Seurustelen itseäni paljon vanhemman miehen kanssa. Itse olen nuori, eikä elämänkokemusta ole vielä hirveästi. Miehelläni on jo kaksi lasta, murrosikäisiä. Mies on myös kokeneempi ja varmempi. Meillä ei ole yhteisiä lapsia.
Nyt tuo meidän ikäero on alkanut mietityttämään. Lähinnä se vanheneminen. Mieheni jäädessä eläkkeelle, minä olen alle viisikymppinen. Kun minä jään eläkkeelle, niin mieheni on melkein 80.
Samoin olen miettinyt lasten tekoa. Miehelläni siis jo kaksi lasta. Jaksaako enää aloittaa alusta? Entä, kun lapsi on murrosikäinen? Tai, jos minä haluaisinkin useamman lapsen?
Luin jostakin näistä tällaisista perheistä, että siellä on samaan aikaan dementikko, vaihdevuosinen ja murrosikäinen. Onko se noin?
Välilä pelottaa koko suhde, mutta mieheni on aivan ihana. Ostaa lahjoja ja vie matkoille. Onko kellään kokemusta? Viisaita neuvoja?
Nyt tuo meidän ikäero on alkanut mietityttämään. Lähinnä se vanheneminen. Mieheni jäädessä eläkkeelle, minä olen alle viisikymppinen. Kun minä jään eläkkeelle, niin mieheni on melkein 80.
Samoin olen miettinyt lasten tekoa. Miehelläni siis jo kaksi lasta. Jaksaako enää aloittaa alusta? Entä, kun lapsi on murrosikäinen? Tai, jos minä haluaisinkin useamman lapsen?
Luin jostakin näistä tällaisista perheistä, että siellä on samaan aikaan dementikko, vaihdevuosinen ja murrosikäinen. Onko se noin?
Välilä pelottaa koko suhde, mutta mieheni on aivan ihana. Ostaa lahjoja ja vie matkoille. Onko kellään kokemusta? Viisaita neuvoja?
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Ostaa lahjoja ja vie matkoille"
Eikö tuo ole vähän heppoinen peruste parisuhteelle?
Minusta vähän vaikuttaa siltä, ettet ole itsekään kypsä perustamaan perhettä.
Olisit vaan sanonut että todellisuudessa se istuu netin ääressä vuorokaudet ympäri ja napostelee karkkeja, naksuja ja juo limpparia.
Kirjoitin ehkä väärin. Emme ole vielä perustamassa perhettä, mutta haluaisin joskus omiakin lapsia. Nyt nautitaan vaan toisistamme. Mutta tuo meidän ikäero on alkanut kummittelemaan ja siksi kirjoitin. Olisin halunnut tietää, että onko kellään kokemuksia vastaavanlaisesta suhteesta? Kuinka niiden on lopulta käynyt?
Jos seurustelunne on jatkunut pari vuotta tai enemmin niin kokeile kepillä jäätä. Vie keskustelua tulevaisuuden suunnitelmiin. Siihen miten ostatte omakotitalon ja hommaatte kultaisen noutajan jne. Jos mies sanomatta sanaakaan hukuttaa suudelmiin ja ujuttaa sormia vyötärönauhan alle niin älä ainakaan perheestä ala unelmoimaan. Tällä mies haluaa tappaa moiset keskustelut ja pysytellä pelkän fyysisen suhteen tasolla. Tokin nuoren rungon eteen pitää vähän panostaakin lahjojen ja reissujen muodossa, mutta pelkkä sulka suikassa
Jos taasen tipauttaa kannullisen kulta katriinaa ja alkaa vakavissaan ja housut jalassa keskustelemaan tulevaisuuden suunnitelmista, joihin sinä kuuluisit, niin toivoa on. Parin kymmenen vuoden ikäero ei oo mitään kun muuten natsaa. Tietty siellä loppupäässä vähän rasittaa kun äijä dementoituneena vaipoissa kun itellä vielä virtaa, mutta se on vielä kaukana.
Just tuota tulevaisuutta minä pohdinkin. Tiedän, että nyt on hyvin, mutta entä parinkymmenen vuoden päästä? Haluaisinkin isojen ikäerojen parien kokemuksista kuulla. Miten suhteen käy, kun toinen on jo vanha? Kestääkö se rakkaus? Tuleeko minusta joskus mieheni omaishoitaja? En ole itse törmännyt meidänlaiseen pariskuntaan, joten tämä on uutta minullekin.
Jos suhteenne kestää, eikä mies kuole nuorehkona, niin kyllä sinusta tulee hänen omaishoitajansa.
