Huolesta sairas anoppi

Ymmärrän tunteen, onhan se ahdistavaa kun ei pidä aikuisia ihmisiä aikuisina. Minne tahansa ollaan menossa, aina pelätään, että henkihän siellä lähtee. Ja välittömästi. Kaikki harrastukset on hirveän vaarallisia, henkihän niissä lähtee ja kotonaan pitäis vaan olla ja hoitaa puutarhaa tai kutoa.

Olen urheilullinen ja koko ajan saa kuulla, kuinka vaarallisia lajini oikein ovatkaan. Ja että enkö voisi sanoa miehelleni (anoppini pojalle siis) että myy sen moottoripyörän, kun se on "kuolemanloukku". Reissuun kun olemme lähdössä, niin muualle ei saisi mennä kuin kanarialle, kun muut ovat "kehitysmaita" ja niissä "kidnapataan turisteja" Huom, emme ole koskaan olleet euroopan ulkopuolella, joten pelkonsa on täysin aiheeton.

Olen koittanut sanoa, että liikkumattomuus on vaarallisempaa, mutta ei hän kuuntele, kuulemma "kotiinsa ei ole kukaan koskaan kuollut" en tiedä, onko tuo joku hölmö sanonta vai msitä hän on tuon keksinyt, mutta sillä on aikan kiva tukkia muiden suut.

Minäkin olen huolissani oleva anoppi, pelkään lapsenlasteni puolesta, koska miniäni on hyvin kylmä ja välinpitämätön lapsiaan kohtaan. Olen nähnyt hänen lyövän alle vuoden ikäistä lastaan ja hän on vanhimmalle lapselleen hyvin tyly ja kova. Hän kerjää huomiota kaikin keinoin ja jos joku asia ei mene mieliksi, siitä saa kärsiä koko perhe. Väsyttää ja ahdistaa, miniäni on sairas ihminen.