Tilanne on tämä: Eräs henkilö oli paras lapsuudenystäväni. Yhteytemme säilyi aikuisikään saakka, vaikka asuimme kaukana toisistamme. Vielä viime vuosina hän otti aina yhteyttä minuun kun tuli kotikaupunkiini esim. työkeikalle ja yöpyi luonani.
Kuitenkin yht´äkkiä hän lopetti nämä vierailut vaikka edelleen kävi silloin tällöin kotikaupungissani työkeikoilla. Hänellä näitä työkeikkoja edelleen oli, tämän näin facebookista. Minuun hän ei kuitenkaan ottanut enää yhteyttä.
Sitten hän muutti pariksi vuodeksi ulkomaille. Otin häneen fb:n kautta yhteyttä ja kysyin hänen nykyistä puhelinnumeroaan. Hän jätti vastaamatta tuohon kysymykseen.
Eräänä vuonna hän ilmoitti fb:ssä tulevansa kesäksi Suomeen ja kysyi ketkä haluaisivat häntä tavata. Kutsuin hänet käymään luonani, mutta hän ei vastannut minulle mitään.
Aavistelin, että hän ei ilmeisesti enää halua olla tekemisissä kanssani.
Sitten hän muutti takaisin Suomeen ja kotikaupunkiini. Laitoin hänelle viestiä, että ottaisi minuun yhteyttä jos haluaa joskus tavata. Sanomattakin lienee selvää, että mitään ei ole kuulunut. En ole itse ehdotellut tapaamisia, sillä mielestäni hänen käytöksestään on selvästi rivien välistä luettavissa se, ettei hän halua olla enää tekemisissä kanssani, enkä minä halua väkisin roikkua kenessäkään, varsinkaan sellaisessa ihmisessä joka selkeästi ei seurassani halua olla.
Kerran kokeilin kepillä jäätä ja kysyin, voisimmeko tavata jotta palauttaisin erään häneltä viimeisellä käynnillään minulle jääneen esineen. Sanoin, että voisin kyllä myös postittaa sen jos hän antaa minulle osoitteen. Sillä mitään nykyisiä yhteystietojaan hän ei ole minulle antanut. Hän vastasi vain, että voisin pitää sen.
No, nyt minulla on häät tulossa ja kysyn mielipidettänne: kutsuisitteko tällaisen henkilön häihinne? Hän on siis paras lapsuudenystäväni, mutta joka on selittämättä lopettanut yhteydenpidon minuun. Mitään riitaa meillä ei ole ollut, enkä keksi mitään, miten olisin voinut häntä tietämättäni loukata.
Joskushan käy näin, että ihmiset eivät vain halua olla jonkun kanssa enää tekemisissä.
Nyt hän on asunut kanssani samassa kaupungissa jo vuoden ottamatta kertaakaan yhteyttä, joten aika selvää on, että hän ei halua enää olla kanssani yhteyksissä. Fb-kavereissa hän on minut ihme kyllä säilyttänyt.
Minä todella mielelläni kutsuisin hänet häihini, sillä pidän hänestä todella paljon ja olisin erittäin mielelläni hänen kanssaan edelleen enemmänkin tekemisissä. Mutta mielestäni hän on epäsuorasti osoittanut minulle niin selkeästi kuin epäsuorasti vain voi osoittaa, ettei enää halua olla kanssani tekemisissä. Joten miksi kutsuisin tällaisen henkilön häihini? Lapsuudenystäviä olimme kyllä, mutta hän on mielestäni selkeästi osoittanut ettei ole ystäväni eikä osa elämääni enää. En aio häntä kutsua. Sillä silloin minulle tulisi olo, että olisin säälittävä, epätivoinen väkisinroikkuja, mitä en ole. Jos minulle osoitetaan ettei kanssani haluta olla, en minä silloin jää roikkumaan.
Voisin kuvitella, että kyseinen henkilö silloin ihmettelee, miksei saanut kutsua, mutta silloin kerron hänelle suoraan nämä samat asiat kuin teillekin.
Eikö vain kyseinen henkilö ole aika suoraan osoittanut, ettei halua olla kanssani enää tekemisissä? Mitä mieltä olette tällaisesta? Kutsuisitteko itse tuollaisen henkilön häihinne?
