Olen itsekseni erästä asiaa pohtinut, enkä ole
päässyt umpikujasta. Voisitteko te kokeneempina
hiukan valaista?
Olen -79 syntynyt nuorinainen. Syksyllä tapasin
opiskelupaikassani miehen, johon olen pikkuhiljaa
kiintynyt. Ja vaikka olen itselleni yrittänyt
muuta toitottaa, niin ilmeisesti hänkin tuntee
samoin. Sitten se ongelma: juttu ei ole edennyt
läheistä kaverussuhdetta pidemmälle. Kaikenlaiset
tapahtumat ja illanvietot ovat herättäneet
minussa (turhan?) toiveikkuuden: "kenties tänään
tulee otettua 'seuraava askel' ".... Mitään ei
kuitenkaan koskaan tapahdu, vaikka mies aina
hakeutuukin lähikontaktiin (juttelee hädintuskin
10 sentin päässä, koskettaa jonkun tekosyyn
varjolla etc.) Kaiken kukkuraksi 'alkuaikoina'
arkipäivisin 'suhde' taantui
huomattavasti 'edistykselliseen viikonloppuun'
verrattuna.
Nyt voidaan jo jutella tuttavallisesti muuallakin
kuin baarissa - loistavaa......
Tutustuminen on ollut hidasta ja varmaa (sinänsä
ihan hyvä, kai), mutta nyt alkaa kesäloma pukata
päälle ja haluaisin vihdoinkin tietää, onko
miekkonen ajatellut minusta/meistä mitään
enempää. Voisin tietysti kysyä suoraankin, mutta
olen jo tähän mennessä ollut mielestäni liikaa
äänessä. Tapoihini ei vain kuulu
suorasukaiset 'ehdotukset' ja muu tyrkyttämiseltä
vaikuttava (hyökkäävä?) toiminta. Aina. kun
joudun "toimimaan", tunnen itseni vaivautuneeksi
ja pelkään karkoittavani toisen pois - kenties
suotta, mutta minkäs mahdan.
Minulla on jotakuinkin kaksi viikkoa aikaa
selvittää 'sotkuni' tai muuten joudun pohtimaan
asiaa koko loman ajan. Syksyllä saatan olla jo
muilla mailla, enkä siis silloinkaan saa
mielelleni rauhaa. Pitääkö minun vain niellä
ujouteni ja pieni ylpyteni, kestää kivuliaat
rukkaset?
Miesten ajatusmaailmasta en omaa tarpeeksi
kokemusta: voisiko joku miespuolinen
ruuduntuijottaja kertoa, mitä mahtaa liikkua
hiukan alle 30-vuotiaan miehen mielessä?
Auttakaa hämmentynyttä pikkusiskoanne mäessä....
päässyt umpikujasta. Voisitteko te kokeneempina
hiukan valaista?
Olen -79 syntynyt nuorinainen. Syksyllä tapasin
opiskelupaikassani miehen, johon olen pikkuhiljaa
kiintynyt. Ja vaikka olen itselleni yrittänyt
muuta toitottaa, niin ilmeisesti hänkin tuntee
samoin. Sitten se ongelma: juttu ei ole edennyt
läheistä kaverussuhdetta pidemmälle. Kaikenlaiset
tapahtumat ja illanvietot ovat herättäneet
minussa (turhan?) toiveikkuuden: "kenties tänään
tulee otettua 'seuraava askel' ".... Mitään ei
kuitenkaan koskaan tapahdu, vaikka mies aina
hakeutuukin lähikontaktiin (juttelee hädintuskin
10 sentin päässä, koskettaa jonkun tekosyyn
varjolla etc.) Kaiken kukkuraksi 'alkuaikoina'
arkipäivisin 'suhde' taantui
huomattavasti 'edistykselliseen viikonloppuun'
verrattuna.
Nyt voidaan jo jutella tuttavallisesti muuallakin
kuin baarissa - loistavaa......
