En tiedä miten olen tässä onnistunut, mutta olen hankkinut kahdeksi
parhaimmaksi ystäväksi narsistit. Heillä keskenään on paljon riitoja minusta,
joka saa jo pääni räjähdys pisteeseen mutta silloin yleensä huomaan
sen mitä heille olen.
Ihminen tai ehkä sittenkin lelu, jota voi riepotella oman mielensä mukaan ihan miten päin vaan. Mun tukea tarvitaan 24/7, muttei ole mitään väliä mitä mulle kuuluu.
Pitäis aina olla valmis tekemään ihan kaikkensa sen toisen eteen ja itse saa tyytyä kuulemaan aina vaan miten ihanaa elämä voi olla.
Jatkuvasti varon mitä teen tai sanon etten suututa toista kaveriani ja toinen tukee
minua tälläisinä hetkinä, samaan aikaan sitoen kiinni hänen verkkoonsa. Kun toinen hylkää hetkeksi, on toisella heti aikaa mutta, tosin silloin sama meno toistuu vaan toisen kanssa.
Rakastan molempia paljon, mutta tämä kuvio uuvuttaa minut totaalisesti.
En myöskään tiedä miten tämä on päässyt tapahtumaan, mutta enää muita ystäviä minulla ei oikein enää ole. Osittain tämä johtuu siitä, että toinen näistät ystävistäni on niin kovasti halunnut omia minut.
Mitä minun pitäisi tehdä, tai edetä tästä? En haluaisi luopua ystävistäni, mutta en tiedä kauanko jaksan tälläistä meininkiä. Olen kuin hajalla oleva tiskirätti.
parhaimmaksi ystäväksi narsistit. Heillä keskenään on paljon riitoja minusta,
joka saa jo pääni räjähdys pisteeseen mutta silloin yleensä huomaan
sen mitä heille olen.
Ihminen tai ehkä sittenkin lelu, jota voi riepotella oman mielensä mukaan ihan miten päin vaan. Mun tukea tarvitaan 24/7, muttei ole mitään väliä mitä mulle kuuluu.
Pitäis aina olla valmis tekemään ihan kaikkensa sen toisen eteen ja itse saa tyytyä kuulemaan aina vaan miten ihanaa elämä voi olla.
Jatkuvasti varon mitä teen tai sanon etten suututa toista kaveriani ja toinen tukee
minua tälläisinä hetkinä, samaan aikaan sitoen kiinni hänen verkkoonsa. Kun toinen hylkää hetkeksi, on toisella heti aikaa mutta, tosin silloin sama meno toistuu vaan toisen kanssa.
Rakastan molempia paljon, mutta tämä kuvio uuvuttaa minut totaalisesti.
En myöskään tiedä miten tämä on päässyt tapahtumaan, mutta enää muita ystäviä minulla ei oikein enää ole. Osittain tämä johtuu siitä, että toinen näistät ystävistäni on niin kovasti halunnut omia minut.
Mitä minun pitäisi tehdä, tai edetä tästä? En haluaisi luopua ystävistäni, mutta en tiedä kauanko jaksan tälläistä meininkiä. Olen kuin hajalla oleva tiskirätti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tarvitset paljon voimia, päätä sitten mitä tahdot ihan itse.
Voimia!
Mulla oli sama juttu aikoinaan. Potkin molemmat pihalle lopulta yksi kerrallaan. Pakko oli, pää olisi hajonnut lopullisesti muuten! Ärsyttää vain, että olin niin sokea pitkään tolle kuviolle. Irtipääsykin oli vaikeaa, voivat olla niin liimaa. Mutta nyt helpottaa, enkä kaipaa heitä ollenkaan. MIeluummin vaikka yksin kuin sekoporukassa!
Kyllä jos niillä todella narsistisia piirteitä, hankkiutuisin eroon. Ei sitä ailahtelevaa mieltä jaksa ihminen montaa vuotta. Minä hankkiuduin narsistiystävästä eroon vasta kun rautalangasta väännettiin että älä hyvä ihminen enää ole sokea,se ihminen ei koskaan ikinä ole ollut aito ystävä vaan sinua törkeästi hyväksikäyttävä ja piilomollaava ihminen.Se ihmistyyppi ajaa vaan aina omaa etuaan ,käyttää hyväksi kaikkia ihmisiä ympärillään(no muutamaa "hovin jäsentään" voi kohdella oksti) ja ei lopeta IKINÄ. Ja valehtelee, valehtelee ja valehtelee. mutta taitavasti koska näille niitä näyttelijänlahjoja on yleensä suotu paljon. Tsemppiä sinulle, mitä ikinä teetkin "ystäviesi" suhteen !