Haluaisin vain kuolla

jatkuu

Tyttöystävää olen myös kaivannut, mutta naiset ovat tehneet hyvin selväksi, että en heille kelpaa, koska olen heidän mielestään ulkonäöltäni vastenmielinen. Olen urheillut paljon ja olen hyvässä kunnossa, en polta ja alkoholiakin käytän vähän. Minulle on sanottu, että olen mukava, fiksu ja hyväkäytöksinen, mutta se ei riitä. En siis enää usko, että saisin tyttöystävääkään. Se ei ole mahdollista minun ulkonäölläni, vaikka olisin kuinka mukava ja fiksu. Tyttöystävä asian eteen olen myös aktiivisesti yrittänyt tehdä jotakin tutustumalla ihmisiin, mutta tulen aina torjutuksi. Aika monta kertaa minulle on valehdeltu päin naamaa ja sitten on ollut sellaista, että tyttö on ensin oikein mukava, mutta loppujen lopuksi kohtelee minua kuin ruttoa. Nyt ei puhuta yksittäistapauksista, jotka voisi ohittaa olan kohautuksella.

Olen yrittänyt jutella muutamille ihmisille ihmissuhdeasioistani ja huolistani, mutta ei ketään kiinnosta, eikä kukaan välitä. Olen muille täysin yhdentekevä. Ei ketään kiinnosta se, kuinka minulla menee. Kun opintoni päättyivät, olisi ollut mukava pitää valmistumisjuhlat. Ei tullut niitäkään pidettyä, kun ei olisi ollut ketään, joita kutsua. Harrastusporukan ihmisiä olisi voinut kutsua, mutta tuskin kukaan olisi tullut. Muutin vähän aikaa sitten uuteen kämppään ja olisi mukava pitää tuparit, mutta eipä sinnekään ole ketään, joita voisi kutsua. Tämänkin viikonlopun vietitän yksikseni, itkien pahaa oloani. Ei ole ketään, jolle puhua. Ei kukaan auta, eikä ketään kiinnosta. Sen olen huomannut. Tykkäisin puuhata kaikenlaista, mutta yksin se on tylsää. Tällä hetkellä ei mikään huvita, eikä oikein kiinnostakaan.
Elämäni tuntuu turhalta. Minulla ei ole mitään muuta kuin työ. Arki-illat ja viikonloput menee yksin ollessa. Tykkäisin tehdä kaikenlaista ja keskustella asioista, mutta ei ole ketään. Kukaan ei koskaan soita tai kysy, että tehtäisiinkö jotakin. Facebook:ssa kukaan ei koskaan laita viestiä, vaikka minulla on reilut sata kaveria. Kukaan ei välitä, eikä ketään kiinnosta. Olen joillekin ihmisille puhunut ihmissuhdeongelmistani, mutta siitä ei ole ollut mitään apua. Ketään ei tunnu kiinnostavan. Harvoin minulle tapahtuu nykyään mitään mukavaa tai harvoin on mitään mukavaa tekemistä.

Olin ennen positiivinen, iloinen, reipas ja optimistinen. Nyt olen lähinnä kyyninen, aina huonolla tuulella, negatiivinen, ärtynyt ja apaattinen. Mitään ei oikein huvita tehdä ja välillä tulee itkeskeltyä. Aikaisemmin jaksoin vielä uskoa, että asiat olisivat vielä jonain päivänä paremmin, mutta jokin on sisältäni viime aikoina kuollut. Se on usko parempaan huomiseen ja siihen, että asiat voisivat muuttua parempaan suuntaan. Nyt vallalla on lähinnä tunne, että ketään ei oikeasti kiinnosta, eikä kukaan välitä. Ainoa toiveeni olisi, että olisi muutamia oikeasti hyviä kavereita ja tyttöystävä. Ei ole enää uskoa ja toivoa parempaan huomiseen. Itsemurhaa olen miettinyt yhä enemmän. Äitini on oikeastaan ainoa syy siihen, miksi en ole vielä tätä toteuttanut. En voi tehdä sitä hänelle. Olen totaalisen yksin, enkä muista koska olisi viimeksi ollut hyvällä mielellä monta päivää putkeen. Mikään ei tunnu miltään ja kaikki tuntuu pakkopullalta. Päivät vain menevät sumussa, eikä oikein mitään huvita tehdä. Kävin viisi kertaa työterveyspsykologilla, mutta siitä ei ollut mitään apua. Hän ei oikein sanonut yhtään mitään. Opiskeluaikoina kävin YTHS:n parilla psykologilla, mutta he eivät nähneet mitään ongelmaa.

