Olen tyytyväinen parisuhteeseen, mutta kirjoitan silti meidän tavastamme. Olemme reilu 3-kymppisiä, naimisissa, ja pari lastakin on. Voitteko uskoa, parisuhteemme on mitä loistavin, ainoastaan nukumme eri huoneissa. Nojoo, selvennetään vähän syytä. Eli minä (mies) kärsin uniongelmista. En saa nukuttua, jos vierestä kuuluu pienikin pihahdus. Tätä on jatkunut noin vuoden verran. Sitä ennen nukuin aina kuin tukki, enkä herännyt edes lapsiemme itkuun. Nyt olen noin vuoden verran ollut herkkäuninen. Olen yrittänyt nukkua korvatulpat korvissa aviovuoteessamme, pari kertaa olen onnistunut, mutta useasti uni ei ole tullut. Siispä nukun eri huoneessa omassa erillisessä sängyssäni, käyn illalla lukemassa sadut lapsille, ja annan vaimolle hyvänyönsuukon, ja menen sitten omaan huoneeseen nukkumaan. Siellä uni tulee paremmin, kun ei ole pihinää ja sihinää vieressä.
Teen 3-vuorotyötä, ja olen tehnyt sitä jo 9 vuotta, eli olisi se vaikuttanut jo aiemmin. Yötyötä on noin kerran viikossa, välillä harvemmin. Tosin viimeisen vuoden ajan työkierto on ollut aikaisempia vuosia sekavampaa, ja epäsäännöllisempää. Helppohan sitä on tietysti töitä syyttää. Vaikka luulen todellisen syyn olevan siinä, että liikun liian vähän, ja istun liikaa vapaa-aikaa tietokoneella katsoen välkkyvää ruutua, se kai ne unet vie. Mutta kai se on addiktio.
Jokatapauksessa, minulla on hyvä parisuhde, vaikka emme nuku samassa sängyssä. Seksi on tietysti asia erikseen, ja sitä harrastettaisiin muutenkin eri huoneessa missä lapset on. Eli siihen erisängyssä nukkuminen ei vaikuta. Lapset ovat välillä olleet mummulassa, ja olen yrittänyt nukkua vaimoni vieressä ilman lapsia. Ei ole siitäkään tullut mitään, on ollut pakko hiippailla omaan sänkyyn, jotta on saanut nukuttua. Eikä vaimoni edes kuorsaa, mutta jo pelkkä peiton kahina, tai hengitysääni karkottaa uneni.
Vaimoni on hyväksynyt asian, että nukumme eri huoneissa. Koska hänkin tajuaa että se on minun parastani. Tottakai olisi kiva nukkua yhdessä, mutta järkisyyt ratkaisee. Eikä sitä nukkuessa tiedä toisen läsnäolosta kuitenkaan mitään, niin eipä asia arkeamme haittaa. Illat katsotaan kuitenkin telkkaria yhdessä. Täytyisi tämä tietokoneaddiktioni saadan vain loppumaan.
Teen 3-vuorotyötä, ja olen tehnyt sitä jo 9 vuotta, eli olisi se vaikuttanut jo aiemmin. Yötyötä on noin kerran viikossa, välillä harvemmin. Tosin viimeisen vuoden ajan työkierto on ollut aikaisempia vuosia sekavampaa, ja epäsäännöllisempää. Helppohan sitä on tietysti töitä syyttää. Vaikka luulen todellisen syyn olevan siinä, että liikun liian vähän, ja istun liikaa vapaa-aikaa tietokoneella katsoen välkkyvää ruutua, se kai ne unet vie. Mutta kai se on addiktio.
Jokatapauksessa, minulla on hyvä parisuhde, vaikka emme nuku samassa sängyssä. Seksi on tietysti asia erikseen, ja sitä harrastettaisiin muutenkin eri huoneessa missä lapset on. Eli siihen erisängyssä nukkuminen ei vaikuta. Lapset ovat välillä olleet mummulassa, ja olen yrittänyt nukkua vaimoni vieressä ilman lapsia. Ei ole siitäkään tullut mitään, on ollut pakko hiippailla omaan sänkyyn, jotta on saanut nukuttua. Eikä vaimoni edes kuorsaa, mutta jo pelkkä peiton kahina, tai hengitysääni karkottaa uneni.
Vaimoni on hyväksynyt asian, että nukumme eri huoneissa. Koska hänkin tajuaa että se on minun parastani. Tottakai olisi kiva nukkua yhdessä, mutta järkisyyt ratkaisee. Eikä sitä nukkuessa tiedä toisen läsnäolosta kuitenkaan mitään, niin eipä asia arkeamme haittaa. Illat katsotaan kuitenkin telkkaria yhdessä. Täytyisi tämä tietokoneaddiktioni saadan vain loppumaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jokaisen parin oma asia on, miten ja missä he nukkuvat. Jos ei saa muuten unta niin tietysti (jos mahdollista), tuo on hyvä ratkaisu että nukutaan eri huoneissa.