Pelkään joutuvani taas psykoosiin. Kahdesti olen jo samasta ihmisestä eronnut ja ensimmäisellä kerralla päädyin suljetulle ja toisella kertaa sairastin psykoosin kotona vanhempieni valvonnassa. Minä pelkään kuollakseni erota. Mutta suhde on tuhoisa ja olen menettänyt kokonaan itsekunnioitukseni. Nyt pelkkä ajatuskin saa jo pulssin nousemaan ja päässä alkaa tuntua siltä että sekoan ja koko maailmani tuhoutuu. Mitä minä teen? Tuntuu että kuolen!
ero tulee. minä hajoan!
nollapiste0.
3284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No, jos kerran tunnet ja tiedät että sama taas edessä, hae apua heti!
Miksi odottaa että tilanne menee liian pahaksi?
Ja sitten, kun olet saanut välimatkaa asiaan, hakeudu kunnon psykoterapiaan.
Tiedät itse että suhteesi tuohon ihmiseen on sairas. Itsekunnioituksen voi rakentaa uudelleen, pikkuhiljaa pala palalta. Kipua ja tuskaa se on, mutta mikä on toinen vaihtoehto? Paluu samaan vanhaan ja - kipua ja tuskaa! Ensimmäisessä vaihtoehdossa kuitenkin on toivoa, toisessa ei.
Olen vielä eri paikkakunnalla kuin mihin päädyn erotessa. Siksi en voi vielä hakeutua esim osastolle. Psykoterapiaa taas en saa koska olen vielä liian sairas, kuulemma. Olen siis eläkkeellä tästä ekasta eroamiskerrasta kun toipuminen veikin yli vuoden...
Niin, sanonkin että "sitten, kun olet saanut välimatkaa asiaan, hakeudu kunnon psykoterapiaan."
Tarkoittaa, että akuuttia apua voit ja pitää hakea heti! Miten muuten voisit toipua siihen kuntoon, että jaksaisit läpikäydä raskasta psykoterapiaa?
Jos ja kun sinulla on sairaushistoriaa takanasi, ja eläkkeellä olet asian vuoksi, voit kyllä hakeutua hoitoon siellä missä olet. Ensiavun voit saada ja olet oikeutettu saamaan missä tahansa. Jos sitten myöhemmin päätät muuttaa pois, voit jatkaa toipumista uudella paikkakunnalla.
Kaikki on sinun omasta tahdostasi kiinni. Kukaan ei tule kotoa hoitoon hakemaan, ennenkuin ollaan siinä pisteessä että todella lentelet seinille. Mutta kannattaako sitä jäädä osdottamaan!?
Ja se toipuminen, se vie kyllä parhaassakin tapauksessa takuulla yli sen vuoden!