päivä päivältä, kun annan itseni vajota tähän tunteeseen? Kuvittelenko vain vai miksi katseesi saa minut niin pois tolaltani? Miksi katseemme kohtaavat niin usein saaden minut vain kitumaan? Niin lähellä ja silti niin kaukana...Menen sanattomaksi lähelläsi tai höpötän vain jotain. Etsin jokaisesta sanastasi jotain vihjettä, mutta taidan vain kuvitella...
Miksi kiusaan itseäni
Hopeless
15691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olenkin ajatellut pyytää palautusta reaalimaailmaan hänen suustaan....
Yhä uudelleen kuuntelen tätä, kun ajattelen sinua ja kuitenkaan en voi sinua saada...Vaikka kerran sanoitkin että aina kannattaa yrittää...
http://www.youtube.com/watch?v=0Su8LXNS16A
kylläpä kuulostaa tutulta. elän itse samassa tilanteessa
Päässä liikkuu liikaa avoimia kysymyksiä, iltaisin en tahdo saada unta. Ja kun viimein vaivun uneen, herätessäni muistan uneni. Olit siinä, niin lähellä, kosketuksesi sähköinen. Pitkään aikaan et ole vahingossa koskettanut, olen siitä osaltani pitänyt huolen. Sillä iho muistaa pitkään kosketuksesi vaikkakin vain pienen sormen hipaisun kämmentäsi vasten.
ehkä kannattaisi ottaa riski ja kertoa hänelle tunteistasi
Olen liian hyväsydäminen enkä tahdo rikkoa sinun maailmaasi, perhettäsi. Vaikkakin kyllä vähän epäilen ettei kaikki taida olla kunnossa, mutta sinä olet kuitenkin isä. Hymysi jäi vaivaamaan, kun kysyt enkö ole löytänyt ketään ja vastasin että en.
Missä päin?
Menisit kuule jo ittees. Aviomies on aina aviomies. Ja jos se ei anna sulle singaaleja ni jätä se rauhaan. Eiköhän tommonen 20 vuotta ollut aviomies pysy vaimonsa kanssa ja ala perhettään rikkoon sun takia?. Voi sua avioliitonrikkojaaaaaa. Mee ittees jo T nainen.
Herätessäni tänään kuvittelin sinut viereeni niin kuin aina. Mielessäni sipaisin kevyesti partaasi ja nousin. En hennonnut herättää...Kahvia keitän aamulla meille molemmille tietäen, että juot kahvisi jossain aivan muualla kuin luonani. Alan odottaa jo pääsyä töihin, jotta näkisin sinut. Voi sitä pettymyksen määrää, jos huomaankin että olet vapaalla tai näen sinua vain hetken. Silti kuitenkin, vaikka kuinka iloitsen niistä pienistäkin ohikiitävistä katseista, tunnen kipua. Enkö jo voisi luovuttaa?
Voi sua T nainen. Lopeta jo toi höpötys.
En ole T nainen eikä kyseinen mies ole naimisissa. Itäiseen Suomeen menee...
Tällaiset seköpää höpöttäjät . Hyvin arsyttävää on naisten tapa liimautua varattujen miesten seuraan ja kuolaa heidän perään.
Mene muualle.. joo hanki elämä ja silleen.
Kun kuitenkin haluaisitte sen toisen tietävän niin miksei voi laittaa vinkkiä josta asianomainen voisi päästä kärryille jos vaikka sattuisikin näitä lukemaan. Muutenhan se on ihan turhaa lätinää kaikki tällanen.
Kipu jotenkin helpottaa nyt kun olen saanut ilmaistua nämä tunteeni edes jonnekkin äärettömyyteen. Tänäänkin taisin jopa saada silmäni irti sinusta, mutta hymysi sai minut jälleen hämilleni. Koitan aina olla hyvin naama peruslukemilla enkä todellakaan ole ollut tuppautumassa lähellesi, päinvastoin juoksen aina karkuun. Pieni pää vain kehittää kaikenlaisia juttuja ja poimii outoja yhteensattumia. Onneksi ei nähdä vähään aikaan, niin jospa ne tunteet siitä laimenisi...
Just joo, mee lääkäriin! Niin helpottaa...