Talviaikaan lisäksi hiihdin pari kertaa viikossa. Kesällä pelailin jalkapalloa, juoksin ja pyöräilin.
En kasviksista ihan kauheasti perusta, mutta niiltä osin söin mitkä maistuivat, kuten tomaatteja, suolakurkkua, paprikaa. Hedelmistä pidän ja niitä, kuten kalaakin, oli helppo syödä hyvällä mielellä. Lihaa söin harvoin ja vain vähän.
Yleensä syön kunnon aamiaisen. Olen huomannut, että ennen aamukymmentä voin syödä melkein mitä tahansa, mutta iltapäivän klo. 4:n jälkeen en enää juuri mitään. Illalla voin juoda lasin tai pari tuoremehua ja syödä omenan tms., jos oikein tiukka nälkä iskee. Toisaalta illat menevät usein urheillessa, joten silloin kulutan vain vettä vaihtoaitiossa.
Luulisin, että juttu pitkälti menee niin, että pitää löytää sellainen ruokavalio, joka itselle maistuu ja liikuntamuotoja, joista itse tykkää. Itsensä pakottamista ei loputtomiin jaksa kukaan. Kyse on elämäntapojen pysyvästä muutoksesta. Voin suositella lämpimästi. Siitä saa voimaa ja luottoa itseensä monella tavalla.
Tsemppiä kaikille!
Kiitos kaikille viesteistä!
Kaiken A ja O on säännöllinen ateriarytmi. Syö joka päivä aamiainen, lounas ja päivällinen sekä 2-3 välipalaa. Joka aterialla proteiinia, rasvaa ja hyviä hiilihydraatteja. Rasvan poltto vaatii myös rasvaa ja lihakset proteiinia. Karsi nopeat hiilihydraatit ruokavaliosta kokonaan tai vähenmä niitä oleellisesti. Lisää kasviksia ruokavalioon. Näin pidät verensokerin heilahtelut ja hiilihydraattien himon kurissa.
Hiilihydraatit nostavat verensokeria ja osalla ihmisistä sen seurauksena erittyy liikaa insuliinia. Insuliinia jää yli tarpeen ja se huutaa lisää sokeria. Siitä syntyy himo leipään, pizzaan, suklaaseen, perunalastuihin jne. Kun hallitset verensokeria, hallitset insuliinia ja hiilarien himoja. Insuliini kannattaa pyrkiä pitämään minimissään verensokerin sääntelyllä ruokavalion avulla myös siksi, että juuri insuliini vie ruoasta saadun energian rasvasoluihin.
Jos tämä elämäntapa ei jostain syystä auta, syy ahmimiseen on psyykkinen ja tarvitset psykiatrista hoitoa.
Mässypäivä! Monet urheilijatkin käyttää. Vaikka sit lauantaina pizzaa, hampparia, jäätelöö, suklaata, mitä nyt kukakin sit himoitsee, niin paljon, kun napa vetää. Jaksaa sit viikon taas kurinalaisesti syödä, kun ällötää ajatuskin roskaruuasta ja makeasta. Yleensäkin paastoamalla laihduttaminen/laihduttaminen on turhaa. Lihasmassa vaan häviää ja kilot palaavat yhtä nopeasti, kuin lähtivätkin. Elämäntavat kuntoon, paino putoaa ja asettuu ajan kanssa pysyvästi sopivalle tasolle.
Urheilijat tankkaavat hiilihydraattivarastot täyteen ennen kilpailua nauttimalla teilusti pastaa ja pizzaa ym. hiilihydraatteja. Tavallisen ihmisen painonhallintaan ei mässäilypäivät kuulu. Siitä seuraisi vain huutava makean himo ja paljon varastoon menevoä ylimääräisiä kaloreita. Vain tasaisesti syömällä 3-4h välein ja nopeita hiilareita rajoittamalla onnistuu laihtumaan ja pitämään painon tasapainossa. Satunnaiset herkkuhetket eivät järkevää eliniän dieettiä kaada, vaan vahvistavat sitä, kun ei ole liikaa kieltoja. Mutta silloinkaan ei pidä sortua mässäilyyn. Kohtuus kaikessa.
Olen kärsinyt samasta. Tosin painoni oli enimmillään 65kg (olen 148cm nainen)
Tuohonkin kilomäärään jouduin Kanadassa ollessani.