Tutustuminen on ollut hidasta ja varmaa (sinänsä
ihan hyvä, kai), mutta nyt alkaa kesäloma pukata
päälle ja haluaisin vihdoinkin tietää, onko
miekkonen ajatellut minusta/meistä mitään
enempää. Voisin tietysti kysyä suoraankin, mutta
olen jo tähän mennessä ollut mielestäni liikaa
äänessä. Tapoihini ei vain kuulu
suorasukaiset 'ehdotukset' ja muu tyrkyttämiseltä
vaikuttava (hyökkäävä?) toiminta. Aina. kun
joudun "toimimaan", tunnen itseni vaivautuneeksi
ja pelkään karkoittavani toisen pois - kenties
suotta, mutta minkäs mahdan.
Minulla on jotakuinkin kaksi viikkoa aikaa
selvittää 'sotkuni' tai muuten joudun pohtimaan
asiaa koko loman ajan. Syksyllä saatan olla jo
muilla mailla, enkä siis silloinkaan saa
mielelleni rauhaa. Pitääkö minun vain niellä
ujouteni ja pieni ylpyteni, kestää kivuliaat
rukkaset?
Miesten ajatusmaailmasta en omaa tarpeeksi
kokemusta: voisiko joku miespuolinen
ruuduntuijottaja kertoa, mitä mahtaa liikkua
hiukan alle 30-vuotiaan miehen mielessä?
Auttakaa hämmentynyttä pikkusiskoanne mäessä....
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mee kysyy vaan_!! Ei se mitään rukkasii sul
heitä!! Se vaan tykkää siit! Mut älä sit mee
liian edel teijän parisuhtees! Muista se!! Ala
vähitellen koskettelemaan häntä ja sitten isket
kiinni jonain iltana, tarkoitan että menet
sänkyyn hänen kanssaan!! Tai sit mun kans!! Ihan
sama se mul on!!
ole miespuolinen, mutta jos "siskon" neuvo kelpaa
niin mitäs jos suikauttasit pusun jokukerta kun
hän niin likellä jutustelee. Kyllä pitäs selvitä
jotain joko perääntyy tai...:) Jos tuntuu
liian "rohkealta" niin ei auta kun kysyä mitäs
hän teidän jutustelusta on mieltä.
Miehenä tiedän, että jollei poika tee aloitetta
vähänkään pitemmän yhdessäolon jälkeen, et ole se
oikea. Voidaan olla kaveria, mutta ainakin
toisinpuolin ilman muuta intohimoa. Kun annat sen
pusun ja teet mahdollisia vakavampia ehdotuksia,
muista varustautua torjutuksi tulemiseen. Itse
olin hyvä ystävä erään tosi kivan tummatukkaisen
tytön kanssa ja tapasin häntä diskoissa ym.
ainakin kerran pari viikossa, jolloin oltiin
yhdessä tanssimassa, vaan ei enää illan jälkeen.
Minusta oli kivaa olla hänen kanssaan. Kerran hän
sitten oli poikkeuksellisesti maistanut aika
paljon ja kävi tanssilattialla takamukseeni
käsiksi, jolloin muutamien kiihkeiden
pyörähdysten jälkeen sain ohjatuksi meidät
pöytään. Tyttö kysyi, miksen halua maata hänen
kanssaan? Hän intti ja intti, ja pakotti minut
tilanteeseen, jossa luulin olevan parasta sanoa,
etten rakasta häntä vaikka hän onkin
paras "tyttöystäväni". Luulin todellakin, että
nyt oli parasta sanoa se suoraan, mikä oli suuri
tyhmyys ja loukkasi hänen unelmiaan kai todella
raskaasti. Ilta meni lepytellessä tytön itkiessä.
Emme enää kulkeneet yhdessä sen jälkeen ja sain
hänen tyttöystäviltään murhaavia katseita. Hänen
paras ystävänsä tanssi senjälkeen pari kertaa
kanssani, kuin ent. ystäväni ei ollut paikalla,
jolloin myös kuulin selvin sanoin murtaneeni
hänen sydämensä. Jälkikäteen olen usein
ajatellut, että siinä oli ihana ja kiva tyttö,
jonka minä typerys saatoin ainakin hetkellisesti
maanrakoon. Olisipa hyvä kuulla, ettei se
kestänyt kauaa.