Eilen oli harrastusporukan pikkujoulut ja siellä taas totesin, että olen täysin ulkopuolinen ja ylimääräinen. Lähdin kesken kaiken pois, kun minua siellä ilmiselvästi kaivattu. Ensi maanantaina olisi peli-ilta, johon olin jo ilmoittautunut. En kyllä nyt taida kuitenkaan mennä, koska ei kukaan näytä kaipaavan minua. Ketään ei kiinnostanut läsnäoloni ja kuulumiseni. Päällimmäisenä ajatuksenani on, että haluaisin vain tappaa itseni. Elämänhaluni ja elämäniloni ovat kadonneet täysin. En ymmärrä, että miksi kaikki vihaavat minua, vaikka kenellekään en ole koskaan mitään pahaa tehnyt tai sanonut mitään pahasti. Tästä harrastusporukasta luulin oikeastaan viime kesään asti, että kuulun porukkaan, mutta ei minusta pidetä sielläkään. En halua enää elää.

"En ymmärrä, että miksi kaikki vihaavat minua, vaikka kenellekään en ole koskaan mitään pahaa tehnyt tai sanonut mitään pahasti. "

Sama juttu, itsekin olen aina kaikille ystävällinen.
Voi vaan miettiä mikä syynä, kun tapaa vaikka uuden henkilön ja kättelee ja kertoo nimensä niin toisesta näkee heti jotenkin että sitä ei kiinnosta tietää mitään.
Sitten kun sama henkilö tapaa vaikka kaverini niin heti on kiinnostunut juttelemaan.
Tuollainen voi olla masentavaa jos kukaan ei koskaan ole kiinnostunut tietämään mitään. Pakko vaan yrittää löytää uusia kunnon ystäviä, ehkä jostain harrastuksesta.

Sulla on hyvin samanlainen tausta kuin mulla. Pitkälti juttusi voisi olla mun kirjoittama. Voisi olla kiva jutella. :)

Kuten minullekin, sulle on annettu lapsena huono itsetunto ja kaipaat lapsenomaisesti muilta huomiota. Tuskin kukaan inhoaa tai ainakaan vihaa sinua. Olet suorittamalla hankkinut itsellesi itseluottamusta, jolla pärjäät elämässä vielä hyvin.

Itselläni on paskamaisempi tilanne, kun olen ollut kuntoutustuella jo pari vuotta. Olen jo lähempänä 40 vuotta.Työhön palaaminen tuntuu kovin vaikealta. Kyllä kumppaninvalinnassa painaa paljon enemmän työllisyys ja sen tuoma toimeentulo kuin ulkonäkö. Sun kannattaa tyytyä ulkonäöltään vaatimattomampaan naiseen eikä tavoitella mitään missityyppiä.

Jup, tutulta kuulostaa, joten ei minullakaan ole mitään ratkaisua, minun mielestä tähän ei ole edes ratkaisuja, ainoastaan ihmeet, mutta ne on harvassa. Kuolleita ihmisiä ollaan jo. Muut sanoo, että kyllä asiat joskus paranee, mutta kun ne ei sano miten, ne valehtelee, sanoo vaan sanoakseen. Jos samalla ite et näe mitään parannusta, kun muut vaan sanoo, että "kyllä se siitä, joskus se helpottaa", sillon on kaikki jo loppu. Maailma on paskaa.

