Toivon että joku taho tutkisi, miten paljon pettäminen ja erot aiheuttavat pahaa elämälle. Toivon, että tutkisivat miten paljon enemmän petetyt ihmiset ja lähiomaiset sairastuvat fyysisesti ja henkisesti. Toivon että asiaan aletaan puuttumaan. Toivon että edes kirkko ottaa kantaa ja tekee jonkun tietoiskun. Ja siis mieten voi olla mahdollista, ettei kirkkoja kiinnosta petettyjen ihmisten tukeminen ollenkaan? Ja miksi eivät saa suutansa auki, vaikka ovat nähneet sitä kaikkea pahaa, mitä petoksen uhreille koituu. Ilmeisesti kirkko silittää pettureiden päätä ja sano että hyi hyi, mut anteeksiannettavaa.
Pettämisen vaikutukset
zfxbghcjvkblö
46489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Kirkko? Eihän suuri osa ihmisistä edes elä kirkon siunaamassa parisuhteessa, vaan ovat avopareja.
"Eihän suuri osa ihmisistä edes elä kirkon siunaamassa parisuhteessa, ..."
Ja senkö vuoksi sitä vielä suurempaa osaa ei tarvitse auttaa...!?
Myös kakkosten tunteet. Sinkkuna aluksi esiintyvä mies voi käyttää hyväksi vuosia "kakkosta" ja jättää. Jos mies on tuntunut täysin "se oikealta" ja turvalliselta, on vaikea päästä vuosiin kokoamaan itseään täysin. Nainen luuli tuntevansa toista, mutta mies onkin narsistinen. Miehelle löytyy nuori vaimo toisensa perään jos ero sattuu tulemaan ja peli jatkuu.
Olkoonkin että mies saa valita rakkautensa kohteen ja vaikka sen teinin näköisen, lapsellisen ja hyväuskoisen kaksikymppisen taas. Ja käy säälistä pan*massa hylättyä "vanhaa" kakkosta, joka ei ole kuitenkaan vanha. Silti pelimies voisi ajatella mitä tekee, kun salaillaan avovaimoja ja valehdellaan. Moniko nuori nainen on täysin murskana. Kenties ei enää löydä oikeita miehiä jos pahemmin käy, jää lapset tekemättä. Eikä nainen voi varoa, ettei mies voikaan rakastua, kun oli jo alun alkaen tyttöystävä miehellä josta ei tiedä. Ja mies tykkää esim. paljon nuoremmista yms, sitä ei voi tietää mitkä on miehen mieltymykset kun ei kerro.
Omaisten on hyvä olla eläytymättä näihin tapauksiin liikaa. Mutta miehen pitäisi ajatella, että joidenkin läheisiin se voi vaikuttaa. Monta ihmistä menee kerralla huoliin. Itsekkyys ja isän esimerkki lisää yhteiskunnassa miesten tuollaista käytöstä. Tekevät liikaa töitä ja etsivät pakotietä väärää kautta. Pornon esimerkki seksiin on väärä ja että nainen olisi joku "seksinukke" eri asennoissa. Mies saattaa alistaa. Laihuuden ihannointi on mennyt liian pitkälle, nainen ei voi olla poikamaisen laiha.
Ja ainakin kakkosella tai seksisuhteessa olevalla nuorella naisella voi olla kova hätä joka hetki, kun mies ei puhu mitään ja pitäisi puhua. Lähtee vaan. Kun toista rakastaa kovasti ja on kysymyksiä. Tilanne on kuin Saudi-Arabiassa naisen asemalla siinä kohtaa, haaremikin on valmis. :( Länsimaissa on siis myös ongelmia suhteiden kanssa.
"Myös kakkosten tunteet. Sinkkuna aluksi esiintyvä mies voi käyttää hyväksi vuosia "kakkosta" ja jättää."
Muahhahhaaa hhehh hoohooo..... krhm, anteeksi.
Naurattaa vain niin kovasti tuo "sinkkuna aluksi" ja "käyttää hyväksi VUOSIA...."
Voi pyhä sylvi sentää.
Ettäkö mies pystyy vuosia esiinytmään sinkkuna!?!? No ei todellakaan pysty.
Ja jos esiintyy _aluksi_ sinkkuna, niin sitten kun asia paljastuu - siis paljastuu se, että mies on valehtelija, on valehdellut juuri sinulle ja on vielä naimisissa, niin sitten tietenkin pistät tämän orastavan suhteen poikki! Hölmökö olet!?
Kyllä kirkkoa kiinnostaa. Apua voi hakea paikkakuntansa seurakunnan perheneuvonnasta, oli kriisi mikä hyvänsä, uskottomuus mukaan lukien.
Tuttavani soitteli ahdistuneena joka paikkaan kriisiapua saadakseen, kaikkialle oli kaamean pitkät jonot, minnekään ei päässyt moneen viikkoon. Seurakunnan kriisiavusta hän sai akuuttiajan lyhyellä varoitusajalla. Tuttavani oli ainakin keskusteluterapiaan tyytyväinen. Seurakunnan työntekijä näki selvästi ja empaattisesti asian ytimeen ja pystyi auttamaan eteenpäin.
Jos on kova tuska ja kriisi päällä, niin voi soittaa palvelevaan puhelimeen.
Toinen asia on tietenkin sitten se, alkaako kirkko julistaa "älä tee huorin" käskyn tärkeyttä muihin tärkeisiin asioihin nähden, vai ei.
Miksi ei kukaan voisi tutkia mitä HYVÄÄ uskottomuudella ja erolla saadaan aikaan? Miksi pitää olla noin kamalan negatiivinen?
Uskottomuudessa koetellaan ainoastaan jokaisen omia tunteita. Loppupeleissä jokaisen on itse hoidettava tunteensa kohdalleen, olla armollinen itseään kohtaan. Näin pääsee parhaiten asian yli. Niin ei pääse, että jää vellomaan omaan katkeruuteensa.
Onhan moni anteeksi antanut jatkuvasti, huomatakseen että mies on kolmannen jalkansa perässä taas. Ja jos suhde ei ole avoin suhde.
Jäämme täten mielenkiinnolla odottelemaan pitkää listaa siitä, mitä kaikkea HYVÄÄ uskottomuus saa petetylle aikaan.
Perustele, miksi juuri vain uskottomuudella ja erolla voi saada jotain hyvää aikaan?
Pystyisikö sinun ajatusmaailmassasi uskottomuudella ja sen jälkeisellä anteeksiannolla saamaan mitään hyvää aikaan?
Uskottomuudella koetellaan ainoastaan jokaisen omia tunteita, mutta oletko tarkemmin miettinyt keiden tunteita? Ajatteletko niin suppeasti, että vain pettäjän ja petetyn tunteet olisivat kyseessä? Mieti nyt aluksi vaikka lapsia, vanhempia ja appivanhempia, vaikka tuolla tapaa laajentaen.
Jokaisen on tosiaan mentävä eteenpäin esim. katkeran ja kostonhaluisen kakkosenkin ja hyväksyttävä se tosiasia, että jos pariskunta haluaa yrittää yhdessä, niin ei yritä kaikin konstein sotkeutua mukaan.
Jos antaa "jatkuvasti" anteeksi. Silloin on kyseessä yksipuolinen avoin suhde. Ihminen tietää usein itsekin, että anteeksianto on turhaa. Eikä suhdetta saa järjestykseen vain anteeksiantamalla (etenkään jos anteeksi ei edes ole pyydetty).
Jokainen päättää itse millaista suhdetta haluaa jatkaa, mitä sietää. Peräänkuulutan tuota armoa itseään kohtaan tässäkin.
Ei VAIN uskottomuudella ja erolla voi saada jotain hyvää aikaan.
Puolison uskottomuus voi joissain tapauksissa parantaa suhdetta, saada siihen asioita, joista ei aiemmin edes uneksinut. Jos kommunikointi puolison kanssa sujuu edes tyydyttävästi, kumppanukset voivat lähentyä toisiaan, ymmärtää toistensa haavoittuvuuden, oppia kohtaamaan toisen oikeasti. Tämä puolestaan saattaa johtaa siihen, että vasta ensimmäistä kertaa tunnistetaan suhteen solmukohdat.
Mikäli tuosta edellisestä päätyy eroon, niin sehän on hyvä, ettei enää tuhrattu elämää suhteessa, jota ei saatu kuntoon. Usein uskottomuus johtuu pettäjän omista tunteista petettyä kohtaan. Uskoton tuntee, että petetty on pettänyt hänet. Ehkä monella eri tavalla. Uskoton on tullut tyrmätyksi usein, kun hän yrittää kertoa toiveistaan. Tämä johtaa kyynistymiseen, parhaimmassa tapauksessa. Katkeruus on pahinta. Kun ihminen ei tunne iloa, eikä oikeastaan mitään ihmeempää, niin uskottomuus herättää henkiin tunteet (no mitään takuuta ei ole tästä!). Sekä sen tosiasian, että voi itse toimia. Pitää tehdä jotain oman asian edistämiseksi, ellei puoliso suostu mihinkään eikä mitenkään. Tätä myöten rohkaistuu hakemaan eroa. Etenkin uskottomalle se on parasta mitä voi tapahtua (tuossa tilanteessa siis).
Myös petetty on hyvin iloinen hakiessaan eroa tapapettäjä puolisostaan. Sillä hetkellä, kun petetty päättää "ei hitsi, tämä EI vetele, haen eroa", hän tuntee itsensä vahvaksi ihmiseksi, jonka elämänhallinta on kaikkea muuta kuin hukassa.
Tuskin kaisa-nimimerkki tarkoitti sitä, että uskottomuudella saadaan pelkästään hyvää aikaan. Mutta se voi johtaa myös loppupeleissä parempaankin elämäntilanteeseen kuin liitto jossa jo ehkä ongelmia ennen uskottomuuttakin.
Katkeruus ja kostonhalu voi koskea myös aviosuhteen petettyä. Joskus tuntuu, että tulevatko nämä kiusaajakakkoset juurikin sellaisista salasuhteista, joissa varattu puhuu kovin kauniita ja lupailee myös asioita joilla ei ole mitään katetta. Siinähän sitä avioparin petetyllä on oltava uskoa kun tälläisen pettäjäkumppanin kanssa rakentaa suhdetta uudelleen.
Uskottomuudesta tietysti kärsii muutkin kuin salasuhteilijat, mutta niinhän kärsii ylipäätänsä muistakin ongelmista, esim alkoholi, väkivalta. Voidaan elää perheenä uskollisessa parisuhteessa, mutta silti koko perhe voi erittäin huonosti kun isä tai äiti juo tai molemmat.
Ihmiset eivät ole virheettömiä, aina oikein toimivia, eivät lasten vanhemmatkaan. Joitakin asioita ei silti voi ymmärtää.
Kun vanhemman taholta kohdistuu väkivaltaa tai insestiä lapseen, stä virhettä ei voi antaa anteeksikaan.
Heh. Pettäminen ei tosiaankaan ole mitään parisuhdeterapiaa parhaimmillaan, saati ratkaisu avio-ongelmiin. Ihan turha selitellä mustaa valkoiseksi. Mikä estää vaikkapa käymästä oikean ja asiantuntevan parisuhdeterapian? Aivan: saamattomuus. Pettäjä vain yleensä menee sieltä missä aita on matalin ja usein nimenomaan siksi, että se on vain hauskaa vaihtelua tylsään arkeen.
Parisuhdeterapia ei onnistu, jos toinen sanoo liiton olevan "ihan hyvä". Tuollaisia liittoja on pilvin pimein. Vaikka toinen yrittäisi miten paljon tahansa, mutta toinen ei ota vastaan, niin se tuskin on yrittäneen saamattomuutta. Yksin ei voi liittoa hoitaa. Ymmärrän täysin, että siinä tilanteessa lähtee vieraisiin. Yleensä myös eroaa jonkun ajan kuluessa.
"Jokainen päättää itse millaista suhdetta haluaa jatkaa, mitä sietää"
Juuri näin. On myös mietittävä todennäköisyyksiä, mahdollisuuksia, omien tunteiden lisäksi. Tärkeää olisi saada oma järki ja tahto esiin. Moni jumittuu toisen syyttelyyn tai juuri tuohon loputtomaan anteeksiantamiseen, omalla kustannuksella. Itse siitä lopulta eniten kärsii. Jos kumppani käy aina vain uudestaan vieraissa, niin järki pitää ottaa kauniiseen käteen.
Tuo nyt on ihan vain selittelyä ja puolustelua pettämiselle. Kenenkään ei tosiaankaan tarvitse pettää. Minä ainakin vain erosin toimimattomasta ja seksittömästä liitosta. Olisin tietenkin voinut aloittaa salasuhteen, mutta mitä hyötyä siitä olisi ollut? Enemmänkin vain lisää pahaa mieltä kaikille ja ylimääräisiä vaikeuksia. Mikä estää muita tekemästä samoin?
En ymmärrä ihmisiä, jotka kitkuttelevat huonossa suhteessa ja kuvittelevat salasuhteen olevan jokin ratkaisu asiaan. Nykyisin minulla on exään hyvät välit nimenomaan sen vuoksi, että eroomme ei liittynyt valheita eikä luottamuksen pettämistä. Totta kai karille ajaminen oli suuri pettymys ja riitaakin tuli, mutta kyllä siitä pääsee ylitse, nopeammin kuin pettämisen aiheuttamasta traumasta. Juttu luistaa ja viihdymme toistemme seurassa kaveripohjalla. Sukulaisiin ja yhteiseen ystäväpiiriinkin säilyi hyvät välit, kun kumpikin selitti, että "meni vain sukset ristiin, eikä sen kummempaa".
"Miksi ei kukaan voisi tutkia mitä HYVÄÄ uskottomuudella ja erolla saadaan aikaan? "
Joo just! Ja miksi ei kukaan voisi tutkia mitä HYVÄÄ varastamisella, vakuutuspetoksilla, tuhopoltoilla, pahoinpitelyillä, murhilla, koulukiusaamisella, valehtelemisella ja selkään puukottamisella saadaan aikaan?
No kuule kun sitä uskottomuutta on tutkittu todella paljon ja todettu, että sillä ei saada mitään hyvää aikaan. Sen sijaan on todettu, että sillä saadaan lähes aina pelkkää pahaa aikaiseksi. Tämä tosin on päivän selvä asia ihan ilman tutkimuksiakin.
Aina voi, tuolla sinun logiikallasi, sanoa, että olipa hyvä kun olin vieraissa panemasa. muuten, olisin voinut jäädä auton alle. Tai että olipa hyvä, että mieheni petti, mutten en olisi löytänyt nykyistä puolisoani. Olisiko kuitenkin ollut parempi löytää se nykyinen (tai nykyisen kaltainen) ihan ilman pettämistä? Tai olisiko itse asiassa niin, että' jos se ex ei olis pettänyt, niin hän olisi ollut juuri se oikea. Tuollainen spekulointi on joka suuntaan bullshittiä.
99% tapauksissa uskottomuus satttu. Se, että siinä 1%:ssa homma oli lopulta hyvä, ei muuta sitä tosiasiaa, että lähes aina se ei ole hyvä asia. Sama juttu erojen kanssa.
Katsokaas kun tämä kaisan logiikka on seuraava:
Ihmiselle tuo suurta onnea ja helpotusta, kun hän monien leikkausten, ihonsiirtojen ja kuukausien sairaalassa olen jälkeen jää kuin jääkin henkiin ja pystyy jälleen kävelelemään, vaikka vain vuosi tapakerin jäi palavaan taloon loukkuun leikittyään tulitikuilla ja sinolilla. Koti tuhoutui, mutta sen rinnalla tuntuu kuitenkin upealta kun voi taas kävellä.
Kannattaa siis valella itsensä besalla ja tuikata tuleen?
Ja jos oikein suuren rakkauden teon haluaa tehdä, niin tuikkaa puoliso tuleen!?
"Puolison uskottomuus voi joissain tapauksissa parantaa suhdetta,..."
Ai niinkö? Se, että noin käy, tapahtuu harvemmin kuin että lottoaja saa lottovoiton. Jos koskaan.
Enpä kehottaisi kokeilemaan uskottomuutta parisuhteen parantajana. Kyllä se vain tässä elävässä elämässä on niin, että uskottomuus rikkoo aina ja usein peruttamattomasti.
On monia muita keinoja, jotka johtavat helpommin ja parempaan lopputulokseen ja ilman että kaikki ensin rikotaan. Eikös olisi parempi kokeilla niitä?
Tämän selittelijä -kaisan ajatuksen tyhmyys tulee esiin jo sanoissa "Jos kommunikointi puolison kanssa sujuu edes tyydyttävästi, ..."
Totta on, että jos uskottomuudesta ylipäätään voi toipua, pitää "kommunikoinnin sujua edes tyydyttävästi", mutta jos se sujuu, niin silloin on käytettävissä monia rakentaviakin keinoja "tunnustaa suhteen solmukohdat".
Uskottomuus ei koskaan ole rakentava, vaikka raunioille joskus voitaisiin vielä jotain rakentaa.
Minulle salasuhteen löytyminen on tuonut paljon iloa elämään. Se on yhtäaikaa kuin ravitseva energiaruiske, joka nostaa ilon sisälläni ylimmilleen, ja herkkä varaventtiii, joka päästää samalla pahanolon ulos.
Puolisollani on tarve purkaa oma sisäinen synkkyytensä minuun töykeänä käytöksenä, seksistä kieltäymisenä ja tyhjästä syyttelynä. Jaksan sen kaiken tämän ihanan kakkoseni ansiosta. Kun lapset vähän kasvavat, laitan frigidin myrkynkylväjän hakemaan uuden ikuisen syyllisen. Nostakoon itsetuntoaan jotakin toista alentamalla.
Salasuhteista on paljon iloa. Muuten niitä ei olisi. Se joka kärsii, on tietenkin se pihtaava myrkynkylväjä.
On totta, että uskottomuus ei ole mikään kirkon tai oikeuslaitoksen kantaa vaativa kriisi. Uskottomuus koskettaa henk.koht.tasolla, rikkoo paljon ja usein peruuttamattomasti. Silti näitä "tragedioita" tapahtuu. On paljon isommankin mittakaavan tragedioita: väkivaltaa, lasten heitteillejättöä, alkoholismia, huumeriippuvuutta jne. Näissä asioissa tarvitaan ulkopuolista apua ja heti. Uskottomuus on kahden tai kolmen ihmisen välinen kriisi, jossa ulkopuoliset vaan sotkevat asioita lisää.
Pientä suhteellisuudentajua aloittajalle. Mitä tarkoitat "asiaan puuttumisella"? Puhutaan kuitenkin yksityiselämän asioista, joihin ei kellään ole oikeus puuttua, ellei apua tai tukea haluta. Ev.lut.kirkkokin julistaa anteeksiantoa ja toisen posken kääntämistä. Ärsyttää suunnattomasti, että ihmisten omia valintoja (tai erehdyksiä) ruvetaan sorkkimaan kenenkään ulkopuolisen taholta. Pahinta, mitä näissä tapauksissa voi tehdä, on ruveta tuomitsemaan ja valitsemaan puolia.
Kirkon kannanottoa kukaan tarvi, ja onhan tuota asiaa tutkittu.
Parisuhteen päättyminen on yhtä stressaavaa kuin läheisen kuolema. Pettämisen aiheuttamat traumat kulkee petetyn sielussa mukana vuosia, ei voi oikein luottaa itseensä saati siihen uuteen kumppaniin.
Pettämisen seurauksia on tutkittu ja tutkitaan, ei tarvi kuin hakea kirjoja vaikkapa kirjastosta ja lukea niitä
Jotenkin tuo kirkolta avun pyytäminen herättää. Ihmiset voi hakea apua kirkolta, mutta usein ei olla mitään itse valmiita kirkolle antamaan. Eroamisia kirkosta tapahtuu paljon pelkän pienen kirkollisveron takia. Maallisessa elämässä rahaa tarvitaan, myös kirkon työntekijät syö ja elää ja ovat palkkansa ansainneet. On hallintokuluja ja rakennusten ylläpitokuluja.
Vaikka ei olisikaan kirkon jäsen, siitä huolimatta pappeihin voi ottaa yhteyttä. Kirkossa on kuuluttava paimenen ääni joka ohjaa oikeaan, sanoo synnin synniksi ja armon armoksi. Ei mitään korvasyyhyyn saarnaamista koska se tie vie ihmisen itsekkyydessään tuhoon.
Ihmisten elämä on täynnä pettymyksiä, kirkko voi neuvoa ja opettaa ihmisiä elämään rauhan tiellä rakkaudessa, perimmäisiä elämän arvoja kunnioittamalla ja rakkautta vaalimalla aviosuhteissa. Avioliittoleirit ovat pareille tarkoitettuja kirkon yksi työmuoto, neuvonnan paikkoja parisuhteessa eläville ihmisille. Jokaisen parisuhteeseen aikovan olisi hyvä käydä koulutus ennen kuin heitä voi edes vihkiä avioliittoon. Ihmiset ovat usein vielä raakileita kun menevät avioliittoon. Vihkiminen on vasta parisuhteen alku, ei sen täyttymys.
Unohdetaan lauseke "kirkolta apua".
Seurakunnissa toimii perheasiainneuvottelukeskukset, jotka ovat toimineet kauan aikaa. Asiaan on aivan turha sotkea kirkkoa tai uskontoa, sillä niissä toimivat asiaan koulutut terapeutit ja käsittelevät asioita ihan sinne hakeutuneen henkilön omasta näkökulmasta. todella kuuntelevat, eivät puri alistamaan ja muuttumaan, osaavat johdatella ajattelemaan monipuolisemmin.
Nämä pisteet ovat toimineet jo silloin kun laissa avioeroon vaadittiin kolme terapia käyntiä ennen eron saamista. Rahan vuoksi on lopetettu toiminta, joka olisi enemmän kuin tarpeen nykyaikana.
Eivät he siellä saarnaa tai ripitä, he kulkevat vaikeaa tilannetta ihmisten kanssa, yrittäen luoda voimavaroja kohdata asiat, ehkä saada ajattelemaan laajemmin ja nimenomaan saada se "kivireki taakka" kevyemmäksi.
Lasten asioiden saaminen kuntoon on yksi suuri asia, jossa pyrkivät auttamaan, joskus saattaa näkökanta jopa avartua niin, että eroa ei edes tulekaan.
Mutta tuo, että lähdettäisiin tutkimaan perusteellisesti erojen syitä, siihen kylmään liittoon joutumista ja seksin loppumista ihan perusteellisesti kannatan. Kuinka se suuri rakkaus muuttuu tällaiseksi paineeksi elämässä. Jotainhan tapahtuu.
Myös tätä suurta uskottomuuden määrää ja salasuhteisiin joutumista pitäisi tutkia ihan jokaisen näihin asioiden liittyvien ihmisten kohdalta.
Ja tärkeintä on todella tutkia miten lapset näiden asioiden tullessa kohdalle sen kokevat.
Lasten kohdalla on erityisen tärkeää jatkokin, mitä lapsille tapahtuu, kun isä ja äiti etsivät uudet kumppanit ja lapset kulkevat reppujensa kanssa paikasta toiseen.
Entä lasten muut sukulaisuussuhteet miten niille käy.
Tämä on niin suuri asia, että paljon vähäpätöisempiä asioita tutkitaan.
Nyt olisi todella päättäjien aika saada tämän alan tutkimusta kovasti vireilel ja laajasti.
Siinä pitää ottaa huomioon avio ja avokumppanit, lapset, vanhemmat, isovanhemmat ja tietenkin ne kakkoset ja salasuhteet. Jopa kaveripiiri olisi hyvä lisätä tutkittaviin.
Totuus on vain niin, että vaikka kaksi ihmistä kokee hyvää, niin tuo koko joukko muita ihmisiä voi pahoin.
Voin varmuudella sanoa, että uusioliitot ovat erilaisia liittoja, on paljon varmasti häpeää mukana ja kierretään jopa kadun toiselle puolelle entisisä sukulaisia ja tuttuja, lapsi voidaan viedä näin jopa isovanhempiensa edestä.
Tässäkin lähistölle on muuttanut asumaan muutama uusperhe, ja se mitä näen ei kovin hyvältä näytä, kuljetaan kaikkien ohi kuin silmälaput silmillä, peitetään jopa ikkunat päivälläkin kaihtimilla, on kuin asuisivat peikkoluolassa ja siellä sitten joutuvat olemaan myös lapset.
Varmasti yhdenlaista tapaa ei ole, eikä saadakaan, mutta järjen ääni olisi saatava nyt puhumaan kaikille.
Tarvitaan kipeästi tutkimustyötä parantamaan ihmisten pahaa oloa ja luomaan parempia olosuhteita perheille elää, että voisivat pitää perheet koossa ilman kakkosia ja salasuhteita,
! Tarvitaan kipeästi! Hieno kirjoitus, lisää tälläistä asiallista kommentointia...
"Seurakunnissa toimii perheasiainneuvottelukeskukset, jotka ovat toimineet kauan aikaa."
Kyllä vain - täysin mätä systeemi. Olen itse kääntynyt perheasian neuvottelukeskuksen puoleen Turussa. Lisäksi tunnen (eronneen) pariskunnan, jonka molemmat osapuolet ihmettelivät näiden "terapeuttien" toimintaa ja asennetta. Heillä mies oli uskoton, meillä taas vaimoni.
Siellä toimii täydellisen ammattitaidottomia ja asenteellisia ihmisiä.
Näiden kokemusten perusteella voin sanoa, että jos mies on pettäjä, niin hänet tuomitaan ja parisuhdekriisiä ei edes yritetä ratkaista, vaan tarjotaan eroa. Jos taas nainen on pettäjä, niin häntä ymmäretään ja päätä silitetään. Mies tuomitaan jo siitä, että jos hän ei hyäksy uskottomuutta. Hänen vain pitää hyväksyä tapahtunut, tai taas ratkaisuksi ehdotetaan eroa. Sanomattakin lienee selvää, että nämä "terapeutit", joita on aina kaksi, ovat naisia.
Ja kuvitelkaa, näiden "mustien enkeleiden" palkan maksaa suomen evl.lut. kirkon seurakuntayhtymä!
Minä erosin kirkosta tuon kokemuksen jälkeen.
Meillä oli myös mies pettäjä, mutta hänellä oli miespuolinen terapeutti ja minulla naispuolinen, Molemmat kävimme muutaman kerran yksin omilla terapeuteillamme. Sen jälkeen oli yhteisiä istuntoja, joissa olemme mukana me ja molemmat terapeutit.
Minun ei tarvinnut hyväksyä pettämistä, vaan yrittää ymmärtää...
Jos tulee petetyksi niin se on todella kamalaa, kun luottaa siihen jonka kanssa on yhdessä. Mutta en käsitä mitä ihmettä kenelläkään olisi kenenkään pettämisien kanssa tekemistä, itse olet valinnut suhteesi ja mahdollisen uskottomuuden, itse myös otat vastuun siitä että et syyttele muita huonosta olostasi, jatka elämääsi toisella tyylillä ja jätä petturi puoliso ja syytä ainoastaan häntä , jos pitää syyttää jotain. Kokemuksesta tiedetään että se joka pettää kerran tulee tekemään sen toisenkin kerran , joten valitse seuraavalla kerralla paremmin. Ja kirkko sitten mitä heidän pitäisi tehdä asialle joka kuuluu ainoastaan sinulle ja puolisollesi, pitäisikö heidän ehkä pakottaa teidät olemaan yhdessä vai. Se joka menee on päättänyt sen ITSE joten ryhdistäydy ja ajattele asiaa muidenkin kannalta, maailmassa on niin paljon vaikeita asioita ongelmana kun yhden häntäheikin uskottomuus.
Marko TT älä ole itsekäs vaan ajattele myös lapsia!
Lasten osa on huonoin näissä uskottomuusdraamoissa, vaikka pettäjät ja kakkoset asian toiseksi kääntää. Heillähän ei ole aikaa muille kuin toisilleen!
Eikö juuri kirkon perheneuvoja muutamia vuosia sitten tuominnut jyrkästi aviollisen uskottomuuden ja piti sen lisääntymistä huolestuttavana ilmiönä? Hänen nimeään en muista, mutta jossakin lehdessä oli sellainen haastattelu. Hän myös sanoi suoraan, ettei parisuhde yleensä vaihtamalla parane ellei edellisen suhteen ongelmia ole kunnolla työstetty ja käsitelty. Näin hän puhui pitkän työkokemuksensa perusteella. Hän oli myös hyvin huolissaan lapsista ja siitä, että hekin kärsivät aikuisten toilailuista.
Ei ne kirkon saarnat tehoa noin. Pitäisi kertoa todellisia tarinoita ja laskea todellisia yhteiskunnan maksettavaksi koituvia kuluja, jolloin asia herättäisiin vaikuttamaan.
>itse olet valinnut suhteesi ja mahdollisen uskottomuuden>
???
Hei haloo. Avioituminen on uskollisuuslupaus. Vanhanaikaista, mutta liitto on jurudisesti taloudellisessa mielessä turvaksi tehty ja molempien sopima.
"Eikö juuri kirkon perheneuvoja muutamia vuosia sitten tuominnut jyrkästi aviollisen uskottomuuden ja piti sen lisääntymistä huolestuttavana ilmiönä? "
Toivottavasti jossain on noin. Turussa ei ole. Siellä perheneuvoja jopa sanoi, että "se on ihan miten puolisot sopivat". Erosin viikon päästä kirkosta.
Asiaa MARKO TT. " pitäisikö heidän ehkä pakottaa teidät olemaan yhdessä vai. " :D.
Ennaltaehkäisevä työ tulisi kipeään tarpeeseen. Sen lisäksi monet petoksen seuraksena eron kokeneet häpeävät kertoa kohtaloistaan. Kaikkea pettämistä ihannoivaa tulee tuutin täydestä, mutta petettyjä vaaditaan vaikenemaa kokemuksitaan. On todella raakaa joutua koko elämän mullistava petoksen kohteeksi. Ikävää, että ihastuneiden ihmisten järki ei toimi, mutta ennalta ehkäisevälla valistuksella siihen voitaisiin vaikuttaa.
Mistä saatais tarpeeksi suuri otos? Lehti-ilmoituksellako? Kirkolla on ero ym ryhmiä.Sitäpäitsi Jumala ei tee eroa ihmisten välillä miksi kirkon pitäisi?
Otos tutkimukseen voitaisiin saada vaikkapa lastenvalvonnan kautta.
Avioerot käsitellään julkisesti, mutta avoeroja ei sitä kautta saada tietoon.
Lapsiperheiden kohdalla määritellään lähivanhemmuus ja etävanhemmuus, joten tätä kautta saataisiin suuri joukko kokoon tutkimukseen.
No miten sitten päästä näihin salaisempiin asioihin, onkin jo vaikeampaa. Tosin muutaman vuoden seurannalla yleensä löytyy se uuspuoliso. Tämä antaisi mahdollisuuden seurata jatkoa elämässä ja lasten osaa näissä perheissä.
Jotakin pitäisi saada aikaan, sillä tämä erojen määrä on yhteiskunnalle varsin kallista hoidettavaa. Ja se jatkuu lasten kasvaessa heidän erilaisina oireilunaan, sairauksina.
Elämme ajassa jossa kukaan ei välitä toisesta ihmisestä.
Vielä 50-luvulla ihmiset välittivät ihan toisella tapaa toisistaan ja tukivat kestämään vaikeita tilanteita, nyt ollaan heti yksin.
Kuinka paljon aikuiset oireilee natisevissa, rikkinäisissä liitoissa, ja sittenkin kynsin hampain yrittävät pitää itseään ja liittoaan kasassa?
Kuinka paljon aikuiset oireilee natisevissa, rikkinäisissä liitoissa,"
Tänä päivänä hyvin, hyvin vähän.
Ihmiset ovat aivan liian itsekäitä ja eroaminen niin helppoa. Lisänä vielä tämän "hyvinvointiyhteiskunnan" tarjoama apu, jonka turvin ei tarvitse itse kantaa vastuutta edes toimeentulosta.
Kyllä niin on, että vielä koossa olevat liitot ovat suht onnellisia tai hyvin onnellisia.
Kun taas melkein puolet liitosta hajoaa ja "syynä" ei tarvitse olla kuin se, että "musta vaan alko tuntuu siltä..." tai "ku se oli aina töissä" tai "ku se alko omistaa mua enkä päässy..."
Niin monet ihmiset vaan ovat luovuttajia tässä helpossa maailmassa. Kakki täytyisi saada, vaikka ei lopulta sakkaan. Minä-minä-minä.....
Olen sitä mieltä että pettäjä oletaa että toinen rakastaa ehdoita ja luotaa siihen. Minulla on kokemusta vain nais pettäjästä ja he luotavat siihen että kun on lapsia niin ei se mies hae eroa. Voi sitä vollotuksen määrää kun huomataan että ne eropaperit on kädessä.
Kyllähän se että tulee petetyksi vaikutaa omaan tulevaisuuteen ja kykyyn luotaa toiseen ihmiseen. Itse olen kokenut sen useaman kerran ja tullut siihen tulokseen että olen aina valinnut väärin . Enää en katsokaan kauniisiin naisiin päin
Avun saanti petetyille on joskus todella vaikeaa. Joskus sitä ei saa kuin yksityisiltä terapauteilta. Kaikilla ei ole tähän varaa. Suurin osa yrittää selvitä yksin tai ystävien tuella. Toivoisin todella että uskollisuuden arvostuksesta puhuttaisiin enemmän.
Jokaista pettäjää kohden on aina vähintään yksi petetty, joten sijaiskärsijöitä on aina enemmän. Minkälaiset ovat näiden petettyjen oikeudet.Yhdenvertaisuus kampanjassa puhutaan yhdenvertaisuudesta koulussa, työpaikoille tms. Mihin unohtuivat perheet, eiköhan se yhdenvertaisuus pitäisi aloittaa omasta itsestä ja puolisosta. Sieltä se malli siirtyy lapsille.
Pettäminen suistaa monen ihmisen elämän raiteiltaa. Puolison, lasten, sukulaisten ja ystävien. Eniten tietysti kärsivät puoliso ja lapset.
Itse menin aivan sekaisin. En muista juuri mitään siitä päivästä, kun totuus tuli ilmi. Olin kuin syksyinen lehti, ajelehdin vain tuulen mukana. Kaikki tunteet on käyty läpi. Viha, inho, katkeruus... Koskaan se ei unohdu. Putkahtelee mieleen. Lasten takia jaksoin arjen. Minä muutuin itse tuon tapauksen myötä. Jotain vain tapahtui. En ole enää sama ihminen. Itsetunto oli täysin nollassa ja sen eteen on täytynyt tehdä kovasti töitä. Pettäminenhän oli minun syyni. Toinen nainen oli minun syyni. Minä olin jo liian vanha :) Siispä minut vaihdettiin nuorempaan.
Tuollaiselle tutkimukselle olisi oikeasti käyttöä. Tutkia, miten sellainen vaikuttaa ympärillä oleviin ihmisiin. Amerikassa tuollainen on tehty. Mukana oli muistaakseni 130 lasta ja heidän vanhempansa. Tutkimus kesti 15 vuotta.
Haloo. Amerikkalaiset ovat aina asia erikseen. Ellei ole ongelmia, he kehittävät niitä joka asiasta. Kaikkea ei voi eikä pidä ymmärtää, ei amerikkalaisia, eikä edes dr Philiä. Viimeksi vilkaistessani ohjelmaa, siellä paasattiin miten 18v tytön suhde 23 vuotiaaseen mieheen oli tuomittava ja epänormaali. Amerikan lain mukaan jopa lainvastainen, pedofiilisuhde. Oma tyttäreni alkoi seurustella 18v (no oli jo lähes 19v) 24 vuotiaan "pojan" kanssa. Ilmeisesti olin hölmö, kun en nähnyt siinä mitään pahaa. Seurustelevat vieläkin, viiden vuoden päästä, nyt tosin asuvat yhdessä.
Puolisoon täytyy suhtautua samoin kuin lapsiin, täysi-ikäisiin. Jos mies päättää käydä vieraissa, hän käy. Jos hän lähtee toisen nuoremman tai samanikäisen naisen matkaan, hän lähtee. Jos täysi-ikäinen lapsi alkaa seukata vanhemman miehen kanssa, niin on aivan se ja sama mitä mieltä siitä on. Lapsen oma päätös. Jos oma lapsi eroaa pitkästä liitostaan, hän eroaa. Mikäli on ollut uskoton, niin sitten on. Ei siinä mitkään tutkimukset auta.
Kaikki mahdolliset tuhot saa aikaan ihminen, omassa päässään. Niin se vain on, että elämässä oppii yhtä sun toista ja juuri kriisien kautta. Kriisi on mahdollisuus parempaan (tai huonompaan, ellei tunnista/tunnusta tosiasioita). Virheistäkin on mahdollisuus oppia. Näin karttuu kokemus.
Kirkko on aiheuttanut aivan tarpeeksi pettymyksiä ihmisille, miksi he puuttuisivat tuollaisiinkaan asioihin??