Kuitenkin yht´äkkiä hän lopetti nämä vierailut vaikka edelleen kävi silloin tällöin kotikaupungissani työkeikoilla. Hänellä näitä työkeikkoja edelleen oli, tämän näin facebookista. Minuun hän ei kuitenkaan ottanut enää yhteyttä.
Sitten hän muutti pariksi vuodeksi ulkomaille. Otin häneen fb:n kautta yhteyttä ja kysyin hänen nykyistä puhelinnumeroaan. Hän jätti vastaamatta tuohon kysymykseen.
Eräänä vuonna hän ilmoitti fb:ssä tulevansa kesäksi Suomeen ja kysyi ketkä haluaisivat häntä tavata. Kutsuin hänet käymään luonani, mutta hän ei vastannut minulle mitään.
Aavistelin, että hän ei ilmeisesti enää halua olla tekemisissä kanssani.
Sitten hän muutti takaisin Suomeen ja kotikaupunkiini. Laitoin hänelle viestiä, että ottaisi minuun yhteyttä jos haluaa joskus tavata. Sanomattakin lienee selvää, että mitään ei ole kuulunut. En ole itse ehdotellut tapaamisia, sillä mielestäni hänen käytöksestään on selvästi rivien välistä luettavissa se, ettei hän halua olla enää tekemisissä kanssani, enkä minä halua väkisin roikkua kenessäkään, varsinkaan sellaisessa ihmisessä joka selkeästi ei seurassani halua olla.
Kerran kokeilin kepillä jäätä ja kysyin, voisimmeko tavata jotta palauttaisin erään häneltä viimeisellä käynnillään minulle jääneen esineen. Sanoin, että voisin kyllä myös postittaa sen jos hän antaa minulle osoitteen. Sillä mitään nykyisiä yhteystietojaan hän ei ole minulle antanut. Hän vastasi vain, että voisin pitää sen.
No, nyt minulla on häät tulossa ja kysyn mielipidettänne: kutsuisitteko tällaisen henkilön häihinne? Hän on siis paras lapsuudenystäväni, mutta joka on selittämättä lopettanut yhteydenpidon minuun. Mitään riitaa meillä ei ole ollut, enkä keksi mitään, miten olisin voinut häntä tietämättäni loukata.
Joskushan käy näin, että ihmiset eivät vain halua olla jonkun kanssa enää tekemisissä.
Nyt hän on asunut kanssani samassa kaupungissa jo vuoden ottamatta kertaakaan yhteyttä, joten aika selvää on, että hän ei halua enää olla kanssani yhteyksissä. Fb-kavereissa hän on minut ihme kyllä säilyttänyt.
Minä todella mielelläni kutsuisin hänet häihini, sillä pidän hänestä todella paljon ja olisin erittäin mielelläni hänen kanssaan edelleen enemmänkin tekemisissä. Mutta mielestäni hän on epäsuorasti osoittanut minulle niin selkeästi kuin epäsuorasti vain voi osoittaa, ettei enää halua olla kanssani tekemisissä. Joten miksi kutsuisin tällaisen henkilön häihini? Lapsuudenystäviä olimme kyllä, mutta hän on mielestäni selkeästi osoittanut ettei ole ystäväni eikä osa elämääni enää. En aio häntä kutsua. Sillä silloin minulle tulisi olo, että olisin säälittävä, epätivoinen väkisinroikkuja, mitä en ole. Jos minulle osoitetaan ettei kanssani haluta olla, en minä silloin jää roikkumaan.
Voisin kuvitella, että kyseinen henkilö silloin ihmettelee, miksei saanut kutsua, mutta silloin kerron hänelle suoraan nämä samat asiat kuin teillekin.
Eikö vain kyseinen henkilö ole aika suoraan osoittanut, ettei halua olla kanssani enää tekemisissä? Mitä mieltä olette tällaisesta? Kutsuisitteko itse tuollaisen henkilön häihinne?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei tietenkään. Anna hänen jo olla, viesti on niin selvä. Niin se vaan on elämässä, että loppujen lopuksi todella harvat ihmiset pysyvät elämässä vuosikymmenestä toiseen. Aikansa kutakin. Syystä tai toisesta.