Leipien syömiseen tulee himo! On totta, että hiilihydraattien syöminen koukuttaa. Itselläni ei auta yksinkertaisesti mikään muu kuin kalorien laskeminen. Saan siitä toisaalta suurta mielihyvää, kun tulee viikossa se pieneen nälkään tottuminen ateriarytmien välillä. Toista mielihyvää saan, kun saan pidettyä kalorit viikosta toiseen kurissa ja tuloksia alkaa näkyä.
Laihduin keväällä 2012 tuosta 65 kilosta 55 kiloon neljässä kuukaudessa. Söin joka päivä 1200 kaloria. Liikuntaa en harrastanut enkä harrasta. Tuolloin siivosin junia osa-aikaisena koulun ohella, nyt siivoan tehdashallia koulun ohella. Painoni on 16 ikävuoden jälkeen noussut 51-53 kiloisesta 57-58 kiloiseksi ja tiukasti pysyy tuossa aika stabiilina.
Olen laskenut ja verrannut nettilaskureihin että minun pituinen ihminen kuluttaa 1630 kaloria päivässä kevyellä liikunnalla (esim. minun siivoustyöni). 2000kcal naisen "perustarve" on siis täyttä puppua tällaisen lyhyen ihmisen kohdalla!
Olen myös laskenut, että jos syön päivässä 1400 kaloria, minusta tulee 42 kiloinen ja en laihdu sen jälkeen enempää. 42kg/148cm on sopiva. BMI 19,2, mikä on normaalipainoinen.
Syön proteiinipainotteisesti. Leipääkin mahtuu ruokavaliooni kuitenkin. Karkkia vain viikonloppuna.
Lievän masennukseni lääke tuo ruokahalua. Vaihdettiin toiseen, saapa nähdä, aikaa se vie,se tulos.
Myös katkeamaton uni on tärkeää. uusi lääke tuntuu auttavan uneenkin.
Mun mielestä tommosiin on aina syynä riippuvuus. Riippuvuus aiheutuu jostain henkisestä ongelmasta, mikä taas ilmenee fyysisenä.
Sulle iskee kamalia ahmimiskohtauksia, niinkun et saisi tarpeeksi, olsisit elänyt puutteessa, yrittäisit epätoivolla kahmia sisääsi jotain.
Sinä tiedät itse mitä.
Sanot että haluat laihtua, mutta oletko miettinyt miksi haluat laihtua? Siis todella miksi, mitä sillä haluat ja saavutat. Ja mitä tarkoitatn... Sitä, että moni vastaa että "terveemmän elämän takia", mutta todellinen vastaus kuuluisi "koska inhoan itseäni ja uskon, että joku muu rakastaisi minua enemmän jos olisin laiha".
Tai "olisin kauniimpi, jos olisin hoikka", vaikka tosiasia on että "olisin vihdoinkin ehkä suosittu, häpeän itseäni ja olen kehittänyt läskistä suojamuurin".
Ymmärrätkö mitä ajan takaa? Varmaan joo. Mutta sanonpa silti, että usein kun ihminen väittää haluavansa jotain mutta tuhoaa sen, on oikea toive ja syyt ristirtiidassa sen kanssa, mitä ihminen itselleen hokee: ja se ei toimi todellisena motivaationa koska valehtelee itselleen.
Toki, terveys, hyvä kunto on hyviä asioita ja usein terve, hyväkuntoinen voi paremmin sekä fyysisesti että psyykkisesti ja se heijastuu ulospäin: mutta miten voi saavuttaa tuloksia, kun samalla lynttää itseään (kun tarvitsisi kannustusta), vihaa itseään (kun pitäisi jaksaa) ja sabotoi itseään (kun pitäisi olla sitkeä)...
Ne asiat ovat ristiriidassa ja vain tiedostamalla tosiasiat, ne voi voittaa.
Sinulla on nyt halua laihtua, mutta et halua tiedostaa, mikä sen oikeasti estää ja miksi ahmit.
Pakkomielle on aina oire jostain. Sairaanloisen mustasukkaiset pelkäävät kuollakseen hylkäämistä (ja tulevat hylätyiksi), stalkkerit pelkäävät rakkaudettomuutta ja yrittävät pakottaa toisen rakastamaan (ja saavat vihaa), narsisit esittää vahvaa, mutta ovat hauraita ja esittävät itsekästä, mutta todellisuudessa heillä ei ole itseä.
Ja mitä sinä teet? Haluat laihtua, mutta ahmit itsesi lihavaksi.
Siis selvitä miksi, mistä tuo fyysinen oire johtuu. Miksi tuhoat itseäsi, miksi sabotoit itseäsi. Miksi haluta kärsiä ja miksi huonossakin olossa vielä teet itsellesi entistä huonomman olon.
