Aloitin lukemaan tänään Rolf Dobellin kirjoittamaan selkeän ajattelun taito-nimistä kirjaa. Se sisältää 52 ajatteluvirhettä, joihin suurin osa meistä ihmisistä sortuu. En ole saanut sitä vielä kokonaan luettua, mutta tässä joitakin ensimmäisiä:
Kun mietitään yrityksiä, jotka menestyvät, yhtyeitä, jotka menestyvät, kirjailijoita, joiden kirjat myyvät, jne. niin mehän näemme aina ne onnistujat. Kirjassa hyvin kerrotaan, että jokaista menestyvää kirjailijaa kohtaan on sata huonosti kirjoittavaa kirjailijaa. Ja jokaista huonosti kirjoittavaa kirjailijaa kohtaan on sata kirjailijaa, jotka eivät saa edes kustantajaa. Ja jokaista tuollaista kirjailijaa kohtaan on sata ihmistä, joiden tarinoiden kohtalona on jäädä pöytälaatikoihin.
Aivan sama yritysten ja bändienkin kohdalla. Onnistujia ovat ihan vain se pieni murto-osa, epäonnistuneita sen sijaan pitkä jono.
Mutta näinhän se menee myöskin naisten maailmassa. Jokaista oikeasti naisten mieleen olevaa komeaa ja kaikin puolin viehättävää miestä kohtaan on se kaikista suurin ryhmä enemmän tai vähemmän huonommin menestyvää miestä. Näinhän se menee. Kun minä tunnen vain ja ainoastaan yhden pitkän, komean, harteikkaan, karismaattisen, isokaluisen ja sosiaalisen miehen, joka saa naisia enemmän kuin laki sallii, niin sitten löytyy niitä enemmän tai vähemmän suositumpia miehiä. Se yksi sieltä jostain saattaa olla juuri niitä kaikista kiinnostavampia miehiä, mutta kyseessä onkin juuri nimenomaan se pieni MURTO-OSA miehistä, joka tuolla tavoin menestyy.
Se homma toimii ihan samalla tavalla naisten, kirjailijoiden, yritysten, bändien, jne. kohdalla. Toiset saavat aina enemmän kuin toiset, mutta sitten se pieni murto-osa, n. 0,5-1 prosenttia saa kaikista eniten. Näinhän se vain menee.
Mutta sorrumme aina näissä naisasioissakin ajattelemaan ihan toisin. Suurin osa miehistä ei vain ymmärrä sitä, että sitä yhtä menestyjää kohtaan saattaa olla kymmeniäkin tuhansia vielä huonommin menestyvää. Ja sitten itse koittaa olla sitä kaikista parasta. Mutta kun se vain ei niin mene oikeassa elämässä.
Toinen hyvä oli uimarinvartaloharha. Eli koska mies saattaa nähdä televisiossa, että jollakin uimarilla on poikkeuksellisen urheilullinen ja lihaksikas vartalo, hän ajattelee, että hänkin ui pitkiä matkoja, treenaa kovaa myöskin salilla, jne. niin sitten hänellekkin tulee samanlainen. Ennen pitkää hän huomaakin sen, että ei se ihan niin menekkään, vaikka tekisi mitä.
Fakta on nimittäin se, että vaikka siihen omaan vartaloon voikin treenillä vaikuttaa, niin sitä kuitenkin saa juuri sen kropan kuin syntymässä saa ja sitä voi sitten treenata. Mutta jos et saa juuri sitä tietyntyyppistä vartalotyyppiä itsellesi, niin et sitä myöskään saa millään treenillä missään. Voit aina kuntoilla ja treenata, mutta synnynnäinen vartalotyyppi määrää myöskin hyvin paljon, minkälainen siitä tulee sen treeni seurauksena.
