Avoliitomme äkkiloppu

Olin neljä vuotta avoliitossa ihanan miehen kanssa.Teimme kaikkea kivaa yhdessä. Mies kertoi eron olevan vireillä, eli hänellä oli vaimo& perhe "jossain Lappeenrannan suunnalla." Lapsiin hän piti yhteyttä. Joskus hän oli puhelimessa kireä ja katsoi ympärilleen voiko puhua rauhassa;ero ei ollut vielä selvä ja asiat vaimon kanssa pahasti kesken. Mies oli usein matkoilla:työ,harraste,Tallinnan risteylyjä oli paljon.Annoin hänen mennä,palaisisihan hän kuitenkin luokseni. Eräänä päivänä miestäni ei vain kuulunut kotiin,aloin olla huolissani.Kännykkä hälytti turhaan. Vihdoin auto ajaa pihaan,siellä olivat mieheni kaverit. Mieheni oli ajanut kolarin.
Ehdin hyvästelemään hänet. Näin sairaalan käytävällä vaalean naisen kahden lapsen kanssa.Tajusin että olin nähnyt naisen kaupungilla,Prismassa ja jopa Tallinnan laivalla. Hän oli tuijottanut minua tiiviisti. Päästyäni kotiin,ei mennyt kauaa kun ovikello soi. Oven takana oli tuo sama nainen,joka alkoi saman tien huutamaan ja raivoomaan, penkoi kaappeja ja repi kansiosta mieheni-miehensä valokuvat. Lapset katsoivat ymmyrkäisinä kun heidän äitinsä raivosi vieraassa asunnossa vieraalle naiselle. Näinen syytti minua miehensä onnettomuudesta:"kun pikku-Sari on yksin,pikku-Sari sitä Pikku-Sari tätä.Sanoin ettei nimeni ole Sari. -No,kuka v....u sä sitten ooot!!??nainen poistui lapsineen.
Mieheni oli siis pyörittänyt yhteensä kolmea naista. Menetin lyhyessä ajassa mieheni(jota en siis tuntenut lainkaan)Uskoin kaikki selitykset, vaikka kortit eivät toimineet ja mieheltäni putosi kerran ajokortti jossa oli toisen henkilön nimi.Kaikki yhteiset muistot.(sain armosta pitää pari valokuvaa ja muutaman muistoesineen) Irtisanouduin vähän aikaa sitten ja odotan nyt lasta.Myös mainittu "Pikku-Sari" on raskaana tälle miehelle jota en tuntenut lainkaan.