Olen ollut tapaamatta kuusi-vuotiasta poikaani jo yli neljä kuukautta. Hänen äitinsä (yksinhuoltaja) päätti yhtäkkiä kesän lopulla, että tapaamisemme loppuvat, sillä en ollut tarpeeksi huolehtivainen. Protestin syynä saattoi olla esimerkiksi se, että virallinen äidin ilmoittama ruoka-aikataulu saattoi siirtyä tunnin eteenpäin. Oikea syy oli ehkä äidin kateus. Poika itki usein, kun piti lähteä äidille. Tätä ennen tapasimme monta kertaa viikossa (joskus joka päivä) keväällä ja kesällä. Poika ei joutunut henkisen tai ruumiillisen väkivallan kohteeksi, toisin kuin äitinsä luona. Äiti sai raivokohtauksia, paiskoi autonoveani ja käytti kaameata kieltä, jota lapsen ei pitäisi kuulla (v*t*u, sa*t*na, he*vonv*tt*, vihaan teitä jne...) kun palautin pojan hänelle. Poika kertoi minulle, että äiti oli heittänyt hänet sängylle ja viskonut kiroillen tavaroilla poikaa.
Poikani oli ainoa läheinen ystäväni ja yhtäkkiä hän oli täysin poissa elämästäni ja minä hänen elämästään.
Tuntuu, että omasta puolestani on turha yrittää ja antaa periksi ja kertoa kymmenen vuoden päästä totuus siitä, miksi en koskaan tavannut häntä. Toisaalta samalla tunnen, että minulla on velvollisuus antaa pojalle onnellinen lapsuus ja nuoruus omalta taholtani. Nyt äiti puhuu Salon sosiaalitoimelle, että poikani voi tavata minut sosiaalihenkilöiden valvonnassa! Miten äiti antoi minun ja pojan viettää aikaa jalkapallon, pleikkari-pelien, lukuharjoitusten ja muiden vaihtelevien harrastusten parissa keskenämme puoli vuotta ja .......... sitten tulee täysi tapaamiskielto ruokailun myöhästymisen takia?
Kun lopulta olen suostumassa valvottuihin tapaamisiin, satelee samaan aikaan niskaan uhkauksia lähestymiskiellon tekemisestä! Mietin voiko sitä tehdä ilman mitään syytä. En ole koskaan nauttinut alkoholia poikani läsnäollessa, ollut väkivaltainen, tavallista huoltajaa huolimattomampi tai kiroillut pojan kuullen. Pyydän äidiltä anteeksi vuosia sitten tapahtuneita pahoja sanojani ja huonoa käytöstäni häntä kohtaan ja pyydän, että hän yrittää tulla vastaan niin, että poikamme saisi onnellisen lapsuuden. Hän vastaa anteeksipyyntöihini vielä vihaisempana: "Kyllä nuo sun v*tun anteeksipyytämiset tiedetään...".
Jos joku ihminen on näyttänyt minulle elämäni aikana aitoa katkeruutta, vihaa, sairautta ja oikeaa hulluutta, se on lapseni äiti!
Olen aina päässyt epämiellyttävistä ihmisistä eroon kävelemällä pois ja pysymällä heistä erossa. Nyt se muuten kävisi, mutta pojalla on oikeus tavata isäänsä.
En ole tavannut lasta ja äitiä kuin kaksi kertaa sattumalta kaupungilla. Kysyin pojalta, eikö hän halua soittaa isälle tai tulla käymään. Äiti keskeytti kysymykseni ja totesi: "Se ei ole pojan päätettävissä vaan ylemmällä taholla".
Äiti tarkoitti varmaan itseään, sillä en ole saanut mitään tiedonantoa muulta ylemmältä taholta.
Salon sosiaaliviranomainen totesi, että isällä ja äidillä on kaksi eri näkökulmaa. Nyt kannattaisi saada valvojien huomioita ja mustaa valkoisella siitä, että olen pätevä huoltajaksi. Suostuin.
