Olen 28-vuotias tasapainoinen miehen alku ja on pakko nyt kysyä vähän muilta tietyistä asioista! Mitä tehdä kun koko työelämä ottaa päähän??
Olen tähän asti elämässäni ollut koko-aikaisesti töissä 8 eri paikassa(jokaisessa paikassa väh. yli 6 kk, vakituista sekä määrä-aikaista pestiä) ja nyt ehkä vuoden ajan on koko työelämä alkanut tympiä ja ihan urakalla. En ole mielestäni mitenkään masentunut ja en kärsi tietääkseni mistään mielentilahäiriöistä mutta kun olen töissä niin olen jotenkin niin kypsä koko hommaan.
Omaan korkeakoulu-tutkinnon ja töitä olen aina tehnyt jo opiskeluaikoina koko-päiväisesti. Minulla on myös kai ihan huippu ansio-luettelo joidenkin mielestä ja pari työpaikkaa olen saanut ihan ilman että olen edes hakenut niihin (nykyinen työpaikka myös). Suositteluja ja verkostoa on myös kertynyt vuosien varrella. Mitään kesälomia y.m. vapaita päiviä en olen paljon pitänyt ja yleisesti ottaen olen ollut aina töissä ympäri vuoden ilman sen kummempia sairaslomiakaan. Asun yhdessä avovaimoni kanssa ja harrastusta löytyy sekä paljon tuttavia ja kavereita. Suoraan sanoin, nautin TODELLA paljon vapaa-ajastani! Bruttoansioni on nipin napin 2000 euroa / kk ja taloudellisesti menee kai ihan hyvin myös(ei velkoja) vaikka asutaan vuokralla.
Nyt ongelman ytimeen. Kun olen töissä niin odotan vaan että pääsen kotiin viettämään vapaa-aikaa. Jotenkin työ on muuttunut joksikin tylsäksi ja tympeeksi pakoksi ja suoran sanoin vituttaa joka työpäivä. Työyhteisö on kai ihan normaali mutta päivä päivältä en jaksa teeskennellä mitään ja esim. nauraa typerille vitseille työpaikalla. Olen saanut työskennellä monessa eri tehtävässä alallani ja oppinut paljon uutta sitä kautta myös mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että olen pakosta siellä että saan "leivän pöydälle" kotiin. Töissä on aina vaan sitä samaa stressiä ja samat asiat.
Luulin aikoinaan että tämä mielentila muuttuisi kuin vaihtaa työpaikkaa mutta niin ei tapahdu. Työ on aina sitä samaa vaan. Suoran sanoin suutun niille jotka esim. pääsevät eläkkeelle ja sanovat että miten löytävät tekemistä kun ei tarvi enää mennä töihin. Minä ainakin löytäsin tosi paljon tekemistä jos ei tarvitsisi olla töissä.
Löytyykö muita joilla on sama "ongelma"? Miten tulisi suhtautua tähän oikein? Onko kyseessä joku piileva työmasennus/trendi burn-out? Tarvitsenko pitempää lomaa? Pummiksi jättäytyminen tai toisten siivellä elääminen ei tule kuulonkaan.
Olen tähän asti elämässäni ollut koko-aikaisesti töissä 8 eri paikassa(jokaisessa paikassa väh. yli 6 kk, vakituista sekä määrä-aikaista pestiä) ja nyt ehkä vuoden ajan on koko työelämä alkanut tympiä ja ihan urakalla. En ole mielestäni mitenkään masentunut ja en kärsi tietääkseni mistään mielentilahäiriöistä mutta kun olen töissä niin olen jotenkin niin kypsä koko hommaan.
Omaan korkeakoulu-tutkinnon ja töitä olen aina tehnyt jo opiskeluaikoina koko-päiväisesti. Minulla on myös kai ihan huippu ansio-luettelo joidenkin mielestä ja pari työpaikkaa olen saanut ihan ilman että olen edes hakenut niihin (nykyinen työpaikka myös). Suositteluja ja verkostoa on myös kertynyt vuosien varrella. Mitään kesälomia y.m. vapaita päiviä en olen paljon pitänyt ja yleisesti ottaen olen ollut aina töissä ympäri vuoden ilman sen kummempia sairaslomiakaan. Asun yhdessä avovaimoni kanssa ja harrastusta löytyy sekä paljon tuttavia ja kavereita. Suoraan sanoin, nautin TODELLA paljon vapaa-ajastani! Bruttoansioni on nipin napin 2000 euroa / kk ja taloudellisesti menee kai ihan hyvin myös(ei velkoja) vaikka asutaan vuokralla.
