Unelmasuhteesi?

Kun vaimoni vielä 44:n vuoden avioliiton jälkeenkin pitää minua maailman upeimpana jätkänä tai ainakin parhaana mahdollisena miehenä hänelle.

En ole osannut toivoa enempää!

Kiitos vastauksesta! Siitä huomaa, että itsekin olet onnellinen.
Hieno juttu, oldis, olet todellakin onnistunu hommassas. :)

Taustaa sen verran, että olen 18-vuotias naisen alku.

Toivoisin suhteelta ennen kaikkea, että onnistuisimme selvittämään kaikkia asiat puhumalla, eivätkä vanhat riidat sun muut jäisi rasittamaan suhdetta. Kaipaan avoimuutta, ja vaikka asia olisi kuinka vaikea/kipeä niin siitä pystyttäisiin kuitenkin puhumaan. Toivoisin myös kuulevani, että minua rakastetaan (vaikka joillekin miehille sen sanominen ääneen tuottaa vaikeuksia). Ei myöskään olisi kiva että poika (ja myöhemmin tietysti mies) pitäisi kavereitaan minua tärkeämpänä. Tekisimme yhdessä monenlaisia asioita ja sitoutuisimme toisiimme loppuelämäksi - tällöin ei tarvitsisi pelätä, että milloin toinen lähtee lätkimään. En ole uskovainen mutta silti olen ehkäpä hiukan vanhanaikainen näissä seurusteluasioissa. Tahdon rakastaa loppuelämäni, myös silloin, kun elämässä tulee vastaan ikäviä asioita ja kun suhde on koetuksella.

Hieno ja kattava vastaus, Kuina! :)

Mielestäni mainitsemasi pointit on tosi tärkeitä. Avoin ja vapaa ilmapiiri vakavassa parisuhteessa pitää tilanteen puhtaana ja tunteet entisellään. Puhuminen on paras tapa selvittää mitä tahansa, kunhan siihen kykenee luontevasti.

Ehdoton 1 sitoutumiselle ja rakkaudenosoituksille!

Kysymykseesi ei ole yhtä vastausta, eikä kahta.

Rakkaus on, että välillä unohtaa itsensä ja muistaa toista. Kun molemmat tuntevat näin, ei itsekkyyttä tarvita ja elämässä voidaan kulkea sydän auki kuin satukirja täynnä tarinoita aikuisille toisen luettavaksi.

Jokainen ilta nukkumaan mentäessä on tunnuttava siltä, että et ikinä haluaisi olla missään muualla ja jokainen aamu tuntuu siltä, että yön tunnit vietiin teiltä.

Niinpä! Olette ihan oikeassa. Pakottamalla ei suhteesta tule mitään. Aidot tunteet ja täysi luotto toiseen ovat juurikin tavoittelemisen arvoinen satu. Itsensä unohtaminen oli nappiin sanottu omasta mielestäni.

Pikku hiljaa olen oppinut ymmärtämään, kuinka paljon hyvää saa aikaiseksi sillä, että vaatii itseltään enemmän kuin toiselta. Kliseistä, mutta toista ei voi muuttaa. Sen sijaan oman reagointitavan muuttaminen saattaa saada toisenkin muuttamaan käytöstään.

Rehellisyydellä ymmärrän paitsi sen, ettei valehtele, myös sen, että on avoin tunteistaan ja ajatuksistaan. Ei jätä asioita toisen arvattavaksi, ei pelkää ottaa puheeksi vaikeitakaan asioita ja toisaalta sanoo ääneen senkin, kuinka rakas puolison on.

Lukiolaistyttönä haaveilin siitä, että saisin nukahtaa poikaystäväni viereen ja herätä siitä, ilman huolia, ilman kiirettä. Niistä vuosista on jo aikaa, mutta edelleen usein nukahdamme käsi kädessä.

Ihanne olisi että luottamus olisi vahva ja voisimme päästää toisemme minne tahansa, ilman epäilyksen häivää.. Ilman epävarmuutta, riittämättömyyden tunnetta.. Yhteiset mielenkiinnon kohteet ja ajatukset, joustavuus siltikin tietyissä tilanteissa. Hellyyttä paljon ja lämmintä oloa.. Tuossa vähän tyhmästi kerrottuna, tällä hetkellä olen toistaiseksi suhteessa jossa ei ole ollenkaan luottoa, olo on epävarma ja voimaton, sain taas salaisuuden selville.

Unelmieni mies:
Rikas lääkäri joka pelastaa ihmishenkiä työkseen ja ymmärtää ihmisarvon, on rikas ja vie minut matkoille ja ostelee lahjoja. Saan matkustaa lämpimässä autossa ja riittävästi omaa tilaa.

Hyvää ja pahaa... mä vaan, tärkeä ja hyvä oivallus tuo ensimmäinen! :) On itsekästä vaatia toista täyttämään omat toiveensa, jos itse vain on se mitä mieli tekee. Onnea teille!

surusilmälle voimia!! Toivon sulle parasta jatkoa, koska tunnut oikeasti haluavan lämpöä ja toisen, joka välittää sinusta. Aikaa se vain vaatii.

Viimeiselle: lääkäreitä löytyy, mutta älä pelkästään tuohon rahaan tarraa. ;)

Olet vielä nuori ja hektisesti romanttinen :D

Tärkeämpää on muistaa noi jutut sitten kun muksujen vaipat ovat kuivuneet ja kadonneet, kun lapset on lentäneet pesästä.

Muista silloin katsoa sitä puolikastasi romanttisin silmin, hymyillä ja suudella. Siinä välissä maailma ja elämä on jo ehtinyt kyykyttää reitä joten todellinen koetuskivi on siellä jälkijunassa tulossa.

Nimimerkillä "kokemusta on" :D Yritä säilyttää tuo mitä sulla on sydämessä ja korvien välissä ja hyvää joulua.

"Toivoisin, että sitten, kun on lapsia, olisi silti hetkiä jolloin voisi katsoa lapsen leikkivän, kääntää katse siihen tyttöön, johon rakastuin ja jota rakastan, hymyillä hänelle ja suudella."

Heh, heh. Joutilaisuus onkin parasta rakkaudelle. Mutta pieni lapsi on kova työnantaja eikä joutilaita hetkiä heru edes, kun sinä olet kovassa kuumeessa ja joka paikka särkee etkä ole saanut nukuttua viikkoon.

miesvm_1967 ja 5 9, niinhän se on. En vielä tiedä siitä puolesta elämää, mutta toivon todella pysyväni (ja yritän!) pitämään ajatukset positiivisina ja kirkkaina alusta loppuun. Ylä- ja alamäissä. Elämä on parasta silloin, kun uskoo pystyvänsä tekemään sen mitä toivoo.

Nuoruus on menossa ja edessä, seikkailu kutsuu. :) Ikääntyessä tulee totta kai tuo arki, mutta yritän värittää omaa elämääni niin, että siitä riittää muillekin iloa!

Hyvää joulua molemmille! :)