Mielestäni tein aloitusviestissäni selväksi etten ole kutsumassa kyseistä henkilöä enkä ole häneen muutenkaan missään yhteyksissä. Kysyin vain muiden mielipiteitä asiasta ja mitä tekisitte sijassani.
En kutsuisi. Ehkä sitten fb:n kautta hän ihmettelee miksei kutsua saanut....
Mitä tekisitte.
Minulla sama tilanne,nuorena teimme ja koimme kaikki nuoren ihmisen asiat.
Rakastuttiin,riitelimme,sovimme,taas olimme kuin paita ja peppu.
Joskus vain käy niin,että kasvamme erillemme.
Minä lähettäisin kauneimman kutsun hänelle,olettehan paljon yhdessä
kokeneet.Ei kaikkea tarvitse heittää menemään,voi olla että häitten jälkeen
kadut,jos et kutsua lähettänyt.
Minusta vain vahvasti tuntuu, että hän on jo heittänyt minut menemään.
Mitä tekisitte.
Ei niitä yhdessä koettuja asioita niinvain heitetä menemään.
Voi olla niinkin,että hän ei siksi halua tavata koska muistot
ovat niin rakkaita ja ehkä tekee kipeää nähdä sinua.
Tunteita aivan varmasti on.
Itse olen kymmenien vuosienkin jälkeen etsinut,lapsuuden
kaveriani.
Hän oli kuitenkin se ensimmäinen,ei se lähde mielestä
koskaan pois,eikä tarvitsekkaan.
Mitä tulee viestisi tulkintaan, olet aika pitkään jo yrittänyt heittää viestiä kaverillesi tuloksetta. Minä olisin luovuttanut jo alussa, ja häiden tienoilla en edes muistelisi koko tyyppiä. Voihan olla niinkin että kaikki on kiinni väärinymmärryksestä, tai kaverin elämäntilanteen muutoksista... kannattaa jo unohtaa. Onneksi minulla ei ole Facebookia. Ei tarvitse muistella menneitä - päivittäin.
No on se minulle jotain ympäripyöreyksiä vastannut, mutta jättänyt antamatta numeroaan tiedustelusta huolimatta.
Kun kehotin olemaan yhteyksissä jos haluaa nähdä vastasi, että ehkä aikaa tapaamiselle voisi olla, muttei missään vaiheessa ottanut yhteyttä sitä ehdottaakseen.
Siinämielessä voisikin kyse olla väärinkäsityksestä ja aikaansaamattomuudesta, mutta koska jossain vaiheessa lopetti kyläilyt vaikka käynnit täälläpäin jatkuivat, eikä anna voimassa olevia yhteystietojaan saati koskaan oma-aloitteisesti itse ota yhteyttä kallistavat vaakaa sen taholle, ettei halua olla tekemisissä.
Joten kyllä minä tällaisen tulkitsen feidaamiseksi ja hienotunteisesti päästän tyypin menemään nostamatta "metakkaa".
Vanha ketju, mutta asia ei vanhene.
Tapasin ystäväni koulussa ekalla luokalla, eli 7-vuotiaana. Olemme olleet hyiä ystäviä 49 vuotta. Koko kouluaika ja nuori aikuisuus tapasimme aika tiheään, mutta sitten asuinpaikkojen muuttumisen vuoksi viimeiset 20 vuotta noin 1-2 kertaa vuodessa ja sitten joskus soiteltu ja kirjoiteltu.
Ystäväni on ihana persoona. Tosi puhelias, luova ja aikaansaapa. Olen enimmäkseen ollut se kuuntelija, mutta olen kuunnellut häntä ilollal Viimeksi tapasimme 2 vuotta sitten ja oli tosi mukava vierailu. Emme ole oikeastaan koskaan riidelleet vähääkään, vaan enimmäkseen nauruntäyteisstä on ystävyytemme ollut, vaikka tosin murheistakin olemme jutelleet, mutta minä harvemmin, mutta viime kerralla kerroin terveyshuolistani, pikkuisen tosin vain, kun ei onneksi kuolemanvakavaa ole.