"Huomasin olevani ainejärjestössä ulkopuolinen ja ylimääräinen henkilö, josta ei pidetä. Olen mielestäni aina kohdellut kaikkia hyvin ja jos en ole jostain tyypistä kauheasti pitänyt, niin ollut asiallinen. Jäin siitä touhusta pois. "

Tuosta voi päätellä, että olet herkkä ja itsetunto voisi olla vahvempi.

Herkkyys taitaa olla ihan peruslaatuinen psykologinen ominaisuus. Toiset ovat herkempiä kuin toiset, itsetunnon kolhut koetaan sen takia voimakkaammin. Voidaan ottaa toisten sanattomat tai sanalliset viestit liian herkästi ja vakavasti, mistä voi seurata välttämistä. "Bränt barn skyr elden", kuten ruotsalainen sanoo: "Itsensä polttanut lapsi kaihtaa tulta".

Voin kertoa, että olen aivan saman kokenut kuin sinäkin, oikeastaan enemmänkin, sillä minä olen paljolti omasta syystänikin katkonut vähäisetkin kontaktit harvoihin sukulaisiin ja kavereihin. Toisaalta olen onnekas sikäli, etten erityisesti kaipaakaan seuraa. Olen ehkä oppinut itseriittoiseksi - nuorempana koin jotenkin kipeästi ja itsesäälisesti yksinäisyyden, mutta en enää. Oikeastaan päinvastoin, nautin siitä, että olen vapaa ja olen tajunnut, että olen oikeastaan vahva, kun en elä muiden ihmisten kautta. (On myönnettävä, että seura voi olla minulle jopa tuskallisen vaivaannuttavaa - niinpä päätelmäni on ollut, että elämänlaatuni on parempi yksin harrastusteni parissa. Jos kaipaan seuraa, niin yhden ihmisen kerrallaan tai sitten niin paljon, että hukun kokonaan joukkoon).

***Hyvää joulua!*** (Ihanaa, ettei tarvitse sitäkään pakkojuhlia kenenkään kanssa - kortit lähetän, vaikken itse saisikaan ja sillä siisti.)

Terve. Kyllä se siitä, ihmiset on tarkoitettu kestämään vaikeita asioita ja aikoja, mutta tulet vielä huomaamaan, että maailmassa on paljon hyvääkin. Ja ulkoiset seikat eivät tule vaikuttamaan siihen, löydätkö tyttöystävän/vaimon, ikinä ja mikäli oikeasti olet niin vastenmielisen näköinen, mitä en usko, karsii se vain pinnalliset ihmiset pois kumppaniehdokkaista.

Monet tuntevat samoin kuin sinä, mutta joka hetki myös todella monien elämä muuttuu onnelliseksi, ei välttämättä sormia napsauttamalla, mutta pikkuhiljaa tai tietenkin pelastus voi tulla myös täysin äkillisesti, esim. rakkauden löydyttyä.

Millä tavalla olet muka ulkonäöltäsi vastenmielinen? En usko sinua. Naiset vain osaavat olla TODELLA tökeriä ja törkeitä varsinkin jos olet lähestynyt heitä vähän väärissä tilanteissa (baareissa tms.). Älä luovuta.

Jos haluat juttuseuraa niin minusta saat sellaisen jos haluat. Olen 22-vuotias aika yksinäinen naikkonen, mutta juttua mulla riittäisi.

Samanlaisia ajatuksia sillä erotuksella että olen nainen ja jo 30v täyttänyt. On alkanut tuntua hyvin epätodennäköiseltä että alkaisin joskus seurustella tai että joku kiinnostuisi minusta oikeasti. Raskastahan se on olla aina yksin ja katsoa kuinka muut pariutuu vieressä ja näyttää onnellisilta.

