Oletteko rehellisesti tyytyväisiä puolisonne ulkonäköön? Varsinkin 40 naiset alkaa rupsahtaa ja kasvattaa viiksiä ylähuuleen vahdevuosi-ikäisinä,Jos mies ottaa asian esille ja samalla yrittää kannustaa huolehtimaan ylipainosta-taas pihdataan seksiä ja mökötetään.Naiseni muuttuuu omasta halustaan näköjään mummumaiseksi..En haluais mummua vielä puolisokseni..
Oletteko tyytyväisiä pson ulkonäköön?
Mies 46v
491061
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
No en ole-jos rehellisesti vastaan. Ihmettelen samaa asiaa kun vaimo alkaa näyttää "Tädiltä" ta "Mummumaiselta" .On pyöreä ja kulkee nukkavierusti(rahaa olis laittaa vaatteisiin) ja korkonkiä ei ole ostanut vuosikausiin.Ja tottta-karvoja ylähuulessa ja alusvaatteet mummu-osastoa. MIHIN katosi NAISEUS?
Anteeksi..siis korkokenkiä.
No mitä itsestäsi voit sanoa? Ettet vain ole papparainen siinä kuin vaimosi mummumainen?
Useammin ongelma on toisin päin. Miehiä ei oikein kukaan nainen halua katsella; ainakin peittävät vaatteet pitää olla päällä. Naista seksi huvittaa vain ne pari vuotta, kun romantiikka sokaisee silmät.
naiseus katosi varmaan siihen . ettet huomaisi vaikka hän kulkisi säkki päällä. paskaset vaattet ja kurittomat lapset, sekä omat sukulaisesikin hän saa hoitaa. koitappa ostaa hänelle jotain kaunista ja ehkä hiukan hemmotella( mikäli aikasi kavereilta ja työltä riittää) niin voit kohdata yllätyksen. vaimosi on nainen ja vieläpä ihana sellainen. te miehet ette huomaa omaa vanhentumista/syytä miksi vaimo ei kiinnosta. huomioi häntä.... siitä se lähtee. ei vaimo ole äiti, mutta miehet nykyään vaihtavat äitistä suoraan vaimoon ja itkevät, missä vika.äiti on äiti ja vaimo on vaimo. siinä on vissi ero.
Miten muuten voisi asia olla?
Kumpikin huolehtii kunnostaan ja terveydestään koko ajan kohtuuden puitteissa, ilman mitään kampanjoita.
Kyse on vain kumppanin välittämisestä.
Minä olen just tuollainen 40 nainen. Naimisissa, kaksi lasta.
Oikeastaan yllätyin kysymyksestä, tyytyväinen puolison ulkonäköön?
Piti ihan paneutua asiaan. No mun mies on pari senttiä minua lyhyempi. Vuosien kuluessa tukevoitunut ja päälaelta kalju.
Ei mikään Adonis, mutta en kyllä vaihtamaan lähtisi! Naimisiin mentäessä hänellä oli hiukset, hoikempi mutta saman pituinen kun nytkin eli sen pari senttiä lyhyempi.
Ihastuin hänen luonteeseensa. Siihen, että me oltiin heti kuin vakka ja kansi.
Totta kai riitoja on ollut, mutta eroa ei kumpikaan koskaan puheeksi ottanut.
Enkä tiedä tästä omasta ulkonäöstäni. Näytän oman ikäiseltäni. Mitään karvoja ylähuuleen ei ole ilmaantunut. (tarkistin) Olen aika pitkä ja hoikka. Urheilullinen. Mies tykkää kovasti lihaksikkaista pohkeitani ja muutenkin lihaksikkaasta olemuksestani. Itsepäiseksi se minua sanoo, mikä on totta. Tyttärelle sanonut jopa että äiti on aina ollut kaunis! (ei minulle koskaan suoraan).