Sovimme viime talvena tapaamisen, jonka hän sitten perui ja lupasi ottaa yhteyttä. Ei ottanut. Otin häneen yhteyttä itse m 3 kk myöhemmin ja hän lupasi kutsua minut kesällä käymään - ei kutsunut. Nyt en saanut enää edes joulukorttia - ensimmäinen kerta koskaan, eli hän on innokas korttien lähettäjä. Lähetin tietenkin hänelle kortin itse, kuten aina.
Hänellä on fb:ssa 176 kaveria. Hän on hyvin aktiivinen fb:kirjoittaja. Itse käyn tosi harvoin fb:ssa, mutta jos käyn, peukutan hänen juttujaan ja joskus kirjoitan kannustavia kommentteja, joista hän kiittää. Kirjoitin hänelle mailia eilen. Saas nähdä vastaako hän koskaan...
Minulla on ystävääni kovasti ikävä... Mitä pitäisi tehdä?
YstäväRakas: Soita sille. Ilmeisesti numero sinulla on, kun kumminkin noin läheisiä olette olleet. Äänestä ja jutuista sitten helpompi aistia, mistä kenkä puristaa, tai saattaapa tuo jopa sanoa sen suoraan, jos jotain on.
Saattaahan olla ihan vaan kiirettä, kortti hävinnyt postissa, väsynyt ja uuvahtanut kaveri, ei vain jaksanut toteuttaa vierailuja, tai vaikka masentunut.
Minusta sinun pitäisi YstäväRakas hyväksyä, ettei entinen ystäväsi halua olla läheisempi ystäväsi kuin fb-seinällä. Kiireisiin vetoaminen yms. ovat vain kohteliaita tekosyitä, kun ei ole mitään vanhaa ystävää vastaan, mutta ei myöskään kiinnostusta läheisempään kanssakäymiseen eikä varsinkaan mihinkään "kenkä puristaa" -keskusteluihin.
Itse olen joutunut muutaman kerran tällaisen ystäväpommituksen kohteeksi. Ystävyys on loppunut aikoinaan enkä halua sitä mitenkään uudistaa, mutta tämä on ilmeisesti vaikea hyväksyä. Jos sinulla on ystävää ikävä, niin se ei tarkoita, että toinen tuntisi samoin. Jatkuva viesteillä ja kaveripyynnöillä pommittaminen on kovin outoa (kuten minulle kävi), jos kaveriksi ei hyväksytä eikä viesteihin vastata.
Tuntuu, että ihan perusjuttu on kateissa. Ketään ei voi pakottaa olemaan ystävä. Näillä minuun yhteyttä ottaneilla oli ongelmia sen ymmärtämisessä, mikä oli itse asiassa ystävyyden lopettamisenkin syy.
Ystäväni itse pyysi minua kylään viime talvena, mutta sitten hänelle tuli este ja hän lupasi ilmoittaa uuden tapaamisajan, mutta ei ilmoittanut.
Keväällä laitoin hänelle synttärionnittelut ja hän laittoi viestiä, että pyytää minua kesällä käymään - ei pyytänyt. Hän ei ole missään vaiheessa vedonnut kiireisiinsä.
En ole myöskään missään vaiheessa painostanut häntä tapaamiseen tai pyytänyt selitystä siihen, miksi hän ei ilmoitakaan tapaamisaikaan. Hän on aina ennen ollut hyvin luotettava siis lähes 50 vuotta, mutta yllättäen enää ei ole.
Toivon vain, että hän kertoisi, jos ei halua minua enää tavata. Tietenkin sen hyväksyisin, vaikka surisinkin aikani. En ole häntä siis mitenkään häirinnyt, enkä aio häiritä, jos hän ei minuun ota yhteyttä. Aion silti laittaa hänelle synttärionnittelut keväällä, ellei hän sitä kiellä.
Hyvää joulua toivotin hänelle sähköpostilla 23.12. ja kerroin, että olisi kiva häntä pitkästä aikaa tavata.
Ajattelitko "uskomatonta", että olisi häntä häirinnyt jotenkin - roikkunut väkisin ystävyyden rippeissä? Mitenhän sellaisen käsityksen kirjoituksestani sait. Pitääpä lukea se uudestaan itsekin.
Kiitos kannustuksesta hkjgjkjh.k. Varmaan hänelle joskus vielä soitankin - toivottavasti vastaa.
