Onko kukaan ollut tilanteessa että ei saa parisuhteessa tarpeeksi rakkautta / huomiota / seksiä?
Olen ollut yhdessä reilut pari vuotta oikein hyvän miehen kanssa. Rakastan häntä kovasti ja elämä hänen kanssaan on suurimmaksi osaksi hyvää. Hän ei ole mikään nössykkä muttei myöskään tyranni vaan aivan tavallinen kiltti ja muita ajatteleva mies. Hän on ensimmäinen mies joka on saanut minut luottamaan itseensä, ensimmäinen jota olen halunnut ja rakastanut.
En kuitenkaan saa häneltä niin paljon rakkautta ja läheisyyttä kuin haluaisin ja viime aikoina minussa on herännyt yhä uudelleen ajatus lähteä hakemaan sitä muualta. Vaikka en ole ikinä voinut ymmärtää pettäjiä! Olen aina ajatellut että ellei puoliso riitä on parempi ensin reilusti lopettaa suhde. Rakastan häntä mutta minusta tuntuu että hän ei rakasta minua tarpeeksi. Hän on kerran kokenut rakkauden joka pyyhki kaiken muun tieltään ja minusta tuntuu että hänen rakkautensa minuun on vain varjo siitä. Tiedän että hän haluaa elää kanssani mutta olisi mahtavaa olla tuo palavan rakkauden kohde.
Vielä kun minulla on ollut huono isäsuhde ja mieskuva, ja tarvitsen suuresti huomiota ja hyväksyntää mieheltä. Olemme keskustelleet näistä asioista, mutte se ei ole muuttanut mitään, elämä jatkuu ennallaan. Ja kun en ole kaikilla osa-alueilla niin hyvä kun hän toivoisi.. En haluaisi enkä oikein enää helposti voikkaan lopettaa suhdetta, mutta kaipaan niin paljon jotakuta sanomaan minua kauniiksi, pitämään hyvänä ja peuhaamaan villisti lakanoiden väliin kanssani. Että olen suuressa vaarassa pettää tätä hyvää miestä, joka ei vain voi antaa minulle tarpeeksi. Koska ei rakasta minua tarpeeksi, tai koska hän ei vain ole niin tunteellinen ja kosketteleva ihminen, tai mitä tahansa.
Kärsin hirveästä syyllisyyden tunteesta jo koska edes ajattelen hakevani rakkautta muualta..
Olen ollut yhdessä reilut pari vuotta oikein hyvän miehen kanssa. Rakastan häntä kovasti ja elämä hänen kanssaan on suurimmaksi osaksi hyvää. Hän ei ole mikään nössykkä muttei myöskään tyranni vaan aivan tavallinen kiltti ja muita ajatteleva mies. Hän on ensimmäinen mies joka on saanut minut luottamaan itseensä, ensimmäinen jota olen halunnut ja rakastanut.
En kuitenkaan saa häneltä niin paljon rakkautta ja läheisyyttä kuin haluaisin ja viime aikoina minussa on herännyt yhä uudelleen ajatus lähteä hakemaan sitä muualta. Vaikka en ole ikinä voinut ymmärtää pettäjiä! Olen aina ajatellut että ellei puoliso riitä on parempi ensin reilusti lopettaa suhde. Rakastan häntä mutta minusta tuntuu että hän ei rakasta minua tarpeeksi. Hän on kerran kokenut rakkauden joka pyyhki kaiken muun tieltään ja minusta tuntuu että hänen rakkautensa minuun on vain varjo siitä. Tiedän että hän haluaa elää kanssani mutta olisi mahtavaa olla tuo palavan rakkauden kohde.
Vielä kun minulla on ollut huono isäsuhde ja mieskuva, ja tarvitsen suuresti huomiota ja hyväksyntää mieheltä. Olemme keskustelleet näistä asioista, mutte se ei ole muuttanut mitään, elämä jatkuu ennallaan. Ja kun en ole kaikilla osa-alueilla niin hyvä kun hän toivoisi.. En haluaisi enkä oikein enää helposti voikkaan lopettaa suhdetta, mutta kaipaan niin paljon jotakuta sanomaan minua kauniiksi, pitämään hyvänä ja peuhaamaan villisti lakanoiden väliin kanssani. Että olen suuressa vaarassa pettää tätä hyvää miestä, joka ei vain voi antaa minulle tarpeeksi. Koska ei rakasta minua tarpeeksi, tai koska hän ei vain ole niin tunteellinen ja kosketteleva ihminen, tai mitä tahansa.
Kärsin hirveästä syyllisyyden tunteesta jo koska edes ajattelen hakevani rakkautta muualta..
Vastaukset 20
Vanhimmat
Nykyään kukaan ei tiedä rakkaudesta paljon mitään edes ja siksi suhteet kariutuu ja loppuu. Naiset odottaa suhteelta paljon enemmän kuin miehet ja ja sitten aletaan miettiä läheisyyden hakemista muualta.