Ei varmaan lohduta, mutta aikalailla samaa pohjimmiltaa täällä. En tosin ole enää töissä, mutta ei minullakaan ole ketään ystävää, tai naisystävääkään enää.

Hei sinä mies_ypöyksin! :)
Olen 23-vuotias nainen Pohjanmaalta. Olen ensimmäiseltä ammatiltani lähihoitaja erikoistuen vanhustyöhön. Nyt valmistun toiseen ammattiin liikuntaneuvojaksi toukokuussa ja tässä olisi edessä viimeinen kova ponnistus, nimittäin opinnäytetyön tekeminen. Opinäytetyön aiheena on karkeasti masennus sekä liikunnan vaikutukset mielenterveyteen. Kerron yleisesti masennuksesta sekä liitän työhöni myös mielenterveyshoitajan näkökulman liikunnan vaikutuksista mielenterveyspotilaiden hoidossa sekä masentuneen haastattelun sairauden hoidossa :) Tästä voitkin jo fiksuna päätellä, että kysyisin sinua haluatko osallistua, tietenkin anonyymisti, haastatteluun .......?
Aihe kiinnostaa minua erityisesti, koska painin edelleen samantyyppisten asioiden kanssa ja välillä tuntuu että eläminen on rankkaa .......... Olisi hienoa että saisin haastatteluosuuden opinnäytetyöhöni :) Kiitos jo siitä, että luit viestini. Jos kiinnostuit ja olet halukas yhteistyöhön, niin ota yhtetyttä spostiini [email protected] Löydät myös facebookista Jenna Anniina Rajamäki :)

Huoh, ihmisiä on moneen junaan, kun tullaan huutelemaan kun ei tiedä mitä asia oikeasti koskettaa! Todella valitettavaa.

Olet masentunut ja siksi kaikki tuntuu noin kurjalta.
Lupaathan hakea apua masennukseesi?

Ystäväni oli kesällä kovin masentunut. Hän kävi niin pohjalla, että lääkärit ottivat hänet osastolle pariksi päiväksi pakosta ja lopulta hän oli siellä vapaaehtoisesti jonkin aikaa. Töissä hän kävi tämän jälkeen 3 pävää viikossa.

Ystäväni oli aina ollut lääkevastainen ja kovin peloissaan kun osastolla hänelle määrättiin lääkkeet, jotka oli syötävä. Alkuun ne lamaannuttivat häntä ja lopulta kun keho tottui aineeseen, alkoi hän "herärä eloon". Oli aivan hieno nähdä kuinka rakas ystävä tuli masennuksen syövereistä takaisin.
Masentuntu ei ole oma itsensä. Ihminen puhuu aivan eri juttuja kuin terve.

Hae apua ennen kuin päädyt lopulliseen ratkaisuun. Muista psyykata itsellesi sitä kuinka hyvä ihminen olet ja että masennuksesi vain yrittää lannistaa sinua. Alle puolen vuoden päästä voit olla terve jos haluat. Tee se valinta ja hae apua.

Kaverini taisi muuten sydä jotakin aktavista. oli hyvä lääke ja auttoi palauttamaan hänen aivoihin tasapainon. Tsombista tuli oma iloinen rakastettu itsensä. Häänkin puhui masentyneena siitä kun ihmiset eivät jostakin syystä pidä hänestä. Masennus muutti hänen ajatusmaailmaansa siten, että jos joku oli hänelle ilkeä, koki hän että suurempi joukko ihmisistä ei pidä hänestä....

Sanon vielä viimeisen kerran. Hanki apua. Sinusta tulee vielä hyvä puolisi jollekin, kun selviät tästä haasteesta. Joisdenkin meitä pitää käydä rankat ajat läpi ymmärtääksemme oman arvomme.

