Itsetunto ei kestä deittailua

Tiedän, että vaaditaan tekoja siihen, että elämänkumppani löytyisi. Mutta hetki hetkeltä tuntuu, että itsetuntoni ei enään kestä tätä yrittämistä ja pakkeja. Hieman taustaa, eli olen reilu kolmekymppinen mies, joka on seurustellut pidempään vain kerran. Pari vuotta, ei yhdessä asumista ja suhde päättyi siihen, että minua petettiin. Sitten olinkin seitsemisen vuotta täysin yksin. En yrittänyt mitään, joten ei yhtään mitään ei tapahtunutkaan naisrintamalla. Yhden kerran baarista onnistuin pokaamaan yhden yön seuralaisen ja totesin, ettei se todellakaan ole minua varten.

Tuossa viime keväällä otin sitten itseäni niskasta kiinni ja aktivoiduin hieman. Tämä seurausta nousseesta itsetunnostani, jonka aikaan sai menestyminen työelämässä ja painon pudotus. Mitä olen puolessa vuodessa saanut aikaan; lukemattomia pakkeja, muutamia tarjouksia yöseurasta (josta olen kieltäytynyt), haukkumista ja halveeraamista. Tietenkin muutamia treffejäkin olen saanut järjestettyä, mutta kaikki ne ovat päättyneet samaan. Nainen kehuu minut mukavaksi herrasmieheksi, mutta kemia puuttuu. Tapahtuu molempien kanssa, niin nettitreffejen kautta hankituille deiteillä kuin muuten sovittujen deittien kanssa.

Itsetuntoni on alempana kuin vuosiin. Tämä alkoi jo vaikuttamaan töihinkin, en uskonut enään itseeni tai luottanut päätöksiini. Tämän johdosta päätin lopettaa deittailun ja sisäistää sen asian, että tulen olemaan elämäni yksin. Ei parisuhdetta tai perhettä. Pelkkää työntekoa ja ystävien tapaamista. Onhan tämä elämä ihan ok näinkin, iloa saa ystävistä ja kummilapsista. Mutta toisaalta on tätä vaikea sisäistää, kun on aina toivonut (ja luullut ) saavansa perheen. Se vain ei taida olla meille kaikille.
9248
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Kun kemia puuttuu, niin siihen on yleensä vain yksi syy ja se on korjattavissa käyttäytymistä muuttamalla.

Äänestä

säälin työkavereitasi, varsinkin alaisiasi, mutta tuskin niitäkuitenkaan kukaannon sinulle erehtynyt antamaan.

Äänestä

Miksi olet kieltäytynyt yöseurasta? Eikö naisen ehdotus yöseurasta ole juuri osoitus siitä, että nainen tunsi sitä kaipaamaasi "kemiaa"?

Äänestä
  • Ei. Olen kieltäytynyt, koska yhden yön suhteet eivät sovi minulle. Aina olen kyllä sanonut, että minua et yöksi mukaan saa, mutta tarjonnut numeroa, että voitaisiin käydä treffeillä. Kertaakaan en ole numeroa saanut ja nainen on poistunut hakemaan sitä panoseuraa. Eli kyseessä ei ole se kemia mitä naiset tarkoittavat, pelkästään panetus, jonka kohteeksi kelpaa kuka tahansa miehen sukupuolielimet omaava.

    Äänestä

  • luuserismies kirjoitti:

    Ei. Olen kieltäytynyt, koska yhden yön suhteet eivät sovi minulle. Aina olen kyllä sanonut, että minua et yöksi mukaan saa, mutta tarjonnut numeroa, että voitaisiin käydä treffeillä. Kertaakaan en ole numeroa saanut ja nainen on poistunut hakemaan sitä panoseuraa. Eli kyseessä ei ole se kemia mitä naiset tarkoittavat, pelkästään panetus, jonka kohteeksi kelpaa kuka tahansa miehen sukupuolielimet omaava.

    Kyse on siitä, että nainen haluaa juuri sinua. Hölmä olet ollut kun olet tällaiset naiset päästänyt menemään.