Ystävälläni on huomattavasti vanhempi mies. Heillä on pieni lapsi, 6-vuotias. Siinä perheessä äiti juoksee kavereidensa kanssa ja isä hoitaa lasta. Ei juurikaan näytä ja kuullosta, että ovat kauhean rakastuneita...
Sinua odottaa suurella todennäköisyydellä (jos suhteenne kauas kantaa) omaishoitajuus. Ja voihan se olla, että joudut leskeksi nuorena. Mutta nauti elämästäsi. Ja noista matkoista ;) Parinkymmenen vuoden päästä reissaat miehesi kanssa lähipuistoon kuuntelemaan linnunlaulua.
Ikäeroa on kuitenkin siis max 15 vuotta? Ei niin ihan kauhean paljon minun mielestäni. Eihän sitä koskaan tiedä, itse tiedän parin, jossa mies oli 13 vuotta vanhempi, saivat lapsia ja mies oli jo melko iäkäs silloin. Niin siinä kuitenkin kävi että vaimo sairastui ja kuolikin kun nuorin lapsi oli vielä reilusti alaikäinen. Isä oli hyväkuntoinen, eli yhdeksänkymppiseksi ja vasta ihan viimeisinä vuosinaan tuli terveydellisiä ongelmia.
Onhan tietysti todennäköisempää että se vanhempi puolisko menettää terveytensä ja/tai kuolee, mutta onko se kovin merkittävä noin pienellä ikäerolla. Ihan kauheasti en miettisi tuota puolta, jos toinen tuntuu sopivalta puolisolta. 20-30 vuotta tai enemmänkin olisi jo pohtimisen paikka. Useimmat ihmiset eroavat, jossain vaiheessa kuitenkin toinen puoliso yleensä ensin kuolee, johonkin ne liitot päättyvät. Etukäteen ei voi tietää. Harmittaisiko ehkä, jos siksi vain eroaisi, että ikäero pelottaa? Harmittaisiko jos vanhemmalla iällä löydätte toisenne uudestaan ja huomaatte että hyvin menee edelleen, miksei perustettu aikanaan sitä perhettä?
Olin itse 20 vuotiaana samanlaisessa tilanteessa, mies oli 18v vanhempi. Täytty sanoa että alun ihanuuden jälkeen tuo ikäero rupesi vaivaamaan minua ilman erityistä syytä. Ehkä sitä oli vaan niin eri kohdalla elämäsdä? Erosin miehestä, toivuttuani siitä en ole ratkaisua katunut.
Anteeksi kirjoitusvirheet.... Sormi sekoaa puhelimen näppäimillä ;)
Lisään vielä edelliseen, että kuuntele sisintäsi, vastaus löytyy sieltä.
Mieheni on minua 19 vuotta vanhempi. Aloimme seurustella kun olin 21. Nyt olemme 40 ja 58 (kohta 59). Lapsia teimme vasta kun valmistuin. Kolmesta lapsestamme nuorin syntyi vuosi sitten.
Kertokaapa nyt ihmeessä mikä meillä ei ole hyvin, sillä minä en ole vielä sellaista huomannut.
Voidaan tietysti alkaa arvailla miten huonosti asiat ovat 15 vuoden päästä, mutta niitä ongelmien ennustajia oli 15 vuotta takaperinkin, eikä mikään niistä uhkakuvista toteutunut.
Olin noin kaksvitonen ja mieheni vajaa nelivitonen, kun eräs "ystäväni" epäili, ettei lapsia enää tule, seksi loppuu ihan just, yms. roskaa.
Lapsia on tullut ja mieheni on hyvä isä. Jaksaa olla ja on heidän kanssaan enemmän kuin tuttavaperheiden nuoremmat, joille kaikki omat harrastuksen ovat lapsia tärkeämmät.
Seksiä on välillä joka päivä ja sitten voi olla viikko, jolloin muutaman kerran viikissa. Kuukautisten aikana meistä kumpikaan ei oikein viitsi, mutta muutaman päivän "selibaatin" jälkeen seksi on aina vieläkin upeampaa. Minulla taitaa olle se kuuluisa neljänkympin aktiivinen seksikausi, mutta halut kohtaavat vaikka mieheni on silti aktiivisempi. Mieheni on 180 cm ja 72kg, joten eipä ole tullut ennustettua "läskimahaakaan".
Miesten kohdalla (varsinkin) viisaus lisääntyy iän myötä ja kaikki turha päteminen ym. jää pois.
Jos rakastatte ja kunnioitatte toisianne, sekä molemmat välittävät toisistaan, niin mikään ikäero ei ole liian iso. Muistakaa tämä aina.