Aivan sama kuin kaikissa vaatekuvastoissa myydään tyylikkäitä miesten takkeja, seksikkäitä naisten alusasuja, jne. Niissähän on aina joku malli niiden vaatteiden kanssa. Mutta tämä juuri luo sitä harhaa. Ihmiset ostavat niitä tyylikkäitä takkeja, kauluspaitoja ja seksikkäitä alusasuja, koska se mainos luo ihmisille sellaista mielikuvaa, että tuollainen minustakin tulee, kun laitan näitä vaatteita päälle.
Kun mietitään yrityksiä, jotka menestyvät, yhtyeitä, jotka menestyvät, kirjailijoita, joiden kirjat myyvät, jne. niin mehän näemme aina ne onnistujat. Kirjassa hyvin kerrotaan, että jokaista menestyvää kirjailijaa kohtaan on sata huonosti kirjoittavaa kirjailijaa. Ja jokaista huonosti kirjoittavaa kirjailijaa kohtaan on sata kirjailijaa, jotka eivät saa edes kustantajaa. Ja jokaista tuollaista kirjailijaa kohtaan on sata ihmistä, joiden tarinoiden kohtalona on jäädä pöytälaatikoihin.
Aivan sama yritysten ja bändienkin kohdalla. Onnistujia ovat ihan vain se pieni murto-osa, epäonnistuneita sen sijaan pitkä jono.
Mutta näinhän se menee myöskin naisten maailmassa. Jokaista oikeasti naisten mieleen olevaa komeaa ja kaikin puolin viehättävää miestä kohtaan on se kaikista suurin ryhmä enemmän tai vähemmän huonommin menestyvää miestä. Näinhän se menee. Kun minä tunnen vain ja ainoastaan yhden pitkän, komean, harteikkaan, karismaattisen, isokaluisen ja sosiaalisen miehen, joka saa naisia enemmän kuin laki sallii, niin sitten löytyy niitä enemmän tai vähemmän suositumpia miehiä. Se yksi sieltä jostain saattaa olla juuri niitä kaikista kiinnostavampia miehiä, mutta kyseessä onkin juuri nimenomaan se pieni MURTO-OSA miehistä, joka tuolla tavoin menestyy.
Se homma toimii ihan samalla tavalla naisten, kirjailijoiden, yritysten, bändien, jne. kohdalla. Toiset saavat aina enemmän kuin toiset, mutta sitten se pieni murto-osa, n. 0,5-1 prosenttia saa kaikista eniten. Näinhän se vain menee.
Mutta sorrumme aina näissä naisasioissakin ajattelemaan ihan toisin. Suurin osa miehistä ei vain ymmärrä sitä, että sitä yhtä menestyjää kohtaan saattaa olla kymmeniäkin tuhansia vielä huonommin menestyvää. Ja sitten itse koittaa olla sitä kaikista parasta. Mutta kun se vain ei niin mene oikeassa elämässä.
Toinen hyvä oli uimarinvartaloharha. Eli koska mies saattaa nähdä televisiossa, että jollakin uimarilla on poikkeuksellisen urheilullinen ja lihaksikas vartalo, hän ajattelee, että hänkin ui pitkiä matkoja, treenaa kovaa myöskin salilla, jne. niin sitten hänellekkin tulee samanlainen. Ennen pitkää hän huomaakin sen, että ei se ihan niin menekkään, vaikka tekisi mitä.
Fakta on nimittäin se, että vaikka siihen omaan vartaloon voikin treenillä vaikuttaa, niin sitä kuitenkin saa juuri sen kropan kuin syntymässä saa ja sitä voi sitten treenata. Mutta jos et saa juuri sitä tietyntyyppistä vartalotyyppiä itsellesi, niin et sitä myöskään saa millään treenillä missään. Voit aina kuntoilla ja treenata, mutta synnynnäinen vartalotyyppi määrää myöskin hyvin paljon, minkälainen siitä tulee sen treeni seurauksena.