Joskus olen hyvinkin tyytymätön, varsinkin kun miehelläni ei ole silmää pukeutua! Joudunkin olemaan jonkinlainen "tyylipoliisi" hänelle, muuten lähtisi farkuissa ja lenkkareissa kirkkohäihinkin! Samoin tyttö pitää isää kurissa, käskee parturiin kun ne vähät hiukset alkaa hapsottaa. Vie isää vaatekauppaan ja sanoo mitä pitää ostaa.
En todellakaan ole koskaan miettinyt tuota ulkonäkökysymystä. Kun aikanaan yhteen mentiin, mentiin sen ihmisen kanssa joka tuntui omalta ja rakkaalta. Ja niin se on jatkunut jo 21 vuotta!
Minä olen myös 40 ja vaimo.Olen ihan tyytyväinen puolisoni ulkonäköön vaikka hän on pyöristynyt vatsan kohdalta liikaa.Pitkä ja iso mies mutta vatsakumpua pitäisi saada ihan terveyden vuoksi pienmmäksi. Hiuksia päässä paljon ja harmaitakin charmantisti jo seassa :D Mutta pidän miestäni komeana, Minä olen saanut lasten myötä kiloja mutta karvoja ei ole kasvoissa(kiitos hormnihoidon) ja kiloja tullut max 10kg nuoruusvuosistani mutta olin silloin hirveän hoikka.Olen mieheni mielestä seksikäs :D Käyn kasvohoidoissa ja en tupakoi enkä käytä juuri alkoa.Ollaan tyytyväisiä näin ja rakastetaan toisamme ja 2 jo nuoriso-ikäistä lastamme.
Olen mies ja olen sitä meiltä että vaimoni on liian tuhdissa kunnossa eikä välitä ulkonäöstään enää kuten nuorena.Sitä kiinnostaa jääkaappi ja roskaruoka -liikkuminen on sille vastenmielistä. Olen kyllä yrittänyt saada mukaani lenkille ,uimahalliin, kuntosalille..turhaan! En ole tyyyväinen.
Ajattelitko itse pysyväsi ikinuorena koko elämäsi ajan? Samalla tavalla vanhenet ja muutut, onko vaimosi tyytyväinen sinun vanhenemiseesi?
Siinä kohtaa kun puolison ulkonnäöstä tulee kriteeri tiedän, että
A. Itsetuntoni on romahtanut
B. En ole enää rakastunut
Oma mies käy 4-kymppiä. On paisunut, ei enää pukeudu kuin verkkareihin ja ei ole enää niin huoliteltu kuin ennen. Tiedostan nämä asiat, mutta rakastan häntä jos mahdollista vielä enemmän -en näiden ulkonäköpuuteiden vuoksi, vaan siksi että suhteemme on syventynyt ja näen hänet kuin rakastunut vaan näkee. Eksyn edelleen silmiinsä joka päivä :)
Niin... Ehkä noi kriteerit onkin miehillä jotka vielä 46-vuotiaina kuvittelevat olevansa 2-kymppisiä. Se on se ikäkriisi mikä luo ulkonäköpaineita. Sitten nämä ällötykset ikäloput yrittää vongata tuolla kaduilla ja toreilla nuorempiaan.
En ole todellakaan tyytyväinen omaan ulkonäkööni saatikka puolisonkaan.Vuoden alusta alkaa dieetti.Rakkaus kestää tämänkin vaikka on ikävä huomata että näytämme keski-ikäisinä papparaiselta ja mummulta.
No en todellakaan ole. Huoelehtii (huom.aikuinen mies) hygieniastaan huonosti nykyään.Pitää komentaa hammaspesulle ja suihkuun.Vaatepuoli on kohtuullinen koska minä pidän huolen, että edes joskus ostetaan uusia alusvaatteita ja farkkuja.Äiteensä aikanaan piloille hemmoteltu mies.
En ole tyytyväinen mieheni ulkonäköön. Hän on edelleen hoikka mutta muutoin todella rupsahtanut ja kun hän vielä pukeutuu mauttomasta, joskus on todella tympeää katsella häntä. Hän on ikäistään vanhemman näköinen.