Ensin pitää puhua asiat selviksi että mitä haluat suhteelta ja jos miehes ei ymmärrä eikä anna sulle läheisyyttä tarpeeksi niin on parempi erota. Tosin ei se uusi mieskään välttämättä anna sulle yhtään enempää
Ei vaan miehet elävät vääristä syistä usein naisen kanssa johon heillä ei ole välttämättä aikomustakaan sitoutua, ja tuhlaavat kallisarvoista onnellista nuoruutta ottamalla itse vain kevyesti, nainen kun aina tekee enemmän suhteen eteen kiltisti kuin mies ja vaikka mies tekisikin, tekee sen ehkä saadakseen parempaa kohtelua naiselta ja poistaakseen syyllisyyttään kun nainen tekee miehen eteen aidosta tunteesta.
Kivahan se kun ei tarvitse yksin kotona olla, että siellä on joku kiltti pikkurouva leipomassa. Harmi vaan että naiset usein urhautuvat turhaan ja tuhlaavat aikaansa.
Good man- kirjoitti viisaita.
Sinä avaaja voit löytää "auervaaran" joka vannoo rakkautta, ylistää kauneuttasi, pitää hyvänäkin ja on villi lakanoissa, mutta hän saattaa pettää, valehdella, viedä rahasi ja lopulta kadota.
Ottaako riskin, kas siinäpä pulma. :)
Näitä kirjoituksia tulee solkenaan. Välillä miehiltä ja välillä naisilta. Eipä sitä täällä ruotimalla saa miksikään.Jokaisen pitää punnita elämänsä tärkeät asiat ja toimia niitten asioiden puolesta mitkä sen kupin alemmaksi vetävät. Yleensä hyvin sinut huomioiva mies saattaa olla muuten täys taneli. Yksi viisas mies totesi, että paheiden määrä on vakio.
Etsisin palavaa molemminpuolista rakkautta, jos olet nuori ja voit vielä löytää sen.
Oi, kiitos asiallisista vastauksista! Kolmisen vuotta sitten pyörin tuolla sinkut -palstalla ja siellä sai tottua siihen että porukka oli valmis lynkkaamaan sinut jos linja ei ollut sama kuin heillä, ootin siis totaalista lyttäystä :)
Hyviä neuvoja, ei se ruoho yleensä oo parempaa siellä toisella puolella, ja täytyy punnita mikä ittelle on tärkeetä. Kun uskaltaisikin ettiä sitä intohimoista rakkautta!
Oonkin miettinyt että onko tässä se vika, kun löysin ensimmäisen miehen, joka tuntui oikealta, vasta 24-vuotiaana, ja sitä ennen minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta suhteesta miehen kanssa, että tavallaan en uskalla lopettaakaan tätä vaikka se ei ihan oikealta tuntuisikaan, koska tuntuu että jos koko elämän aikana ei ole tullut ketään kiinnostavaa vastaan, niin tuskin se enää tämän jälkeenkään on mahdollista. Ja toisaalta tämä nykyinen mies on hyvä ja hellä ja toisinaan rakastava, tuntuu vain että se rakkaus jota häneltä saan ei ole tarpeeksi, ja kun hänenkin tunteiden näyttämistään osittain vähentävät suhteen ristiriidat, joita tietysti välillä on kun kaksi erilaista ihmistä on yhdessä. Haluaisin rakastaa tätä miestä koko loppuelämäni, mutta toisaalta haluaisin löytää myös sen jalat alta vievän rakkauden..
Täytyy siis vielä mietiskellä ja ehkä vähän katsella ympärille, ehkä tähän joku tolkku tulee jossain vaiheessa..
Mä olin 39v ennen kuin löysin sen, joka oikeasti tuntuu siltä oikealta. Tyytynyt tätä ennen lähinnä kompromisseihin. Ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna. Mut en sitä silloin voinut tietää, kun ei ollut tietoa paremmasta. Joten, jos sulla on pienikin kutina siitä, että tää ei ole "se juttu" oikeesti, niin anna olla. Kyllä sä sitten tiedät, kun se oikea juttu kohdalle kolahtaa. Sen vaan tietää ja se on varmasti molemminpuolista. Turha lähtee koheltamaan, kun tietäähän sen, että lopputulos on sama, eli ero. Mut turhan surun ja murheen saattelemana.
En ole kuullut, että jos tolle tielle lähtee, niin siitä hyvä heiluis loppupeleissä.
Jos miehesi ei tarjoa sinulle tarpeeksi sitä, mikä sinulle on tärkeää, niin sitten miettisin tosissaan sitä eron vaihtoehtoa.