Aivan sama kuin kaikissa vaatekuvastoissa myydään tyylikkäitä miesten takkeja, seksikkäitä naisten alusasuja, jne. Niissähän on aina joku malli niiden vaatteiden kanssa. Mutta tämä juuri luo sitä harhaa. Ihmiset ostavat niitä tyylikkäitä takkeja, kauluspaitoja ja seksikkäitä alusasuja, koska se mainos luo ihmisille sellaista mielikuvaa, että tuollainen minustakin tulee, kun laitan näitä vaatteita päälle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mutta sehän on kaikista pahin harhaluulo, mihin ihminen voi lopulta sortua näissä asioissa. Kun minä laitan tuollaisen tyylikkään miehen takin päälle, niin miksi minä en sitten saakkaan naisilta sellaista seksuaalista huomiota? Ja miksi minä en näytäkkään peilistä niin tyylikkäältä kuin se mies siinä kuvastossa? No ensinnäkin, naiset katsovat sitä KOKONAISUUTTA miehessä ja minä en ole miehenä pitkä, komeakasvoinen, harteikas ja komearaaminen mies, joten silloinhan minä näytän täysin erilaiselta se takki päällä kuin se mies. Ja tällöinhän se takki minun päälläni ei hyödytä yhtään mitään.
Minullakin on vaatekaappi täynnä kauluspaitoja, t-paitoja, takkeja, puvun pikkutakkeja, juhlapukua ja kravattia, jne. Mutta ei peilistä ikinä katsele sellainen mies kuin haluaisin, eivät ne vaatteet tee minusta yhtään sen komeampaa tai seksikkäämpää tai viehättävämpää. Ne vaatteethan vain TÄYDENTÄVÄT sen ulkoisen olemuksen, ei tee sitä kokonaisuudessaan. Mutta näitä harhoja juuri ihmisille syötetään koko ajan.
Samaten naiset. Kun pieni murto-osa naisista, vaikkapa se 0,5 prosenttia naisista saa syntymälahjakseen erityisen kauniin ulkonäön ja kropan, niin sekin vain on niin eri asia kuin tavallinen kaduntallaaja. Kun tavallinen kaduntallaaja laittaa päälleen ne kuvaston seksikkäät alusasut, niin miksiköhän sitten se vaikutus ei ole sama kuin sillä mallilla? Missä ovat ne kauniit kasvot, missä seksikkäät reidet, missä hoikka vartalo, jne? Eivät ne alusasut tee siitä naisesta yhtään sen seksikkäämpää, vaan edelleen se kokonaisuus.
Vielä sanan tuosta Neil Straussin Pelimies-kirjasta. On hämmästyttävää, kuinka helpolla ihmisiä voikaan vedättää. Mutta yksi syy kirjan myyntiin on se, että jos jotkut hölmöt eivät tuohon uskoisi, niin eihän kirjaa olisi kannattanut edes kirjoittaa. Nimittäin ensimmäisiltä sivuilta paljastuu se kaikista karuin totuus: Aivan samoin kuin nuo miesten vaatteet miesmallien yllä, nämäkin ohjeet toimivat vain niillä, joilla on jotain muutakin annettavaa naisille kuin pelkkä supliikki.
Suomikin on täynnä miehiä, jotka tämän kirjan neuvoja noudattaen pääsisivät korkeintaan keskitasoon, suurin osa vieläpä sen allekkin. Jos nuo ohjeet ja neuvot ja vinkit toimisivat jokaisella miehellä, niin silloinhan jokaisella miehellä olisi myöskin naisia enemmän kuin laki sallii. Mutta eihän tuo niin mene oikeassa elämässä.
Kirjan avulla ihmiset vain saadaan luulemaan, että kaikilla on samat mahdollisuudet, kaikki kyllä voivat saada ihan yhtä paljon naisia, jne. Se on hyvää uskottelua se, mutta eihän se minkään empiiristen kokemusten perusteella oikeassa elämässä toimi näin. Ei ole ikinä toiminut, eikä tule ikinä toimimaankaan. Ei tuolla kirjalla ole mitään tekemistä niiden miesten kanssa, jotka eivät naisia kiinnosta. Se on valitettava tosiasia. Aivan kuin se tavismies siinä tyylikkäässä takissa ei tee ikinä naisiin vastaavanlaista vaikutusta kuin se miesmalli, niin ei nuokaan kirjan neuvot tee kenestäkään epämiellyttävästä miehestä yhtään mitään naistenkaatajaa. Korkeintaan jonkun pellen, jolle nauretaan kovaa naisten keskuudessa.
