Olemme naimisissa, mutta en rakasta miestäni sanan todellisessa merkityksessä. Rakastan siis vähän kuin sukulaista. Haluaisin kuitenkin rakastua, mutta miten?
Mieheni on alkanut ärsyttää minua ja ihastun usein muihin miehiin. Mieheni ei ehkä ole "tyyppiäni" vai olenkohan vain kyllästynyt. Meillä on lapsia, joten ero ei tule kysymykseen. Suhteesta en saa kaipaamiani asioita kuten hellyyttä ja huomiota, vaikka olen niitä pyytänyt. Huumorintajukin meillä on ihan erilainen, enkä oikeastaan edes viihdy mieheni seurassa.
Miten siis rakastua nyt tähän aviomieheeni? Onko tämä mahdoton tehtävä?
Mieheni on alkanut ärsyttää minua ja ihastun usein muihin miehiin. Mieheni ei ehkä ole "tyyppiäni" vai olenkohan vain kyllästynyt. Meillä on lapsia, joten ero ei tule kysymykseen. Suhteesta en saa kaipaamiani asioita kuten hellyyttä ja huomiota, vaikka olen niitä pyytänyt. Huumorintajukin meillä on ihan erilainen, enkä oikeastaan edes viihdy mieheni seurassa.
Miten siis rakastua nyt tähän aviomieheeni? Onko tämä mahdoton tehtävä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jos et arvosta mitään miehessäsi, niin mitä hänessä on juuri nyt sellaisia asioita, joista pidät hänessä? Mikä yhteinen asia voisi antaa teille puheenaiheita? Pitäisikö teidän uudestaan istu alas ja puhua tuosta hellyyden osoittamisesta? Oletko tehny selväksi, miten tärkeää se on sinulle?
Annan kullanarvoisen vinkin: ÄLÄ mieti asioita, joihin rakastuit hänessä suhteenne alkutaipaleella. Mitä hyvää hänessä on NYT? :)
Miten pieniä lapsia teillä on? Voisiko sinulla olla synnytyksen jälkeinen masennus?
Mahdoton tehtävä.
Juuri lasten takia kannattaa teidän tapauksessanne erota. Lapset vaistoavat herkästi ilmapiirin, joka teillä on negatiivinen, ja sillä on negatiivisia vaikutuksia heihin.
Miehesi ei rakasta sinua, koska ei anna hellyyttä eikä huomiota. Miksi olette yhdessä, kun ette selvästikään rakasta toisianne?!
No tulipas sieltä hätäinen ja kaikenkattava diagnoosi. Ihanko katsot tosissaan oikeudeksesi tehtailla muille parisuhdeneuvoja ja vieläpä perheellisille. Voit perustella näkökantaasi mutta eikö ole vähän liioittelua lähteä neuvomaan tilanteesta kun et millään tavalla ap:ta tai hänen miestään tunne. Mitä ap kirjoitti voi olla myös hetkellinen ohimenevä tunne. Tuskin parisuhdeterapiassakaan annetaan noin suoralta kädeltä neuvoa erota mitä nyt sinä katsot oikeudeksesi tehdä.
Mikset menisi vaikka lenkille ulos, täyttyykö pätemisen tarpeesi tuolla?
Rakastuminen on tunne eikä se aina säily läpi elämän. Rakkaus on eri asia. Se on pysyvää eikä tarkoita välttämättä mitään jalat alta tunnetta.
Onko se rakkauskaan välttämättä pysyvää? Ehkä perheenjäseniin, mutta muuten...
"Ehkä perheenjäseniin, mutta muuten..."
Puolisoasiko et laske perheenjäseneksi?
Miksi ihmiset lakkaavat rakastamasta puolisoaan mutteivät lapsiaan? Taitaa olla asennekysymys.
ehkä sinun kannattaisi ihan lastenkin takia sanoa miehellesi mitä suhteesta ET saa, ja katsoa muuttuuko asia eikä kirjoitella tänne.
Olen sanonut asiasta miehelleni monta kertaa, mutta mikään ei muutu. Mieheni toteaa, että joo pitäisi huomioida enemmän ja että aikoo yrittää, mutta siihen se jää. Mitä muuta voin tehdä?
Naimisissa ja jo lapsia... eli vuosi mennyt. Et sinä rakastua voi, mutta rakastaa voit hyvinkin. Haluat olla suhteessa, mutta mietit muita. Teillä on siis hiljainen kriisi, jotain mistä ei puhuta ja mistä miehesi ei tiedä.
Sillä oletko ihan varma. että miehesi oikeasti tietää tilanteen vakavuuden?? Olen valmis väittämään että ei välttämättä tiedä eikä tajua. Me kaikkihan ollaan vastuussa omasta onnellisuudestamme, mutta avioliitossa homma mutkistuu sillä onnellisuuteen kuuluu myös lasten kodin eli aikuisten parisuhteen vaaliminen.