Nyt ongelman ytimeen. Kun olen töissä niin odotan vaan että pääsen kotiin viettämään vapaa-aikaa. Jotenkin työ on muuttunut joksikin tylsäksi ja tympeeksi pakoksi ja suoran sanoin vituttaa joka työpäivä. Työyhteisö on kai ihan normaali mutta päivä päivältä en jaksa teeskennellä mitään ja esim. nauraa typerille vitseille työpaikalla. Olen saanut työskennellä monessa eri tehtävässä alallani ja oppinut paljon uutta sitä kautta myös mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että olen pakosta siellä että saan "leivän pöydälle" kotiin. Töissä on aina vaan sitä samaa stressiä ja samat asiat.
Luulin aikoinaan että tämä mielentila muuttuisi kuin vaihtaa työpaikkaa mutta niin ei tapahdu. Työ on aina sitä samaa vaan. Suoran sanoin suutun niille jotka esim. pääsevät eläkkeelle ja sanovat että miten löytävät tekemistä kun ei tarvi enää mennä töihin. Minä ainakin löytäsin tosi paljon tekemistä jos ei tarvitsisi olla töissä.
Löytyykö muita joilla on sama "ongelma"? Miten tulisi suhtautua tähän oikein? Onko kyseessä joku piileva työmasennus/trendi burn-out? Tarvitsenko pitempää lomaa? Pummiksi jättäytyminen tai toisten siivellä elääminen ei tule kuulonkaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Töissä on aina vaan sitä samaa stressiä ja samat asiat"
Eiköhän se sun vitutus johdu juuri tuosta.
"Pummiksi jättäytyminen tai toisten siivellä elääminen ei tule kuulonkaan"
Tarkoitat siis työttömiä. Tässä asiassa sulle on aika paha asennevamma. Läheskään kaikki työttömät eivät ole työttömiä omasta tahdostaan. Sulle ehkä tekisi hyvää joutua pitemmäksi aikaa työttömäksi ja näin ollen herätä todellisuuteen.
Olen ollut työttömänä myös 5 viikkoa aikoinaan mutta mikä oikein on se absoluuttinen todellisuus johon pitäisi herätä?
No mites muuten elämässä? Onko kumppania? Halua hankkia lapsia? Meinaan miehiä rupee yleensä kummasti työt kiinnostamaan, kun lapsi syntyy.
Aika monia tympii työnteko ja kotiin on ihana tulla illalla.
Jos pääsisit kokeilemaan muita aloja esim. työkokeilun kautta, saattaisit huomata ettei se oma ala sittenkään ollut hullumpi.
Olen itse ollut työharjoittelussa muilla aloilla, kun olen luullut että ruoho on vihreempää muualla. Aina olen kuitenkin palannut vanhaan työhöni.
Joka alalla on omat huonot puolet ja minun piti ne kokeilla ennenkuin pystyin TYYTYMÄÄN nykyiseen työhön.
Olet vain tympääntynyt, en usko että vielä masentunut olet.
Minäkään en kävisi töissä jos mies elättäis:) Tai kävisin 4h/pvä
jos/kun nykyinen työ nyppii niin etsipä siinä ohessa uutta jobia ihan kenenkään tietämättä, jos hyvin käy niin saat jopa paremminpalkattua hommaa, vaikka työpaikat tiukassa onkin niin sellainen joka jo on töissä saa työn helpommin kuin joku työttömänä oleva, usko pois, niin se on.Ja jokaisella on vaiheita työssään jotta v.tuttaa ja nyt riittää, mutta kummasti se sitten taas seestyy ja kestää muutamankin vuoden ennenkuin se vaihe uusii, ihan joka hommassa se tulee jossain vaiheessa vastaan.Mutta menee ohi. Jossakin on kuitenkin oltava töissä jos aikoo ihan normaalia elämää jatkossakin viettää, eli koita kestää tuo vaihe yli tai sitten etsi se uusi homma.... toisaalta ethän voi tietää viihtyisitkö siinä senkään vertaa kuin nykyisessä.Että asioilla on puolensa ja puolensa... varsinkin jos olet vakiporukkaa nykyisessä paikassasi.
AP:n sanat kuulostaa todella tutulta. Itse olen myös korkeakoulun käynyt ja nyt näitä alanhommia kohta 4 vuotta tehnyt ja kerran olen vaihtanut duunia paremman toivossa. Olen täysin tympiintynyt työhön ja stressiin mitä kiireelliset aikataulut ja ongelmat hommissa aiheuttaa. Työkaverit ovat sentään nykyisessä ihan ok, mutta tuntuisi absurdilta, että tekisin näitä samoja hommia 20vuoden päästä. Suorastaan ahdistaa. Jotain muuta alaa sitä varmaan pitäis alkaa katteleen, mutta mitä
Mitä nyt voin sanoa omalta kohdalta, niin tiedän tympiintymisesi. Itse otin potkut hyvästä työstä, kun yksinkertaisesti alkoi vaan vituttamaan. No olihan se vituttanut jo jonkin aikaa, mutta yhtenä päivänä tuntui kaikki menevän päin pyllyä, jonka jälkeen kävelin esimiehen luo ja sanoin eroavani. Pomo ihmetteli hieman valintaani, mutta olin jo aiemmin hieman vihjaillut tästä, niin ei se tullut täysin yllätyksenä.