Se tässä elämässä vähän ikävä puoli on, että kaikkea ei voi saada. Ei edes joka kerta. Pitää vaan punnita, että mitkä asiat painaa vaakakupissa eniten ja kallistua sinne.
Toi "haluan kaiken" -ajatus on tilanteessasi mahdoton toteuttaa pitkällä juoksulla. Tai voihan sen toteuttaa ja hetken toimiakin, mutta lopulta kaikki päättyy kyyneliin.
Onko se sitten sen arvoista?
Entäs se pettäminen? Siinä voi käydä kuule niin, että joku "täydellinen mies" vie sut vaikka hotelliin. Viiden minuutin pikapano. Tyhjentää suhun kassit, jättää sut siihen sänkyyn, vetää housut jalkaan ja poistuu paikalta. Onko sinulla sitten arvokas ja hyvä olo? Tunnetko sitten itsesi onnelliseksi? Tuntuisiko olo tyhmältä, että yleensä lähdit pilaamaan oman luottamuksellisen parisuhteen tämän takia? Sitä kun ei saa sitten enää koskaan takaisin. No, siinä niitä vaihtoehtoja sulle mietittäväksi.
Jokainen tekee lopulta omat valintansa.
Sekin on vielä näissä varhaisissa suhteissa erona pitempiin, että se alkutiimellys on oikeastaan ihastusta ja kun se muuttuu siitä arjeksi ja rutiiniksi, niin siinä saattaa se hempeily jäädä vähaiseksi. Toisen apinostaminen tälläisessä tilanteessa saattaapi koitua tuhoksi, Varsinkin jos siitä tekee oikein numeron. Toinen saattaa kokea sen silleen ettei riitä sulle oikeasti ja siitä tulee entistä pahempi lukko. Aloittetta ei kannata mieheltä aina odottaa, vaan ottaa itse valtikka ja mennä sen urhon viereen. Pikkuhiljaa kunhivuttautuu ja käyttää naisellisia apujaan, niin kyllä se heräilee sieltä hiljaisempikin unikeko touhuilemaan. Sekun herätellään taas henkiin, niin se saattaapi herätä unestaan ja taas mennään. ;o)
Selvää on että pettämällä ja pikasuhteilla ei saa rakkautta eikä sellaista huomiota, jota kaipaat.
Kaikki haluavat olla palavan rakkauden kohde siis ainut ja tärkein, myös miehesi,
ei ehkä osaa tai halua (?) sitä osoittaa. Jos sinulla on ollut huono isäsuhde, voisiko se vaikuttaa myös odotuksiisi? Odotat enemmän?
Arkikin voi olla romanttista, jos on molemminpuolista rakkautta, yhteenkuuluvuutta ja läheisyyden tunnetta (ei pelkästään fyysistä).
Mitä enemmän rakkauden tekoja, sitä enemmän rakkautta saa.
Puhuminen kannattaa.
"Mitä enemmän rakkauden tekoja, sitä enemmän rakkautta saa."
Narsisteihin haksahtaneena voin kertoa, että teoria ei päde heidän kanssaan. Rakkautta ottavat ja vaativat loputtomasti, mutta itse eivät anna rakkautta, kun eivät osaa rakastaa.
Minulla on samanlainen tilanne, että miehelläni on ollut exänsä kanssa sellainen suhde, joka vei jalat alta, ja oli hänen ensirakkautensa. Ja se oli säkenöiuvää ja ihanaa. Olen itsekin seurustellut aikaisemmin, mutta ekaa kertaa mulla tuli se '' perhosia mahassa'' tunen tämän nykyisen kanssa ja se jotenkin suututti, ettei hänellä tullut samanlaista tunnetta minua kohtaan. Mutta hän sanoi että jokaista rakastaa erillä lailla, eikä kukaan koskaan voi korvata sitä ensirakkautta, niin se vaan menee. Se pitää hyväksyä. Tai sitten pitää etsiä ihminen kuka ei ole ikinä ennen seurustellut, niin saa itse olla se ensimmäinen.
MIes ei ole suhun rakastunut
Sinun pitäisi olla "parempi"
Hän ei kehu sinua eikä saa oloasi tuntumaan edes naiselta.
Mies ei ole hyvä mies hän pitää sinua paremman puutteessa. Eroa.
rakkautta ei valitettavasti voi kerjätä, kaikista parasta on kysellä mieheltä neutaalisti suoraan hänen tunteistaan, eikä rakennella pilvilinnoja. Mies voi toimia "hyvin" ja solidaarisesti ja kumppanillisesti sinua kohtaan vaikkei ole rakastunut sinuun. Ota selvää miehen tunteista ja määritä itse mitä elämältä ja suhteelta haluat, on turha elää epätietoisuudessa jonkun "ihan kivan" kanssa, jolta haluaisit enemmän.