Itse näytän 10 - 15 vuotta nuoremmalta, kiitos hyvien geenieni, olen hoikka ja pukeudun tyylikkäästi.
Ikämme 52 ja 54
Olen ihastuksissani puolisoni lookkiin On kaunis ja muita huomioiva fiksu nainen.Tosin ollaan vasta oltu 2v naimisissa.Nytkin hän hehkuu kun odottaa esikoistamme.
Onhan se niinkin että nainen mummoutuu kun mies lakkaa näkemästä eli naisestasi on tulossa sinulle näkymätön. Pitäkää nyt nuorekkaat miehet huoli siitä että naisesi tuntee itsensä näkyväksi seurassanne. Huomatkaa se puoliso ja lopettakaa oman itsenne ihailu sieltä peilistä ja nuorten misujen perään niin avoimesti tsiikailu. Tosimiehen vaimo ei mummoidu. Ikävää teille miehet mutta teillä on isompi vastuu tästäkin asiasta mitä haluaisitte ottaa. Jos naisesi alkaa mummoutumaan niin kipin kapin viette sitä ulkoilemaan ja vaikka vähän enemmänkin huomioitte. Johan luulisi siitä piristyvän. Romantiikalla on ihmeellinen vaikutus siellä arjen keskellä. Seksiäkään ei pihtaa nainen joka siihen on tyytyväinen. Ei saa valittaa eikä huomautella ylipainosta vaan positiivisen lähestymisen kautta ja oman muutoksen kautta muuttuu toinenkin. Sen jonka kokee jonkun asian ogelmaksi toisessa on siis korjattava ongelma muuttumalla itse.
Miten se on aina miehen vika, jos nainen ei itsestään huolehdi?? Olen itsekin nainen, vaimo, äiti, kohta 40 täytän. Pidän itsestäänselvyytenä ulkonäöstä huolehtimista. Kuntoilen ja olen ihan hyvässä kuosissa, vaikken niin hoikka enää kuin ennen lapsia. Hiukset hoidan ja laitan, ihoa hoidan, meikkaan arkenakin vähän. Kuulen kehuja, että näytän ikääni nuoremmalta vaikka mielestäni näytän miltä kuuluukin ilman vippaskonsteja (siis ilman kohtuutonta rahan menoa, leikkauksia yms). Elintavat auttavat myös, vaikka kyllä jonkin verran biletän. Nukkuminen ja veden juonti hyviä kikkoja myös. Mies voi vaihtua tai voin olla yksin mutta peileistä katsoo naama, joka on tyytyväinen ulkonäköönsä ja haluaa siihen panostaa.
Ei ole niin hurjaa tilannetta vielä ollut, että olisin ihan päästänyt itseni rupsahtamaan. Sairaus, raskaudet, lapsen sairaudet, väitän että pääsin niistäkin yli paremmin aikanaan kun jaksoin liikkua ja huolehtia itsestäni.
No, jokainen omalla tavallaan elää mutta kyllä itse sen valitsee, ei se ole puolison asia toisen puolesta valintoja tehdä!
En kirjoittanut että se olisi aina miehen vika vaan miehellä on siihen vaikutusta. Tarkennetaan vähän että aina kun toisesta välittää niin sen toisen mielipide ikävä kyllä vaikuttaa joko negatiivisesti tai positiivisesti. Meillä kaikilla parisuhteissa elävillä pitäisi olla myös se asia itsestäänselvyys. On syytä tiedostaa oma merkitys toisenkin hyvinvointiin.aina kun elellään parisuhteissa
Jos se sun miehesi jonka silmissä haluat näyttää viehättävältä ei edes huomaa sinua uskon että se ei ainakaan edesauta omaa tyytytyväisyyttäsi itseesi ja se ei edesauta halua pitää itsestään huolta. Vielä negatiivisemmin vaikuttaa jos se toinen näkee vain sinun vikasi. Moni emäntä mummoutuu varmasti jo on näkymätön sille miehelle jolle sitä kaikista vähiten haluaisi olla. Moni emäntä taas piristyy ja motivoituu jos mies huomaa ja näkee. Tämä vastuu toisen huomioimisesta on ihan molemmilla osapuolilla ja parisuhteissa ei päde se että jokin asia tai ongelma on sen oma asia ja ongelma vaan se on yhteinen. Ainakin minun mielestäni niin sen pitäisi olla.