Olen itsekin ollut vaikeasti masentunut ja kovan elämän elänyt. Olen tullut tulokseen, että masentuneen kannattaa etsiä joku, jota voisi auttaa, joku jolla menee vielä huonommin kuin itsellä. Jos on rahaa voi ottaa kummilapsen ulkomailta tai vain lahjoittaa hätää kärsiville rahaa. Itselle tulee aina hyvä olo kun olen tehnyt jotain hyvää jollekin läheiselleni. Usein annan tavaroitani pois, jos en niitä itse tarvitse. On mukava nähdä saajan ilo.
Aina ei kannata pohtia sitä, miksi kukaan ei kiinnostu juuri minusta. Kiinnostu sinä sen sijaan jostakin toisesta, kysele kuulumisia vaikka kukaan ei kyselisi sinun kuulumisisasi. Se auttaa omaankin olotilaan.

Hei sinä ketjun aloittaja!

Kirjoituksesi oli kovan pysäyttävä. On surullista, että olet noin yksinäinen. Jäin miettimään olisko minulla mitään neuvoja, jotka auttaisivat sinua eteenpäin elämässäsi. Ensimmäinen ajatukseni oli tietenkin se, että sinun olisi varmasti hyvä hakeutua lääkärin vastaanotolle jos mahdollista niin suoraan psykiatrin. Nopeiten pääset yksityisen psykiatrin vastaanotolle jos taloudellinen tilanteesi sen sallii. Jos menet lääkärille niin kerro avoimesti kaikki. Muuten hän ei osaa auttaa sinua. Yksi keino on ottaa tänne kirjoittamasti viesti mukaan jos puhuminen on vaikeaa. Lääkärissä käyminen ei varmasti ratkaise kaikkea, mutta se on askel eteenpäin.

Kerron tähän väliin itsestäni muutamalla sanalla. Olen 33 vuotias nainen ja jouduin jäämään työstäni hoitoalalta pois noin 6 vuotta sitten. Muutama vuosi sitten sain pysyvän työkyvöttymyyseläkkeen. Sairastan tyypin 1 kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Sairaustaustaa on kertynyt 10 vuoden ajalta ja siinä on äärettömän rankkoja ajanjaksoja.

Oma kuntoutumiseni alkoi vertaistuesta. Löysin ihmisiä jotka puhuivat kuin minun asioitani. Minua ei pidetty erilaisena tai ylimääräisenä olin yhtä tärkeä kuin muutkin. Toinen ajatukseni sinun kohdallasi liittyikin vertaistukeen.

En tiedä missä kaupungissa asut joten voin kertoa vain mitä omassa kotikaupungissani on tarjolla eli Turussa. Turussa toimii mielenterveysyhdistys ITUry. Samankaltaisi yhdistyksiä toimii useissa muissakin kaupungeissa. Mielenterveyden keskusliiton sivuilta on helppo löytää paikallisia yhdistyksiä.

Itse aloitin käymään Itun kaksisuuntaisten vertaistukiryhmässä. Ryhmässä vaihdettiin ajatuksia ja kokemuksia. Itussa toimii mm. myös masennus - ja paniikkiryhmä, nuorten ryhmä. Viikossa pyörii yli 20 ryhmää.

Joistakin mielenterveysyhdistyksistä on mahdollista saada henkilökohtainen vertaistukihenkilö kuten meiltä, mutta käytäntö vaihtelee eri paikkakunnilla. Ajattelin että tämänkin kaltainen toiminta voisi auttaa sinua. Vertaistukihenkilö on aina myös itse psyykkisen sairauden kokenut tms. Hän voi toimia vaikka kuuntelevana korvana.

Mielenterveysyhdistykset ovat yleensä matalankynnyksen paikkoja joten mitään diagnoosia tai lähetettä sinne ei tarvi. Omasta itsestään ei tarvi kertoa sen enempää kuin haluaa. Kävijöiden ikä on yleensä laidasta laitaan.

Nykyään toimin itse aktiivisena vapaaehtoisena Turun mielenterveysyhdistyksessä, mutta minulle se oli paikka jonne olin tervetullut ja tärkeä ihminen aivan omana itsenäni.