Rakkautta ei voi mitata eikä verrata. Minä rakastin järjettömän paljon lapseni isää mutta minun oli annettava hänen mennä. Hänestä ei ollut elämänkumppaniksi ja isäksi. Nykyisin olen naimisissa "paremman" miehen kanssa. Rakastan häntä mutta en samalla lailla...rakastan häntä elämänkumppaninani, aviomiehenäni. Voisin sanoa, että hän on lopulta se elämäni rakkaus kuitenkin. Hänen rinnallaan haluan kulkea. Ei hän intohimoisesti rakasta. En saa häneltä niin paljon läheisyyttä kuin voisin toivoa. Olen joutunut opettelemaan sen hyväksymistä, että kosketusta/hellyyttä on vähän.
Tästä kosketelusta ja helyydestä sanoisin että omallakohdalani on niin että" niin metsä vastaa kun sinne huudetaan"
Eli jos haluaa hellyttä niin pitää antaa sitä itse
Jos haluaa kosketuksia niin pitää itse kosketella
Meinaan ne tavat tartuu toiseen vähitellen , ei sormia napsautamalla
Rakkauta saa vain antamalla sitä itse ei vaatimalla
Ei asia todellakaan ole noin!
nimimerkille" voitätätarvetta"
Minä suositelen terapiaan menoa, jos isäsuhde on huono niin et ole saanut tarpeeksi hyväksyntää isältäsi ja se ei ole miehesi vika. Olen ollut parisuhteessa 2 kertaa kaltaisesi naisen kanssa ja molemmat päätyneet siihen että en ole kuulemma huomioinut tarpeeksi vaikka molemmissa suhteissa loppu aika oli sellaista että olisi pitänyt palvella toista kokoajan. Jos toi kukkia niin sanotiin että voisit tuoda useammin vaikka niitäkin toin joka viikko.Eli niin sanotusti mikään ei riittänyt
Miten näytät itse sen että rakastat? Tekstin perusteela odotat vain toiselta rakkautta
Onko se sinun mielestä rakkautta etta ajatelet hakevasi huomiota muualta?
Jos oikeasti rakastat silloin hyväksyt miehesi sellaisena kuin hän on
Mulla on nainen jolla on dotettu huoinhakupersoona jota hänen mielestään hänelle ei ole Mut en oo ennen sinistänyt et mistä meidän riidat johtuu No joo haki suhteen alussa puhumalla toisista miehistä silleen et ois ois parempia miehiä ja puhu nimen omaan maahanmuuttajista jos ollut joku maahanmuuttaja mies sillä asun Tampereella tää nainen asu sillon toisella paikka kunnalla nii puhu et tyggää tapolanmustata makkarasta koko ajan ja tygää kuulemma siitä enenemmän alussa se ei häirinnyt minua Mut se alko olla päivittäistä ja ynm.. miten sitä halunnut panna suunnilleen puolet suomen miehistä mit hään ei antanut No mulla tuli alemuudrn tunnetta ja sit riideltiin tosi paljon ja se ei kestänyt jos mä sanok jostain naisesta samaan sävyyn ja oli aika semmoinen et ei päästä irti musta millään zit tuli koiran pe tuli juttu persoona oltiin yhdessä ja oltiin erissa 3kk ja olin sinä aikana naisten kaa ihan sen takia et teki noin Mut joo sinkku elämässä nyt Saako Mut hänelle ei ollut ketää ollut ja palattiin yhteensä sit loppuu tämä Mut kertoo yksityis kohtaisesti jos joku mie laittaa vaikka treffit pyynnön mä San miks sä kotto toimipz8 kin eibzionå oon mitäö kerrottavaa et mä osaan sanoo ei toiselle niin kuisaat mua Mut nyt selvisi et sillä ol huomin haku persoona ja se on puhunut tosi pahasti suhteessa ja maku mennyt Mut musta pn tullut tosi kudi pää sitä kohtaan p ko tåhä huomihaku persoonaan parannus keinoa käy kuulema juttelee jossain vai lähdenkö suhteesta ja jatka elämä ja jonku muu kanssa vai onko tää nyt taa koiranpentu persoona
Tämä on juuri se syy, miksi en halua naista, jonka seksuaalihistoria on kovin värikäs.
Hän ei ole ihmisenä sen huonompi tai parempi kuin muutkaan, mutta suuri määrä sukupuolikokemuksia eri ihmisten kanssa viittaa huomiohakuisuuteen, joka ei häviä, jos hän menee naimisiin/avoliittoon.
Ehkä hänestä hetken tuntuu, ettei tarvitse muita kuin miehensä, mutta arjen astuessa avioliittoon, huomiohakuinen puoli alkaa kaivata huomionosoituksia muilta. Arki astuu liittoon vääjäämättä ja tulee kausia, jolloin toinen tekee töitä päivät illat.