Mitäkö tein eroamisen jälkeen? No pari viikkoa vielä töitä, jonka jälkeen lähdin ulkomaille nollaamaan. Voin sanoa tämän olleen todellakin sen arvoista. Nyt mietin jo alan vaihtoa.
Olet idolini. Minun tekisi mieli tehdä juurin noin. Elokuva konttorirotat kuvaa hyvin tuntojani ja olen sitä mieltä, että en tekisi väärin vaikka ottaisin sen 3kk karenssia ja alkaisi miettiä mihin sitä tämän elämän oikeasti käyttäisi.
Ettei vaan kyse olisi leipääntymisestä? Tai siitä, että on ylipäänsä ihan väärällä alalla. Kannattaa miettiä, että tarjoaako se työ edes pitkällä tähtäimellä positiivisia haasteita eikä vain stressiä. Vai oletko sitten sellaista ihmistyyppiä, joka nauttisi enempi leppoisemmasta työstä ilman suurempaa stressiä. Yleensä vapaa-ajan korostaminen viittaisi siihen, että saa elämän sisältönsä enempi siitä vapaa-ajasta kuin työstä. Toiset taas nauttii työstä, koska he ovat esim. kytkeneet omia tavoitteitaan, päämääriään ja kiinnostuksen kohteitaan siihen työhön. Kyse on tällöin enempi aikaansaamisesta, vaikuttamisesta, itsensä haastamisesta ja kehittämisestä kyse kuin arkipäiväisestä työstä tai puurtamisesta. Vapaa-aika ei sitten näille välttämättä tarjoa samaa.
No niin, eli 3kk mennyt mun avautumisesta ja vielä ottaa suunnattomasti päähän tuo työnteko. Kävin tammikuussa työterveysasemalla vuositarkastuksessa ja jouduin täyttämään "burnout-testi"-lomaketta. Sen mukaan kärsin "lievästä työmasennuksesta" eli nyt on pakollinen aika varattu työpsykoloogille! :D Hoitaja alkoi luettelemaan erilaisista oireista mitä on odotettavissa...repesin täysin nauruun kun hän mainitsi "kyynisyys". Tosiaan olen aina ollut aika temperamenttinen enkä siedä epä-oikeudenmukaisuuksia/turhuuksia ja sanon heti jos koen että minua jotenkin kiusataan/piikitellään. En oo tosiaan pitänyt sitä kyynisyytenä.
Itse en edes koe olevani masentunut millään lailla vaan niin kuin mainitsin aikasemmin niin olen erittäin tyytyväinen vapaa-aikaani. Työterveyshoitaja tietysti kävi läpi kaikki nämä että "nukutko hyvin?", "syötkö terveellisesti?", "liikutko säännöllisesti?" ja vastasin totuudenmukaisesti että ei ole koskaan ollut mitään uniongelmia, syön terveellisesti ja harrastan myös paljon liikuntaa vapa-ajallani. Sanoin myös että en käsitä miksi nykyään on sellainen käsite että on liikuttava, syötävä ja nukuttava hyvin TYÖN takia. Minusta se kuulostaa erittäin hullulta että pelkästään työn takia on pidettävä huoli itsestään eikä OMAN hyvinvoinnin takia. Ihan niin kuin olisin joku tuotantoyksikkö/robotti jota on huolettava hyvin että tuottavuus ei laske. Sairasta.
Työ tulee jokaiselle olemaan jossain vaiheessa elämää pakkopullaa jota ei kertakaikkiaan siedä!
Pakkopullaa sietää paremmin kun tekee sille vapaa-ajalle suuremman merkityksen eli harrasteet ja reissut jotka rahoitetaan pakkopullalla...
okei, aikansa sitäkin jaksaa ja tulee se viimeinen fiilis että prkl tämä työ ja työ. Tiedän tunteen joten vuorotteluvapaa on eräs henkireitkä asiaan jos talous kestää sen, että saa hieman vähemmän kuin työtön! Vapaus kuitenkin 100% sen ajan mitä sopinut, ei huono.
Itse otin itselleni tuon aikalisän ja teki hyvää! Pienet menot ja jemmarahaa niin pärjäs jopa hyvin.
Tosin nopeasti rutiinit palasivat töihin palattua ja olikin jo taas loman tarpeessa ja silloin tulikin taivaan lahjana firmaan lomautukset joita oltu 3kk lomautus 1,5kk työssä systeemillä jo toista vuotta ja nyt jotenkuten jaksaa sen työn pakkopullankin niellä!
https://www.youtube.com/watch?v=eA0PZTKERQ8