Toivon sinulle kaikkea hyvää, voimia ja uskoa paremman tulevaisuuden puolesta!

Ymmärrän sinua hyvin. Itselläni on toistuvasti ollut masennuksia, jätin viimeksi lääkkeet kesken, jotka tosin nyt aloitettiin uudelleen.
En osaa muuta neuvoa antaa kuin että lääkärin vastaan otolle ja sitä kautta keskustelemaan mt-ammattilaisen kanssa.
Itse tuhosin parisuhteen ennen kuin ymmärsin lähteä hakemaan apua. Ja nyt ensi kerran tuntuu että minua hoidetaan, edelliset lääkärit ja mt-hoitajat vain tekivät liukuhihnalla töitä.
Muutin toiselle paikkakunnalle jossa sain sellaista apua, jota tarvitsin. Ensi kerran tuntuu että joku välittää ja haluaa auttaa.
Kyllä sinusta välitetään ja sinua rakastetaan, valitettavasti läheiset eivät aina osaa tulkita merkkejä oikein.
Ennen niin iloinen, puhelias ja seurallinen ihminen muuttuu hetkessä erakoksi, kiukkuiseksi ja muutenkin itseään inhoavaksi, mutta apua on.
Kyllä kavereitasi kiinnostaa kuulumisesi, kaikki vain eivät osaa olla omatoimisia ja kysyä mitä sinulle kuuluu. Luulin itsekkin että minut on täysin hyljätty, mutta kun itse ottaa ja soittaa niin asiat järjestyy.
En tosin tiedä oliko tästä viestistä mitään apua, mutta kirjoitus kosketti. Jokaiselle meistä on joku puolisoksi/parisuhteeseen, vaikka nyt asiat näyttävätkin synkiltä.
Kauneus on katsojan silmissä, mutta meille on asetettu aivan järkyttävät, mikä se sana oikein on........ tavoitteet(?) siihen millainen pitäisi olla. Ei se mene niin, jokainen ihminen on kaunis/komea, jokaisessa on hyvää ja huonoa. Kukaan ei ole ulkoisesti eikä sisäisesti täydellinen. Jonkun mielestä naapurin Maija on kaunein ihminen päällä maan ja toisen mielestä arkinen/tavallinen. Muutenkin ulkonäkö on asia mitä harva kommentoi. Kohtaamasi ihmiset ovat olleet törkeitä, mikäli eivät ole voineet kertoa miten asia on. Asioita voi kertoa suoraan, pitää vain miettiä miten asiat kertoo, siihenkin on monta tapaa.... hyviä ja niitä huonoja.
Muista että olet ainutlaatuinen ja korvaamaton, toista kaltaistasi ei ole, eikä tule. Hyvää joulua, kyllä kaikki kääntyy parhain päin.

kuoluaikasiei näköjään ollut pa5haina aikaasi,ei oikeastaan ollenkaan, Mutta olethan sina myöhemmin elämässösi ajoittain pärjännyt suhut koht hyvinkin. sinula voinolaellainen nk aaltoileva mielentila juttu.tälläisten ihmisten mieliala ja tuottavuus,pärjääminen on nimittäin jaksottaista.tämä ei ole mikään hrvinainen juttu.se ei ole kaksisuuntaised mielenhäiriö ,mutta on sen lievä muoto. Se on helposti hoidettavissa. Pää asiassa psykiatrit sen tuntee hyvin. Tavalliset psykiatrit ovat Suomessa valitettevasti KELAn orjia. Mutta jos heille jaksat kertoa minkä tässä kirjoitit vot heiltä saada apua. Kun on alaspäin.kausi ei pidä jättäytyä yksin.
Tälläiset henkilöt ovat usein kun om hyvä tuulipäällä olla luovia jamenestyviä.He vain
ihmettelevät minne kaikki sisu hävisi. Jos et liian kauan emmi piaN OLET TAAS PAREMMASSA KUNNOSSA.