    Äänestä

  • 12 12 12 kirjoitti:

    Kyse on siitä, että nainen haluaa juuri sinua. Hölmä olet ollut kun olet tällaiset naiset päästänyt menemään.

    Nainen haluaa testata riittääkö kemiaa myös sängyssä.

    Äänestä

"Eli kyseessä ei ole se kemia mitä naiset tarkoittavat, pelkästään panetus, jonka kohteeksi kelpaa kuka tahansa miehen sukupuolielimet omaava."

Heresiaa!

Äänestä

Kemian puute johtuu nimen omaan liiallisesta herrasmiesmäisyydestä. Siitä että asettaa naisen jalustalle, ja yrittää miellyttää. Jos vielä läpi loistaa kova puute naisista ja tarve löytää Se Oikea, päätyy osastolle "olisit varmasti upea mies monille naisille, mutta meillä ei ole kemiaa/kipinää".

Naiset haluavat miehen jolla ei ole tarvetta naiselle, mutta joka astuu juuri hänen ansaansa koska juuri hän pystyy kesyttämään tämän kysytyn miehen kiltiksi tohvelisankariksi. Tämä ei tarkoita sitä että kaikki naiset saavat haluamansa, mutta kyllä vain on niin että nice guys finish last.

Oma neuvoni on että jos pelkäät suhdetta ja pettymyksiä, toimi sen mukaisesti. Tutustut naisiin, mutta teet selväksi että suhde kiinnostaa vain jos nainen on todella erityinen ja haluaa sinua riittävän kovasti. Jos ei halua, et joka tapauksessa pysty parantamaan tilannetta mitenkään koska liiallinen yrittäminen on vain pahasta.

Äänestä

Miten pil.lua saaneella miehellä voi olla huono itsetunto kun minä en ole saanut pil.lua ikinä ja mulla on hyvä itsetunto?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


luuserismies kirjoitti:

Tiedän, että vaaditaan tekoja siihen, että elämänkumppani löytyisi. Mutta hetki hetkeltä tuntuu, että itsetuntoni ei enään kestä tätä yrittämistä ja pakkeja. Hieman taustaa, eli olen reilu kolmekymppinen mies, joka on seurustellut pidempään vain kerran. Pari vuotta, ei yhdessä asumista ja suhde päättyi siihen, että minua petettiin. Sitten olinkin seitsemisen vuotta täysin yksin. En yrittänyt mitään, joten ei yhtään mitään ei tapahtunutkaan naisrintamalla. Yhden kerran baarista onnistuin pokaamaan yhden yön seuralaisen ja totesin, ettei se todellakaan ole minua varten.

Tuossa viime keväällä otin sitten itseäni niskasta kiinni ja aktivoiduin hieman. Tämä seurausta nousseesta itsetunnostani, jonka aikaan sai menestyminen työelämässä ja painon pudotus. Mitä olen puolessa vuodessa saanut aikaan; lukemattomia pakkeja, muutamia tarjouksia yöseurasta (josta olen kieltäytynyt), haukkumista ja halveeraamista. Tietenkin muutamia treffejäkin olen saanut järjestettyä, mutta kaikki ne ovat päättyneet samaan. Nainen kehuu minut mukavaksi herrasmieheksi, mutta kemia puuttuu. Tapahtuu molempien kanssa, niin nettitreffejen kautta hankituille deiteillä kuin muuten sovittujen deittien kanssa.

Itsetuntoni on alempana kuin vuosiin. Tämä alkoi jo vaikuttamaan töihinkin, en uskonut enään itseeni tai luottanut päätöksiini. Tämän johdosta päätin lopettaa deittailun ja sisäistää sen asian, että tulen olemaan elämäni yksin. Ei parisuhdetta tai perhettä. Pelkkää työntekoa ja ystävien tapaamista. Onhan tämä elämä ihan ok näinkin, iloa saa ystävistä ja kummilapsista. Mutta toisaalta on tätä vaikea sisäistää, kun on aina toivonut (ja luullut ) saavansa perheen. Se vain ei taida olla meille kaikille.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu