Oon seurustellu ihanan miehen kanssa kolmisen
vuotta, mutta nyt tuntuu että kaikki kaatuu
päälle! Taisteltu tässä suhteessa on jo tarpeeksi,
mutta nyt on se kausi jolloin mieheni haluaa
miettiä asioita rauhassa.. tarkoittaen sitä että
kontaktia on vaikea häneen saada.
Mitä pitäisi tehdä... aamusin tuntuu että elämällä
ei ole tarkoitusta minkä vuoksi nousta ylös
sängystä ja päivisin odottaa vaan iltaa että saisi
nukahtaa.
Ehkä tällä kaikella on tarkoituksensa, mutta nyt
en voi sitä ymmärtää... eihän sitä tiedä mitä
tapahtuu kun asiat saadan puhuttua.. mutta aina
sitä varautuu pahimpaan.
Pahaolo on valtava...
vuotta, mutta nyt tuntuu että kaikki kaatuu
päälle! Taisteltu tässä suhteessa on jo tarpeeksi,
mutta nyt on se kausi jolloin mieheni haluaa
miettiä asioita rauhassa.. tarkoittaen sitä että
kontaktia on vaikea häneen saada.
Mitä pitäisi tehdä... aamusin tuntuu että elämällä
ei ole tarkoitusta minkä vuoksi nousta ylös
sängystä ja päivisin odottaa vaan iltaa että saisi
nukahtaa.
Ehkä tällä kaikella on tarkoituksensa, mutta nyt
en voi sitä ymmärtää... eihän sitä tiedä mitä
tapahtuu kun asiat saadan puhuttua.. mutta aina
sitä varautuu pahimpaan.
Pahaolo on valtava...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minä ja mun jätkäkaveri ollaan seuruteltu n.3,5
vuotta ja nyt meille on tullu
ns "kyllästymisvaihe"...Mut yhdessä ollaan
edelleen ja yritetään keksiä kaikkee kivaa koko
ajan!
Et älkää luovuttako vaan jatkakaa kohti parempaa
huomista!!!
Kiitos tosipaljon myötätunnosta... olisin itse jo
valmis keskustelemaan suhteen parantamisesta,
mutta mieheni ilmeisesti vielä ei:( Mutta ehkä se
tästä...
Sun kannattaa antaa miehelles jos mieheees on
vaikee saada kontanktia älä yritä hössöttää. Vika
ei välttämättä oo sussa miehelläs saattaa on
jotain omia juttuja mitä se järkeilee.
Jos nyt käytän raakaa yleistystä.
Kun miehellä on mikä tahansa ongelma
ratkaistavanaan, hän "vetäytyy" mietiskelemään
tai omiin oloihinsa. Puhuminen tai puhumiseen
pakottaminen tässä vaiheessa saattaa vain
ärsyttää.
Kun miehen mieltä askarruttanut ongelma on
ratkaistu, mies on jälleen "sosiaalinen".
Esimerkki on kärjistetty, mutta ymmärsitte kai,
mitä tarkoitin.
Ja mistäkö tiedän ? on joskus samaa vikaa...
Olen kokenut täsmälleen saman, ihan kuin olisit
kirjoittanut minun elämästäni. Olen luultavasti
vanhempi, mikä ei estä sitä,etteikö voisi rakastua
vakavasti ja tosissaan, luullen samaa toisesta.
Kun toinen sitten sanoo "haluavansa rauhassa
miettiä", siitä vetää väkisinkin johtopäätökset.
Sitten sitä yrittää vielä itse roikkua ja inhoaa
itseään. Syvä, viiltävä suru on seurana kaikki
valveilla olo hetket
Mitä tarkotat kun sanot ett taisteltu tässä
suhteessa on tarpeeksi?
... pentuna seurusteltiin lähes yhtä kauan, mut
sitte päätettii kun alettiin uudelta pohjalta et
tää kestää.. riidelty on aikojen saatossa niin
paljon et tuskin missään muussa parisuhteessa,
mutta ilmeisesti emme pääse toisistamme eroon:)
muut on aina sanonu et luovuttakaa jo, mut me on
jaksettu; rakastettu kuitenki niin helvetisti
toisiamme!! Mut kiitos teille! Ehkä tää juttu
selviää,kunhan malttaisin odottaa!
jos rakastatte ni yrittäkää vielä. Sitten kun
miehes on valmis puhumaan, keskultelkaa KAIKKI
mikä hiertää. On uskallettava sanoo sellastaki
mistä toinen voi "loukkaantua" ja ite osattava
kuunnella mitä toinen sanoo. Tehkää kompromisseja
jos tarve vaatii,parisuhteessa ei enää ole minä
vaan me eli pitää osata ottaa toinen OIKEESTI
huomioon.Klisee mutta puhukaa puhukaa ja puhukaa.
Mutt älä tosiaan pakota vaan odota että hän on
siihen valmis...jos enää haluaa selvitellä
välejä. Onnea!
kumma ettet tunne miestäsi. Etvarmaan ole ollu
kauhean kiinnostunut sen tekemisistä jos et
kolmeen vuoteen oo oppinut.
ei täs siitä oo kuule ollenkaan kyse! Tunnen kyllä
mieheni, joskus tuntuu et jopa paremmin kuin
itseni..
Mut eihän kaikki voi aina mennä niin hyvin,
vastoinkäymisiä tulee ja niistä selviää kun jaksaa
yrittää..