Hän on aktiivinen facebookissa, eli lähes päivittäin sinne kirjoittelee, joten ei tule mieleen, että hän olisi niin väsynyt, etteikö jaksaisi lyhyttä viestiä minullekin laittaa, mutta se jää nähtäväksi.
Yllättäviä asioita ihmissuhteisiin mahtuu!
Voimia ja iloa sekä hyviä/sopivia ystäviä kaikille toivon! :)
Niin, kyllä hänen käytöksensä viittaa vahvasti siihen, että sinun pitäisi ymmärtää odottaa hänen aloitettaan. Minäkin toivon sinulle hyviä uusia ystäviä, maailmahan on täynnä ihmisiä, joten ei kannattaisi takertya sellaisiin, jotka eivät ole kiinnostuneita.
Omassa tapauksessani oli varmastikin niin, että nämä vanhat ystävät kokivat olleensa kanssani hyvin läheisiä, kun taas minä en ole milloinkaan lukenut heitä läheisimpiin ystäviini. Ystäväsi on ehkä kertomastasi päätellen sen tyyppinen, että kertoilee kaikille vapaasti elämästään, ystävällinen ja mukava, mutta se ei tarkoita, että hän itse välttämättä kokisi olevansa läheinen jonkun kanssa, hän kertoilee elämästään kaikille. Mikset tyytyisi siihen, mitä hän haluaa tarjota etkä yritä painostaa johonkin muuhun?
Hei "uskomatonta" Vastasin sinulle tuossa aiemmin.
Minua vähän häiritsee, että luulet minun ystävääni painostavan.
Olen ottanut häneen yhteyttä reilun vuoden aikana kaksi kertaa ja sitten vain peukuttanut joskus hänen hyviä fb-juttujaan.
Hän pyysi minua viime talvena käymään - se peruuntui. Onnittelin häntä keväällä. Hän pyysi minua silloin käymään tulevana kesänä - ei pyytänyt. Toivotin hänelle hyvää joulua 23.12. Miten häntä painostan?
Mutta ehkä luet tuon aiemman vastaukseni.
Olen pahoillani, että loukkasin sinua.
En tietenkään voi tietää, miten ystäväsi kokee yhteydenottosi (minä kokisin painostuksena), mutta noin ylipäänsä ystävyydessä minusta on tärkeää vastavuoroisuus. Jos toinen toistuvasti käytöksellään ilmaisee, ettei halua läheisempää kontaktia juuri tässä elämänvaiheessa, niin minusta sitä pitäisi kunnioittaa antamalla toisen tehdä aloite.
Jos kyse on oikeasta, vastavuoroisesta ystävyydestä, pitäisi antaa tilaa, jota ystävä pyytää eikä takertua siihen, että toisen on vastattava, kun kerran minä haluan ja sitä toivon ja minulla on ikävä tai sitten "ilmoitettava, jos ei halua minua tavata", niin kuin toivoit. Ei kai ystävyys ole noin mustavalkoista?
Hyvin harva haluaa loukata sillä tavalla ystäväänsä, vaikka tämä olisi entinenkin, että kieltää lähettämästä kortteja ja kertoo, että en sitten muuten halua tavata enää ikinä. Eikö ystävyydessä voi olla keveämpiäkin vaiheita? Onhan paljon elämäntilanteitakin, joita ei halua jakaa kuin läheisempien kanssa, esimerkiksi.
Me olemme erilaisia ihmisiä, toisen ajattelutapaa on joskus vaikea ymmärtää. Itse en aivan ymmärrä näiden entisten ystävieni ajatustapaa eivätkä he varmastikaan minua. Siksihän emme enää ystäviä olekaan.
Et sinä minua loukannut.
Jos joku hyvin pitkäaikainen ystäväsi onnittelee sinua kerran vuodessa ja toivottaa hyvää joulua kerran vuodessa, niin sinäkö tosiaan koet ne kaksi viestiä vuoden aikana painostukseksi.
Mielestäni 2 toivotusta vuodessa ei mitenkään ole painostusta, vaan nimenomaan tilan antamista. Lupasin odottaa hänen ilmoitustaan sopivasta tapaamisajasta - hän siis itse ehdotti tapaamista molemmilla kerroilla - ja olen odottanut, enkä ole kysellyt, miksi hän ei aikaa ilmoita.