Sulla on pakkomielle.
Kaikkea roskaa sinäkin luet. Minulle on hyvin riittänyt Schopenhauerin taito olla ja pysyä oikeassa.
"Sulla on pakkomielle."
Onnistuneesti jätit kuitenkin kaiken tuon tekstin ja sen sisällön käsittelemättä. Tarkoitus kun kuitenkin oli kirjoittaa itse aiheesta, itse tuosta tekstistä, jonka kirjoitin.
Siinä kuitenkin on niin paljon selvääkin asiaa nykyelämästä, että ei luulisi vaativan todellakaan kovinkaan suuria ponnistuksia lukea sitä ja edes vähän miettiä, mitä siinä sanotaan.
Eli en vain ymmärrä tällaisia kommentteja, kun tarjolla on sitä ihan asiaakin. Ja kukaan ei tässä maailmassa ole kieltänyt lukemaan itse tuota kirjaa ja miettimään asioita. Sen sijaan kaikki tuomitaan, kaikki kielletään, jne. Ilman perusteluita tullaan heittämään jotain ihmeellistä kommenttia, joka ei edes liity itse asiasisältöön.
Mutta niinhän se on, että kun varsinaisesta aiheesta ei keksitä mitään järkevää, niin sitten päädytään kommentoimaan jotain ihan muuta asiaankuulumatonta.
Sinulle kävi kuten jouluporsaalle. Porsas syö hyvää ruokaa joka päivä ja possun olo on mukava. Sitten seuraa possun näkökulmasta yllättävä katastrofi, pää pois, niks naks. Ihan yllättäen ja possun mielestä syyttä.
Sellaista se on nettikeskustelukin. Tuotat mielestäsi hyvää tekstiä mielenkiintoisesta aiheesta. Kirjoitat toisenkin tekstin. Sitten seuraa kirjoittajan näkökulmasta yllättävä katastrofi: muita ei kiinnosta kuin vittuilla. Ihan yllättäen ja kirjoittajan mielestä syyttä.
Toisen halu vittuilla ei kumoa sitä asiaa että toinen kirjoittaa hyvin. Toki voit niin itsellesi uskotella.
AP kirjoitti hyvää tekstiä. Sinä et voi häntä siitä kritisoida, joten käyt pelkästään vittuilemalla ja nimittelemällä kimppuun mikä ei korota sinun asemaasi muiden silmissä lainkaan. Eli jouluporsas vertauksesi osui kyllä nappiin, mutta se koskee sinua.
Vuosia väitellessä olen huomannut sen että siinä vaiheessa kun saan toisen ajettua nurkkaan ja ärsytettyä niin että hänen argumenttinsa vaihtuvat henkilökohtaisuuksiin, hän haluamattaankin itse osoittaa häviönsä kaikkien silmissä, vaikka hän kuvitteleekin voittaneen.
Kukas nyt on ketään nimitellyt? Ainoastaan kohtaloita verrattiin, porsaan ja kirjoittajan. Myönnän vertauksen ontuvuuden. Porsas ei voine aavistaa kinkuksi päätymistään, mutta kirjoittajan taas pitäisi arvata, että Suoli24 ei ole paras mahdollinen alusta yrittää järkevää keskustelua. Internetin virtuaalisen vessan seinään töhertelijöitä riittää.
Argumentteja? Voi luoja, kuvitteletko olevasi jossain yliopistolla? Ei hyvää päivää, kaikkea sitä...
Verta taistelukentälle! Haen kupin kahvia ja seuraan keskustelua! Noh?