Et vielä tiedosta sitä, mutta se on oire ja sinä saat sen syyn selville.
Olisi ehkä hyvä saada vertaistukea, psykologin tukea tai vaikka kunto-ohjaajan tukea, koska tuosta voi olla haastava irrottautua yksin. Tarvitsisit ehkä vähän kaverinkin tsemppausta ja keskusteluapua.
Uskon, että kun saat itsellesi asiat selvemmiksi ja henkisen puolen kodikseen, tulet huomaamaan, ettei se laihduttaminen niin kamalan vaikeaa olekaan ja että sinussahan on puhtia vaikka mihin!
Uskon, että huomaat myös, että pikkuhiljaa ahmiminen jää ja sinä saat tilalle muuta.
Älä ainakaan hauku itseäsi, tuohon on varmasti joku syy ja jos siihen on syy, se on selvitettävissä ja jos se on selvitettävissä, se on myös ratkaistavissa!
Toivotan sinulle kaunista joulun odotusta ja tsemppiä tavoitteisiisi, toivottavasti löydät oikeat ja sinua tukevat sekä auttavat ihmiset ympärillesi!
Insuliiniyliherkkä (insuliinia erittyy liikaa) ei mitään henkisiä syitä tarvitse ollakseen riippuvainen sokerista ja muista hiilihydraateista. Sitä on vaan vaikea huomata, kun hiilarihimo on jokapäiväistä. Mutta siitä pääsee eroon parissa päivässä kieltäytymällä aluksi kaikista nopeista hiilareista ja laittamalla sitten ruokavalionsa täysremonttiin. Jatkossakin ruokavalioon kuuluu nopeita hiilareita mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan. Siten suklaan, pizzan ym. himot on taltutettavissa. Voit vapaasti kulkea suklaahyllyjen ohi kaupassa eikä tee yhtään mieli. Kokeile vaikka.
Mitä ne "nopeimmat" hiilarit käytännössä on?
Mitä nopeammin joku ruoka-aine imeytyy suolistosta ja nostaa verensokeria, sitä korkeampi glykeeminen indeksi (GI) sillä on ja sitä nopeammaksi hiilihydraatiksi sitä sanotaan. GI-taulukoita voi katsoa netistä tai alan kirjoista. Lue netistä lisää GI:stä ja glykeemisestä kuormasta (GK).
Tässä yksi linkki:
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=52
kiitos linkistä!
Ootko kokeillu laihdutustuotteita?
Täs ois yks melko tuore blogi laihduttamisesta. Ulkoasu ei oo mikää hienoin, mut sisältö vaikuttaa ihan asialliselt :)
http://e2fitness.com/
Se mikä auttaa yhdelle ei välttämättä auta toiselle, mutta kämpässäni ei ole ruokaa
tällä tavoin ei tule ahmineeksi. Asunnon ruokakapasiteetti on 2000 kcal
josta syön 1500 kcal ja ostan 1500 kcal sisään. Vaikka kuinka olisi nälkä niin jääkaapissa tai kuivamuonissa ei ole muuta syötävää kuin valo.
Nyt lähden kauppaan ostamaan taas uudet 1500 kcal.
Kaupassa käyn kävellen yht: 1,4 km ja tähän mennessä paino on tippunut hienosti.
Mulla kävi niin, että olin laihduttamassa, toisella viikolla. Painoa oli pudonnut puoli kiloa. En syönyt mitään leipää, pastaa, perunaa jne. Vain kalaa, kanaa, vihanneksia, hedelmiä ja jotain maitotuotteita. Eli siis, aamulla ihailin litistynyttä vatsaani ja kasvojani, olin siis saanut lähes kokonaan turvotuksen pois! Päätin vetäistä yhden paastopäivän, että saisin loput turvotuksesta pois...
Arvaatte, mihin päädyin. Ahmimiseen. Kävin ostamassa kaupasta kaikkea paskaa! Eikä järki liikkunut päässä ollenkaan! Nyt täällä kirjoittelen, sain varmasti kaiken turvotuksen ja kilot takaisin. Miten olinkaan niin tyhmä, aina kaikki paastoni ovat päätyneet ahmimiseen viimeistään kolmantena päivänä (vaikein). Että kiva.
Yleensä ahmimiset ja muut sortumiset laihdutuskuurilla johtuvat siitä, että syö liian vähän. Jos syö tarpeeksi, ahmimiset jää yleensä väliin.