Sen jälkeen, kun minä saan tavata poikaani jälleen, on jäljellä vielä yksi ongelma. Hänen äitinsä käytös, asenne ja kasvatus ei ole tervettä.
Täytyykö odottaa, että hän pimahtaa täysin.
Tänään sain äidiltä tekstiviestin olla menemättä optikolle, jossa olen ollut kanta-asiakkaana n. 10 vuotta, sillä hän on töissä samassa paikassa. Peruutin optikko-aikani.
Aloitin keskustelun kaksi kuukautta sitten otsikolla "Yksinhuoltaja voi olla yksinvaltias":
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11776794#comment-0
Poikani oli ainoa läheinen ystäväni ja yhtäkkiä hän oli täysin poissa elämästäni ja minä hänen elämästään.
Tuntuu, että omasta puolestani on turha yrittää ja antaa periksi ja kertoa kymmenen vuoden päästä totuus siitä, miksi en koskaan tavannut häntä. Toisaalta samalla tunnen, että minulla on velvollisuus antaa pojalle onnellinen lapsuus ja nuoruus omalta taholtani. Nyt äiti puhuu Salon sosiaalitoimelle, että poikani voi tavata minut sosiaalihenkilöiden valvonnassa! Miten äiti antoi minun ja pojan viettää aikaa jalkapallon, pleikkari-pelien, lukuharjoitusten ja muiden vaihtelevien harrastusten parissa keskenämme puoli vuotta ja .......... sitten tulee täysi tapaamiskielto ruokailun myöhästymisen takia?
Kun lopulta olen suostumassa valvottuihin tapaamisiin, satelee samaan aikaan niskaan uhkauksia lähestymiskiellon tekemisestä! Mietin voiko sitä tehdä ilman mitään syytä. En ole koskaan nauttinut alkoholia poikani läsnäollessa, ollut väkivaltainen, tavallista huoltajaa huolimattomampi tai kiroillut pojan kuullen. Pyydän äidiltä anteeksi vuosia sitten tapahtuneita pahoja sanojani ja huonoa käytöstäni häntä kohtaan ja pyydän, että hän yrittää tulla vastaan niin, että poikamme saisi onnellisen lapsuuden. Hän vastaa anteeksipyyntöihini vielä vihaisempana: "Kyllä nuo sun v*tun anteeksipyytämiset tiedetään...".
Jos joku ihminen on näyttänyt minulle elämäni aikana aitoa katkeruutta, vihaa, sairautta ja oikeaa hulluutta, se on lapseni äiti!
Olen aina päässyt epämiellyttävistä ihmisistä eroon kävelemällä pois ja pysymällä heistä erossa. Nyt se muuten kävisi, mutta pojalla on oikeus tavata isäänsä.
En ole tavannut lasta ja äitiä kuin kaksi kertaa sattumalta kaupungilla. Kysyin pojalta, eikö hän halua soittaa isälle tai tulla käymään. Äiti keskeytti kysymykseni ja totesi: "Se ei ole pojan päätettävissä vaan ylemmällä taholla".
Äiti tarkoitti varmaan itseään, sillä en ole saanut mitään tiedonantoa muulta ylemmältä taholta.
Salon sosiaaliviranomainen totesi, että isällä ja äidillä on kaksi eri näkökulmaa. Nyt kannattaisi saada valvojien huomioita ja mustaa valkoisella siitä, että olen pätevä huoltajaksi. Suostuin.
Sen jälkeen, kun minä saan tavata poikaani jälleen, on jäljellä vielä yksi ongelma. Hänen äitinsä käytös, asenne ja kasvatus ei ole tervettä.
Täytyykö odottaa, että hän pimahtaa täysin.
Tänään sain äidiltä tekstiviestin olla menemättä optikolle, jossa olen ollut kanta-asiakkaana n. 10 vuotta, sillä hän on töissä samassa paikassa. Peruutin optikko-aikani.
Aloitin keskustelun kaksi kuukautta sitten otsikolla "Yksinhuoltaja voi olla yksinvaltias":
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11776794#comment-0
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voidaanko lähestymiskielto määrätä ilman asianomaisen kuulemista?