59-vuotias mieheni on mulle parhaan näköinen mies maailmassa. Varmasti etsimällä löytäisi valittamisen aihetta, mutta mä etsin ja löydän hyviä puolia.
Kyllä miehet jaksavat näistä karvoista valittaa. Minun ex-miesystävä oli minua nuorempia ja nykyinen aviomieheni on minua lähes 10 vuotta nuorempi. Jos ongelmia onkin ollut, niin ei kyllä kasvojen karvoista. MInulla on ollut karvaongelma edellisestä raskaudesta lähtien. Silloin jokin hormoneissa muuttui ja karvoja alkoi tulla kasvoille (leuka, ylähuuli). Endokrinologi sanoi, että hormonaaliset muutokset ovat niin hienovaraisia, että eivät näy laboratoriokokeissa. Käyn 1-2 kuukauden välein Estyle -valohoidoissa ( ajan karvat). Valohoidot ovat kyllä hillinneet karvankasvua mutta eivät vielä poistaneet. Laser ei minua auttanut. Nyt raskausaikana valohoidot eivät ole mahdollisia, joten joudun selviämään pelkän nyppimisen ja ajamisen avulla. Mutta kertaakaan mieheni ei ole asiasta valittanut. Itse kun en voi karvoille mitään. En minä niitä kasvoille halunnut, mutta sen "hinnan" sain maksaa edellisestä raskaudesta. Nykyisen raskauden "hintaa" en vielä tiedä...sen näkee sitten kun raskaus etenee loppuvaiheeseen ja imetysaikana...
teetkö mitään muuta kuin omasta mielestäsi yrität kannustaa, vaikka tuntuu että enemmänkin naputat. onko sinulla itselläsi niin paljon menoja joihin ei naisesi mahdu mukaan ja hän oireilee lihomalla huonoon suhteeseen. ja onhan jo luonon laki ettei 40v voi näyttää 20v. voi sinua miesparkaa. katso peiliin tai kysy 20.ltä, oletko nuori. oletko myös niin tylsä tyyppi, ettei naisesi ole enää kiinnostunut laittautumaan vuoksesi. se on 2 vaihtoehto. suotta täällä mariset. mieti miksi vaimo ei ole kiinnostunut näyttämään silmissäsi kauniilta.
No johan on ongelmat...
Itsensä hoitaminen loppuu kun motiivi siihen katoaa. Puolison ulkonäöstä valittavan kannattaisi katsoa itseään sekä fyysisesti että henkisesti peiliin.
Mikä motiivi? Ottakaa vastuu elämästänne itse. Se ei siirry puolisolle sormusten oston jälkeen.
Höpö-höpö. Itsestäni huolehtiminen on aina kuulunut omalle vastuulleni - ei koskaan ex-mieheni tai miesystävieni vastuulle. Omasta ulkonäöstä huolehtiminen on kohteliaisuutta niin itseä kuin ympäristöäkin kohtaan!
Ihminen, jonka onnellisuus syntyy itsessä - ja joka ei siis elä toisen ihmisen kautta ("tee minut onnelliseksi"), sellainen ihminen tykkää elämästä ja itsestään terveellä tavalla, ja se näkyy hänen koko habituksestaan.
Kyllä se valitettavasti naisilla kuin miehiilläkin loppuu papin aameneen kirkossa.En ole tyytväien itseeni mutta veilä vähemmän puolisooni joka on sairaalloisen lihava,,.
Älä viitsi käyttää monikkoa vaikka se sinua lohduttaisikin! Sekin on itsepetosta!
Olotilasi vaikuttaa onnettomalle. Otan osaa!