Jottei itsellesi käy näin, vältä liian "rajua
hyökkäystä". Ymmärrät kyllä vähemmälläkin, ellei
hän ole valmis sitoutumaan Sinuun. Omasta
kokemuksestani nuoruuden puhtaat ajatukset
estivät muun mahdollisuuden. Kyse on siitä, ettei
toinen houkuta "sillä tavalla" ja toisaalta
siitä, ettei halua loukata arvostamaansa ystävää.
"... mutta ainakin toisinpuolin PUUTTUU
ilmanmuuta intohimoa."
Olen Sinua tasan 20 vuotta vanhempi, mutta
uskoisin näin olevan tilanteen. Mielestäni voit
vain kysyä ystävältäsi esimerkiksi, että
pidetäänkö yhteyttä lomilla, jolloin asia varmaan
selviää? Hyvä keino voisi olla antaa hälle
puhelinnumerosi tai s-postiosoitteesi ja pyytää
ottamaan sovittuna päivänä esim. kuukauden
kuluttua yhteyttä, kun olet varmasti kotona. Jos
hän todella välittää Sinusta, hän ottaa kyllä
aktiivisesti yhteyttä, vaikka aikaa kuluisi tämän
verran. Muussa tapauksessa tämä ajatustauko saa
hänet toisiin ajatuksiin. Uskoisin kaverisi
olevan kanssani aika tavalla samanlaatuinen, kun
ei ole aiemmin tiivistänyt suhdettanne. Joku
toinen olisi tehnyt sen vain pämppäämisen vuoksi,
sinusta ehkä muuten viis. Kuukausi varmaan tuntuu
itsestäsi liian pitkältä ajalta, joten ehkei
neuvoistani ollut paljoa apua. Varaudu henkisesti
kaikkeen, ja sitten vain rohkeasti eteenpäin. Se
on ihanaa aikaa ja kokemukset jäävät mieleesi
loppuelämäksesi. Vaikkakin epävarmuus kalvaa,
niin aina kannattaa yrittää!
eikös tyttö juuri halua selvyyden asiaan ja
silloin pitää olla varautunut molempiin
vastauksiin , ei pidä kysyä jos ei kestä kuulla
totuutta, on joku viisas joskus sanonut.
että ujoutesi niele ja pieni ylpeyden poikanen,
mutta kun kerran selvyyden asiaan haluat, niin
muuta tietä ei ole. Varautua saat kuitenkin, että
rukkaset tulee tai sitten toinen on onnesta
sekaisin, kun vihdoin uskalsit tehdä aloitteen.
Hänhän on voinut pitkään itsekin aikonut tehdä
tehdä saman, mutta ei ole kehdannut. Mitään
radikaalia kimppuun hyökkäämistä en pidä hyvänä
vaihtoehtona, jos hän kuitenkin haluaa olla vain
kaveri, niin hämmennys voi olla ikävä juttu. Kysy
vaikka, että mitä hän tekee kesällä ja voisitteko
vaikka tavata jossain?
on hinari. Eli fagotti. Ei oo vaa tullu ulos
kaapista.
Miksei vois käydä flaksi jos se kerta on kerta
"hipaissu" sua kun te ilmeisesti pystytte
keskusteleen niin mikset kerro tuntemuksistas sitä
kohtaan? ONNEA YRITYKSELLE!
Vaikuttaisi siltä, että toisen pitäisi tehdä se
pienen pieni aloite.. Mun näkemykseni mukaan siinä
vaiheessa, kun on juteltu öbaut kaikki asiat
maanpäältä, niin ei kannata enää hakea sanallista
ratkaisua. Kokemukseni perusteella kysymyksen
kiertäminen on se kaikista helpoin ratkaisu.
Ehdotan siis tätä.. Sopivan tilaisuuden tullen
katsot häntä syvälle silmiin ja suikkaat lämpimän
suukon huulille! Pitäis tehota!
Jos sitä sopivaa hetkeä ei meinaa kehittyä, niin
teet sellaisen! Tönäät hepun seinää vasten ja sano
että oleppas hiljaa hetki!
Mulla on kokemusta tosta kiertelystä ja
kaartelusta. Ja se voi jatkua pitkään! Suora
toiminta varmoin mutta hellin ottein on se paras
tapa saada asiat rullaamaan!
Ja siltä varalta, että homma ei toimikkaan..
Kerran se vain kirpaisee! Mutta entäs jos se
toimiikin..!?!