No jo on pienet syyt miettiä itsemurhaa aloittajalla, ihan suututtaa kun ajattelet itsaria noin mitättömistä asioista et tiedäkkään kuinka huonosti joillakin voi oikeasti mennä.

Elämässä naisista 99% on kiinnostunut varallisuudesta enemmän kuin rakkaudesta.
Olen saanut todeta joka kerta nais suhteissani.
Päätin vain että erakkona elämä on parempaa ei tarvitse enää murehtia.
Suurin osa kaveri suhteistakin vain että he saavat sitä ja tätä.
Synkä ja saa olla yksin helppo kuolla kun aika koittaa.

Viisi itsenäisyyspäivää sitten tullut kirjoitus.
Ne voi laskea yhdellä kädellä, mut kerkiikö siinä ajassa kaikkia kätellä?
Suomikin tässä täytti sata, boolimalja pitäny kuudesti tiskata(?)

Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä joiden kautta peilaa itseensä ja elämäänsä. Ihminen kaipaa jakaa asioita toisten ihmisten kanssa. Ihminen kaipaa toisen ihmisen läheisyyteen ja yhteyteen. Tämä kaipuu ja tarve on joka ainoalla ihmisellä. Erona on vain se, että toisille riittää se, että yksi tai muutama hyvä ystävä ja kumppani ja toiset kaipaavat ympärilleen isompaa ihmisjoukkoa.

Ketjun aloittajalle sanoisin, että et näe ongelmaasi objektiivisesti. Muiden ihmisten silmin vaikututat todennäköisesti hyvin vahvalta ja itseriittoisalta. He tuskin näkevät sinusta tätä puolta mitä täällä kirjoitat! Sinulla on sisälläsi valtava riittämättömyyden haava, joka on syntynyt lapsuudessasi tavalla tai toisella. Haet ympärillä olevilta ihmisiltä hyväksyntää ja arvostusta. Sisimpäsi huutaa, että sinut huomattaisiin ja haavasi korjaantuisi. Nämä ympärillä olevat ihmiset eivät näe tätä puolta sinusta. He kokevat jollain taajuudella sinun valtavan tarvitsevuutesi, joka saa heidät vetäytymään luotasi. He eivät ole tietoisesti ilkeitä sinulle.

Se, että haluat kuolla, kertoo, että sinun ongelmasi kumpuaa syvältä. Sisälläsi oleva lapsi kokee itsensä täysin hylätyksi ja kokee, että kukaan ei halua ja tarvitse sinua. Se on hyvin ahdistava ja musertava tunne. Ymmärrän sen enemmän kuin hyvin, koska olen itse kokenut myös samoin. Pystyn myös muutenkin samaistumaan sinun kirjoitukseesi. Olen kokenut nuorena hyvin samankaltaista musertavaa yksinäisyyttä kuin sinäkin.

Mikä on minun lääkkeeni sinun ongelmaasi? Se on ehdotomasti terapia! Suosittelen, että etsit itsellesi erittäin ammattitaitoisen Rosen terapeutin. Rosen terapia on sekä keho että mielenterapiaa. Koko menneisyytemme on meidän kehossa että alitajunnassa. Keho muistaa kaiken. Lukkiutuneet ja kipeät tunnemuistot ovat kehossamme ja sieltä ne pitää purkaa pois.

Olen itse läpikäynyt monen vuoden terapiaa ja voin kertoa, että tämä terapia muuttaa sinut. Terapeutti on kuin kätilö, jonka käsissä saat syntyä sellaiseksi joka todellisuudessa olet. Terapian kautta voit eheytyä ja sen jälkeen kaikki tulee muuttumaan! Tulet löytämään elämääsi rakkauden ja ystäviä niinkuin minäkin löysin:)

Olisi kiva kuulla miten jutun kirjoittaneella menee nykyään