Eipä tästä tämän enempää.
Positiivinen asia ystävyyden pohtimisessa on mielestäni se, että ne saavat pohtimaan omia tapoja olla ihmisten kanssa ja sitä, millainen kysymyksenalainen ihmissuhde on ollut toiselle ja mitä se on ollut minulle. Mielestäni tällaiset "häiriötekijät" ystävyydessä osoittavat, että ystävyksillä on erilainen käsitys siitä, millaisia ystäviä he toisilleen ovat.
Omalla kohdallani pohdin liiallista kiltteyttäni, kun en tosiaan ollut näitä entisiä ystäviäni koskaan lukenut läheisten joukkoon, en edes nuoruudessa, mutta silti olin heidän kanssaan tekemisissä enemmän kuin halusin. En koskaan ottanut heihin itse yhteyttä, torjuin useimmat tapaamiset, mutta tällaista vihjettä he eivät ottaneet vastaan. Koin heidät vanhoina tuttavuuksina, en ystävinä. He puolestaan tahtoivat olla ystäviä, jonka kanssa tavataan säännöllisesti jne. Ja kun tämä ei onnistunut, he kokivat loukkaantumista, olimmehan niin valtavan läheisiä ja vanhoja ystäviä, joten mikä nyt tuli. Itseäni puolestaan kiukutti se, että he pommittivat minua eri tavoin yhteydenotoillaan kieltäytyen ottamasta vastaan normaalisti ihmissuhteissa käytettäviä vihjeitä. Jos he olisivat hyväksyneet, että olemme vain kevyitä fb-kavereita, niin olisimme sellaisia tänäkin päivänä.
Puheenvuorosi sai minut kirjoittamaan, koska kertomassasi on paljon yhteistä omien kokemusteni kanssa, mutta en tietenkään voi tietää mitään sinun ystävyydestäsi lapsuudenystävääsi tai hänen elämäntilanteeseensa. Pahoittelen, sillä viesteissäni oli omien kokemusteni aiheuttamaa kärjekkyyttä.
Olen itsekin vastaavanlaisesti joutunut myös torjutuksi vuorostani, viesteihin ja kyläilykutsuihin vastataan ympäripyöresti jne. joten tiedän kyllä siitä johtuvan harmituksen. Mutta loppujen lopuksi se, että toinen haluaa olla ystävä ja toinen vain tuttava, on todella yleinen tilanne, varmasti sinullekin tuttu. Ei auta kuin hyväksyä se, ettei toisen osapuolen mielestä natsaa, vaikka minä tykkäisin kovasti olla tekemisissä. Täytyy silti tunnustaa, että näiden torjujien kanssa en enää haluaisikaan olla kaveri, niin se ihmismieli toimii :)
Ystäväni soitti minulle tänään. Hän pahoitteli, ettei ollut jaksanut pitää yhteyttä , oli uupunut työstään.
Hän tunnusti, että halusi pitää facebookissa kulissia yllä, kun ihmiset eivät siellä niin ymmärrä uupumisia, eikä siellä kehtaa alkaa valittaa väsymystä.
Huomasin, että ihan yhtä läheisiä ystäviä olemme kuin ennenkin. Hän on aina uskaltanut näyttää minulle todellisen itsensä ja toisinpäin myös.
Menen hänen luokseen kylään viikon kuluttua. On tosi hyvä mieli.
Kiitos pohdinnoistasi "uskomatonta" ja hyvää uutta vuotta sinulle ja kaikille muillekin lukijoille! :)
Voimia ja hyviä oivalluksia kaikille kaikkiin ihmissuhteisiin! :)
Hieno juttu! Tai siis se ei ole hienoa, että ystäväsi oli uuvuksissa, mutta se oli, että ystäväsi otti itse yhteyttä. Niin siinä käy, kun kyseessä on aito ja molemminpuolinen ystävyys. Se kestää suvantovaiheenkin, esimerkiksi juuri sen, että välillä otetaan etäisyyttä elämäntilanteen takia. Jatketaan sitten siitä mihin jäätiin. Hyvää uutta vuotta myös sinulle!
Kiitos! :)
On olemassa sanonta; ei tupata kun ei tykätä. Sama molemmin päin. Ystävyyksiä katkeilee, että syntyy uusia.