Olen tyytyväinen vaimoni ulkonäköön.On edelleekkin sutjakka ja nuoren näköinen 50v.
On asioita, joihin voi vaikuttaa ja niitä, joihin ei voi, ainakaan kohtuuden rajoissa. Huomauttaa voi niin monella eri tavalla. 40 naiset ja miehet vanhenevat ja se vaikuttaa ulkonäköön: se on fakta. Parempi kiinnittää huomio hyviin puoliin (eikä ainoastaan fyysisiin) kuin rupsahtamiseen.
Olenko tyytyväinen puolisoni ulkonäköön, kun ulkonäkö ei ole koskaan ollut se määräävin tekijä? Mies on ihan ok, edelleen. Mahaa on vähän kertynyt ja naamasta näkee, että elämää on eletty, mutta näen silti hänessä sen nuorukaisen, johon rakastuin. Ne silmät, se hymy, se kuoppa rintalihasten välissä, johon on mukava painaa päänsä, ne vahvat käsivarret... Painosta tai oikeammin liikunnan vähäisyydestä olen jonkin verran huomautellut, koska miehen suvussa on metabolisen oireyhtymän riskiä, ja ilokseni mies sai muutosta aikaan. Mies ei valita minussa muusta kuin siitä, jos paino putoaa tai mulla on tummat silmänaluset. Hän on huolissaan jaksamisestani.
Kauneus tulee sisältäpäin. Hyvinvointi ja viihtyminen omassa kropassaan säteilee ulospäin. Viikset, lievä ylipaino tai vaatteet eivät siinä kovin paljon merkkaa. Miehen ihailu voi saada jotain aikaan, ainakin itse haluan miellyttää mieheni silmää, mutta se ei voi olla perimmäisin motiivi. Jos ei arvosta itseään eikä pidä itseään kauniina ja jos vielä saa kuulla arvostelua, ei ehkä katso ansaitsevankaan mitään parempaa.
Ensimmäiseen lauseeseesi sisältyy mielestäni hyvin suuri osa elämisen filosofiaa ja tyytyväisyyden perusteita muissakin asioissa!
"Naamasta näkee". Niin näkee. Vaimoni on sanonut, että olen takaa päin katsoen paljon nuoremman näköinen kuin edestä.
Tulin juuri huolehtimasta siitä takalookista!
No onhan se 47 vuotias mies eri näköinen kun se 27 vuotias mutta näillä mennään. Olen ihan tyytyväinen. Muutama kilo masusta pois niin se olisi itsekkin mutta ikäluokassaan on kyllä jo harvinaisuus tuolla hiuspehkollaan. Suurin osa jo kaljuuntuneita.
Sanon reilusti että ..en ole. Ikää minulla 42 ja vaimo 50v. Silti rakastan häntä enemmän kuin ketään muuta.
Kyllä olen tyytyväinen.Vuosien saatossa me muututaan kumpikin-ajan hammas puree meihin molempiin.Ollaan kuitenkin vähän pyöreitä ja tiedostetaan tämäkin.Yritetään lisätä liikuntaa ja herkut pois..
Harva mies on jos rehellisiä ollaan-varsinkin pitkissä liitoissa.Suurin syy ei ole yksin ulkonäössä vaan happamassa luonteessa.
mIes voisi olla sporttisempi, huolestuttaa miltä näyttää 50-vuotiaana!!!!!!!!
Olen vasta 35 mutta kovaa tahtia mummoutumassa. Lopetin itsestäni huolehtimisen kun mies sanoi että ei huomaa minun laihtuneen 12kg koska ei koskaan katso minua. Siihen loppui meikkaaminen ja itsensä laitto.
Minkä vuoksi ihminen, nainen tai mies, oikein pitää itsestään huolta? On se sitten meikkaamista, kuntoilua tms. ihan mitä vaan. Kaikki lähtee aina ja poikkeuksetta liikkeelle omasta hyvinvoinnista, kaikki muu hyvä tulee siihen kaupanpäälle. Se itsensä huomioimatta jättäminen on kuitenkin se, minkä toinen osapuoli paremmin huomaa. Mikset siis pitäisi itsestäsi huolta sinun itsesi vuoksi !!