Ei varmaan tajuakaan asian vakavuutta, kunnes pari kertaa kun olen eroa ehdottanut. Lupaa aina muuttua, mutta ei kuitenkaan muuta käytöstään. Itse en aio elää loppuelämääni ilman sitä mitä tarvitsen ja olen tämänkin sanonut suoraan miehelleni. Sekään ei saa muutosta aikaan.
En tajua miten on niin vaikea huomioida vaimoaan. mies kuitenkin väittää rakastavansa, ja tekeekin arjessa paljon. Mutta kotitöiden tekeminen ei korvaa romantiikkaa/läheisyyttä/huomionosoituksia ja sitä että tuntisin itseni arvostetuksi naisena.
Voi hyvä ihme. Naisten kanssa on kyllä välillä hankalaa. Mies näyttää välittämistä ja arvostusta juuri tuollalailla koti yms hommia tekemällä. Miehet aniharvoin hempeilevät ja näyttävät sitä välittämistään kuten naiset. Se nyt vaan on niin.
Menit siis ulkonäön perusteella sen kanssa naimiisin. Naiset on just tollasii et ulkonäkö viehättää mut luonteeseen ei haluta edes tutustuu ennen kun ollaan naimisissa.
Ihmettelen, miten helposti lähes kaikkia parsikuntia, joilla on pieniäkin ongelmia suhteessaan, kehotetaan välittömästi eroamaan. Se ei ole pidemmän päälle ratkaisu, ellei sitten halua joko olla yksin tai vaihtaa puolisoansa parin vuoden välein tai jopa useammin. Eikö nykyään olla valmiita tekemään yhtään töitä suhteen eteen? Itsekkyyskö aina on paras vaihtoehto? (Enkä tietenkään tarkoita, että jos suhteessa on esimerkiksi väkivaltaa, etteikö eroaminen tällaisessa tilanteessa olisi varteenotettava vaihtoehto.)
Aloittajalle ehdottaisin, kuten muutkin ovat tehneet, että koittakaa puhua asioista. Jos puhuminen on mahdollista, se on usein keinona päästä eteenpäin jumiutuneessa tilanteessa.
Kokeileppas tälläistä. Lopetat ensinkin sen erolla uhkailun. Sanot ennemmin, että jos ei halua sinun kanssa viettää aikaa ja antaa hellyyttä, niin ei siitä kannata paineita ottaa, kyllä se siitä sitten joskus. Sitten oikeasti rupeat nauttimaan hieman omastakin ajasta. Katsot leffoja, käyt ulkona mitä tahansa mukavaa, kuitenkin ihan ilman mitään haluakaan tutustua kehenkään muuhun. Voithan sinä katsella mitä muut miehet sinua kurkkii, mutta anna sen vaan nostaa itsetuntoas ja se siitä. Kyllä kun sun olemus siitä hieman suoristuu ja reipastuu, niin miehesi hiippailee pikkuhiljaa vierees ja alkaa taas innostumaan. Elä vaan tee siitä niin isoa numeroa. Anna sen itse tulla siihen, eläkä pakota. Jos sinä voit hyvin, niin se alkaa tarttumaan. Ole mallinainen, nosta rinnat ylös ja ota ajatus, että minä olen hyvä, kaunis ja haluttu, mutta tuon miehen kanssa haluan olla. Sieltä se kumpuaa. Viikko on hyvä, kaksi parempi ja jos ei silloin tapahdu miehen puolelta muutosta, niin etpähän itse ole ruikuttaja. ;o)
Miehesi kuulostaa rehellisestä ja vastuuntuntoiselta normaalilta aviomieheltä!
Mutta jos sinä koko ajan kaakatat hellyydestä ja huomiosta, ei kukko varmasti käskystä laula!
Kaakatuksesi sijasta miksi et itse tekisi asialle jotain. Aivan pienenä esimerkkinä:lue aiheista jotka kiinnostavat miestäsi niin että sinulla on muutakin sanottavaa hänelle kuin kaakatus.
Huomioi ja kiitä teoista joita hän tekee perheensä eteen. Näytä sanoin ja teoin että arvostat häntä ihmisenä. (Sitähän me kaikki haluamme!)
Miehesi on yhtä tärkeä lapsillenne kuin sinäkin, te olette heidät yhdessä hankkineet. Pidä se aina mielessäsi.
Tyytymättomyyden sijasta käännä ajatuksesi kaikkiin niihin hyviin puoliin joita miehessäsi ja kodissasi on! Sinä olet ansainnut miehesi, mies sinut. Teidän kuuluu yhdessä tavoitella rakastavaa ilmapiiriä kodissanne. Se ei synny jos sinä ruokit tuohoisia mietteitä.