Erostamme on noin kaksi vuotta ja olen sitä käsitellyt mielessäni enemmän ja vähemmän. Vaikka olenkin hyväksynyt sen,että emme ole enää perhe niin se tuntuu jotenkin niin epäreilulta, että avioliitto jossa oli paljon hyvää loppui.
Uusia ihmissuhteita varmasti tulee, mutta ydinperhettä ja yhteistä historiaa ei voi kenenkään toisen kanssa jakaa.
Uusia ihmissuhteita varmasti tulee, mutta ydinperhettä ja yhteistä historiaa ei voi kenenkään toisen kanssa jakaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ilmeisesti sinä, joka kirjoitit, et halunnut eroa? Minustakin asia on erityisen epäreilu. Yritä jaksaa.
Sivusta seurasin kerran pitkän liiton repeämistä työkaverilta ja oli kauhea katsella sitä touhua. Se vielä menee, kun tulee hallittu ero, mutta kun toinen pettää, niin siinä viedään kyllä kaikki, itseluottamuksesta lähtien. Jotenkin pitäisi laittaa avioliittolakiin sellainen pykälä, että jos jonkun muun kanssa harrastaa toiselta osapuolelta kysymättä seksiä, niin joutuu korvaamaan jotain ja oma osuus häipyy tuhkana tuuleen. Kyllä, minusta liitto pitää lopettaa ensin ja vasta sitten ruveta kolmannen osapuolen kanssa suhmuroimaan. Hattua nostan tälläisistä tapauksista itsensä nostaneille ja ymmärrys niillekin, jotka eivät jaksaneet.
--Kyllä, minusta liitto pitää lopettaa ensin ja vasta sitten ruveta kolmannen osapuolen kanssa suhmuroimaan.--
Niinhän sitä pitäisi, mutta niin oli kiire minunkin vaimollani ettei malttanut odottaa edes avioeroa, ja sehän se tuntuu mukavalta.