Minä en ole kiinnostunut itsestäni. Ihan sama mitä mulle tapahtuu, vaikka kupsahtais tähän paikkaan niin ihan sama.
Olen ihan tyytyväien mieheni ulkonäköön vaikka on masua kertynytkin. Mutta on kollltaan muutenkin iso ja komia. Olen suht tyytyväinen omaan ulkönäköönikin.Tykkään laittua ja tunnen isteni heti virkeämmäksi meikin kera. Mieheltäni kun kysyn niin hänen mielestä olen parhaimmillani kun olen kypsä nainen.Sanoo että olen nuoren näköinen ja muut miehet katselevat minua.Itse en tiedosta tätä.
Vanha mikä vanha-ei se siitä muutu.En ajattele ulkönäköä enää.
Olin silloin kun mentiin naimisiin.Silloin oli hoikka ja pitkähiuksinen ja meikkasi jne..Nyt..huh huh..
Kohtuullisesti.Olen nainen ja aviossa 15v. Seuraava paikak mihin miehni pakotan-on hammaslääkäri.
Ei kiinnosta ap:n ajatusmaailmalla varustetut miehet. On totta, että jos miehen ja naisen välillä ei ole aitoa kipinää, siihen ei hyvä ulkonäkökään auta. Myös totta on se, että jos mies ei pidä vaimoaan kauniina, nainen lakkaa hehkumasta. Väärä seura.
En ole tyytyväinen mieheni ulkonäköön: molemmat ollaan 36 v, hänellä tullut kauhee maha ja hiukset lähes täysin lähteneet päästä, painoa lähes 100 kg. Itse olen 56 kg ja urheilen neljästi viikossa ja katon vähän mitä syön. Ärsyttää kun toinen kauhee valas, vois vähän panostaa.
Vaimoni on minua pari vuotta nuorempi ja rehellisesti voin sanoa, että olen tyytyväinen hänen ulkonäköönsä.
Liikumme paljon koiraa ulkoiluttaessa, sekä käymme mm. tanssimassa paljon.
Olemme molemmat varmaankin huomattavasti ikäistämme nuoremman näköisiä ja oloisia.
Meille molemmille on tullut muutama kilo nuoruusvuosista, mutta silti olemme aivan ihannepainossa noiden taulukoiden mukaan.
Vaimoni käy säännöllisesti "huollattamassa" kynnet, ripset, yms. eli pitää ulkonäöstään huolta. Itsekin toki käyn parturissa säännöllisesti.
Muutenhan meidän parisuhde ei toimi, mutta se ei johdu ulkonäöstä.
Eihän siinä mitään pahaa ole, jos on kiinnostunut puolisonsa ulkonäöstä! Minä ainakin tykkään kun mieheni kehuu minua, sanoo kauniiksi ja ihanaksi, ostaa seksikkäitä alusvaatteita ja haluaa minua. Tottakai henkinen yhteenkuuluvuuden tunne on tärkeintä, se sielujen sympatia, rakkaus, hellyys, toisen huomioiminen ja kunnioitus. Mutta minusta on ihan luonnollista, että myös se ulkoinen olemus kiinnostaa ja tietysti toivoo, että näky olisi miellyttävä.
Pitää tietysti ymmärtää, että ikä muuttaa ulkonäköä, ei rypyille voi mitään vaikka tekisi mitä. Mutta kiloja voi vastustaa (ellei johdu sairaudesta), lihakset säilyttää melko pitkälle, tyylikkäillä vaatteilla ja kengilläkin saa paljon aikaan ja naiset tietysti kevyellä meikillä. Ja pelkkä hymyilevä ilmekin tekee paljon. Niin paljon näkee ihmisiä otsat kurtussa, vailla hymynhäivää.
Silloin tällöin näkee komeita vanhoja herrasmiehiä ja kauniita iäkkäitä ladyjä ja heistä huomaa, että kyllä viehättävyyden voi säilyttää pitkälle vanhuuteen. Oma rakas on ihana, vaikka hänessä näkyykin ikääntymisen merkit, mutta minusta jokaisen aviopuolison velvollisuus on pitää huolta ulkonäöstään kumppaniaan ajatellen.
Mieheni haluaa miellyttää minua ja minä häntä. Siksi minulla on pitkät hiukset, käytän paljon hameita ja joskus korkokenkiä (aina ei voi), kuntoilen ja syön oikein pysyäkseni hoikkana, nukun riittävästi ja käytän kevyesti meikkiä. Ikää minulla on jo reilusti yli 40 v, mutta en todellakaan tunne itseäni miksikään mummoksi!
Paras nuoruuden eliksiiri on tietenkin hyvä seksi. Meillä on sääntönä, että seksiä harrastetaan aina kun mieheni haluaa ja hänhän haluaa melkein joka päivä ;) Ikävä kyllä monet naiset eivät ymmärrä miten hyvää seksi tekee naisen(kin) hyvinvoinnille ja itsetunnolle. Ja miten hyvää se tekeekään parisuhteelle!
Entä ne kaljuuntuvat miehet? Hyvin monilla kasvaa vatsakin. Pönäkät tanakat liikkumattomat sohvaperunat. Ei miehiäkään saa pidettyä nuorekkaina ja solakoina itsestä huolta pitävinä. Jos jokainen ihan itse vaan ottaisi itseään niskasta kiinni. Lököverkkarit on päivän sana. Näyttävät vanhoilta kykenemättömiltä ukonruhjakkeilta. Herääkö siinä naisen kiinnostus? Jos heille asiasta sanoo saa vain ärhäköitä vastauksia!
Omituinen kysymys. Vuodet ja sairaudet ovat ruhjoneet puolisoa, jolla on jo valkoisia haivenia parrassa. Keskivartalolla on vähän kumpua, joka kertoo siitä, ettei enää ole tarvinnut nähdä nälkää niin kuin poikamiesvuosina. Ryhti on kumarampi ja katse vakavampi kuin ennen....
....ja edelleen, kun katson häntä, näen sen kultaisen sydämen, johon eivät vuodet ole vaikuttaneet. Hän on edelleen ritarini kiiltävässä haarniskassa ja puolustaisi heikompiaan tarpeen vaatiessa - nyt jo ehkä vähän koikkelehtien ja jäykästi, mutta yhtä periksiantamattomasti kuin nuorena.
Kyllä, olen tyytyväinen - ei, olen onnellinen siitä, että tällaisen miehen rinnalla saan vanheta, kuten meille kaikille joskus tapahtuu....vailla huolta rypyistä, kiloista tai harmaista hiuksista. Elämää se vain on.
No en ole! Mies 55 lihonnut 10v 35 kiloa,eikä pidä huolta hygieniastaan ja risat t-paita ja verskat kotona ja ulkona. Haisee, jatkuvasti vaan röyhii ja pierii ja se on sit niin kauheen hauskaa. Hampaat pesee 2 kertaa ehkä viikossa eikä käytä dödöä. Saatikka et sais joskus pestä sen kalsarit ilman hirveitä p
... viiruja kun ei sit kai viiti kunnolla ees pyyhkii. Se p haju muuten tarttuu kalsareista huonekaluihinkin, et eipä kiva. Sit tuollasta ukkoa pitää tyydyttää, ku ällöttää ajatuskin. Et eipä hyvin pyyhi tässäkään liitossa. Itse olen 37, suht normi vartaloinen, mitä nyt 5 lasta jälkensä jättänyt. Hoidan myös hygieniani ja kai muutenkin ihan ok ja nuorekas. Koskaan en kehuja saa, enkä muutakaan kuin piian hommia tehä ilman kiitosta. Ja hävettää kyl edes käydä ukon kans kaupas, saatikka muualla. :-(