Ujous ja aloitteen tekeminen

En ole ujo ja arka. Eikä minusta ole kiinnostunut koskaan ujot ja arat. Vain rohkeat lähestyvät ja hyvä niin. En vain itse viitsisi kysyä jotakin vaikka tuttua lasilliselle koska en oikeasti kiinnostunut kuin kaverina. Ei monistakaan tulisi mitään muuta kuin kaverisuhdetta. Miksi siis antaa ymmärtää että voisi tulla jotain kun ei .

Todella vähän on sellaisia ihmisiä tänään joille ehdottaisin esim. kahvilla käyntiä. He kaikki ovat sitäpaitsi varattuja.

itse voisin tehdä aloitteen, jos jotenkin huomais että selvästi kiinnostusta ois tännepäinkin. Mutta ei kiinnosta mennä ottamaan turpaansa tosi huonoilla mahkuilla onnistua.

Itse olen ollut tuollainen, kunnes keksin samanlaisen kaverini kanssa järjestää pienimuotoisen kilpailun siitä kumpi saa enemmän pakkeja. Sääntönä se, että vain yhtä naista saa yrittää kerrallaan tosissaan ja niin hyvin kuin kykenee pitää yrittää. Toki pakit saa antaa itsekin jos siltä tuntuu, myös tästä sai pisteitä. Tulos oli sikäli häkellyttävä, että keneltäkään en saanut pakkeja heti suoraan, vaan vasta ekan tai muutaman tapaamisen jälkeen. Sitten tapasin naisen, jonka kanssa olen edelleen. Kisa päättyi siihen, enkä todellakaan jäänyt millekään pelimiesvaihteelle.

Luovutti kun jäi tarpeeksi voitolle.

Olen jäänyt sinkuksi juurikin siitä syystä etten pysty tekemään aloitteita. En kyllä ole huomannut naisten olevan vastaanottavia.

Onko sitten niin että ujo mies huolii naisen jos vaan saa jonkun? Eli jos itse iskin ujon miehen niin sain hänet koska hän ei uskalla iskeä naisia? En siksi että hän haluaa minut.

Kyllä sä sen itsekin tiedostat että sun on rohkaistuttava. En väitä sitä helpoksi tehtäväksi, mutta se on lähes ainoa keino (toinen vaihtoehto on satumainen tuuri). Hyvä tapa aloittaa on kertoa parhaalle ystävälle tai perheenjäsenelle aivan rehellisesti oletko neitsyt, oletko koskaan suudellut, halannut tai ollut treffeillä. Omasta kokemuksesta luulen, ettet ole puhunut kellekään kasvotusten näistä kaikista tai et ole ehkä ollut rehellinen kaikesta sanomastasi. Itse häpeilin kertoa omasta kokemattomuudestani, mutta uskalsin sen kuitenkin kertoa. Sitä pikku hiljaa avautuu ja rohkaistuu ja oppii keskustelemaan syvällisistä asioista. Elämänasenne muuttuu positiiviseksi ja sinusta tulee iloinen. Kun oivallat, ettei naisen saamisen tule olla mikään saavutus ja päämäärä, vaan että kykenet olemaan onnellinen muutenkin, niin sitten sä sen naisen löydät. Nainen ihastuu mieheen, joka pyrkii korjaamaan heikkouksiaan joiden kanssa mies itse ei ole sinut.

Onnea homoksi ryhtymiselle! itsekin ajattelin ruveta heti kun ensin alan transsukupuoliseksi.

Naisillehan tuo on ihan normaalia. Suurin osa naisista ei ole koskaan tehnyt suoraa aloitetta miehelle eikä tule koskaan tekemään. Silti he ovat suhteessa ja suhteen päätyttyä saavat nopeasti uuden suhteen niin halutessaan. Jos mies ei tee aloitteita, niin häntä haukutaan homoksi ja tolloksi, kuten tässäkin ketjussa. Niin vahvasti on juurtunut ajatus aloitteista "miesten tehtävänä" meidän kulttuuriin.

Vaikea ymmärtää niin ujoja ihmisiä ettei uskalla yhtään toisia ihmisiä lähestyä. Mut eipä muntapaisilta puheliailta ja ylisosiaalisilta ihmisiltä oikein voi muuta odottaakaan.

Sitä ihminen yleensä hakeutuu omantyyppiseen seuraan. Tunnen oloni hieman epämukavaksi todella hiljaisten/ vaivaantuneiden oloisten/ ujojen ihmisten seurassa. Koen olevani liian päällekäyvä, puhuvani liikaa, tylsistyttäväni ja ehkä jopa vähän pelottavani hiljaisempaa osapuolta.
Ja vaikka tykkäänkin puhua, niin ei sitä pelkkää monologia jaksa kauan vetää. Jos toinen ei yhtään lähde mukaan juttuun, oli syynä sitten kiinnostuksen puute tai ujous, ei sitä kauaa jaksa yrittää ylläpitää keskustelua.

Tästä syystä en itse ainakaan aktiivisesti hakeudu hiljaisten/ ujon uloisten ihmisten seuraan. Vaikka olisivat kuinka hyvännäköisiä tai kiinnostavan oloisia (jälkimmäisessä tapauksessa pitäis olla toki nähnyt jo vähän useammin kuin kerran). Oletan ujon tyypin olevan yhtä vaivautunut kuin ite olen tilanteessa jossa lähden heittämään läppää, ja toinen menee lukkoon.

Eipä ole tarvinnut sinkkuna koskaan kauaa olla, omasta tahdosta pidempiäkin aikoja pitkien suhteiden jälkeen toki. Ujojen olisi tietysti parasta pariutua keskenään kun ymmärtäisivät toisiaan parhaiten, mutta kuka siinä tilanteessa sitä aloitetta lähtee tekemään... Sääli kyllä. Erittäin ulospäinsuuntautuneet eivät välttämättä saa mitään pitkää suhdetta ujon kanssa aikaiseksi, on siinä tosi erilaiset persoonat kuitenkin kyseessä.
Ujolle sopisi tietty myös "normaalisosiaalinen" tai siitä vähän hiljaisempi tyyppi, eihän meitä ihmisiä ole pelkkiä ääripääluonteita.

Mutta yritin nyt siis perustella miksen itse lähde lähestymään täysin oman persoonan vastakkaista tapausta. Ujoissa ei ole mitään vikaa, mut tosi sosiaaliset puheautomaatit kokee olonsa tasan yhtä ahdistuneeks lukkoon menevän ujostelijan kanssa kuin se sen räpättäjän seurassa...

Hei tuosta keksin loistoidean! Miksei me kaikki AT-miehet aleta homoilemaan keskenämme? Sillä lailla pääsee ainakin jotenkin nussimaan, kun ei naiset kerran meille mitään anna.

Ja eikä se ole varsinaisesti homoutta, jos panee miehiä siksi ettei saa naisia. Homoja on vaan ne jotka mieluummin panevat pelkästään miehiä. Kaikki suuret sotapäällikötkin, Julius Caesar, Aleksanteri Suuri ja Mannerheim on leiriolosuhteissa tätä harrastaneet, kun ei naisia ole ollut saatavilla. Ja vankiloissa ja laivoissa miehet yleisesti pökkivät toisiaan perseeseen paremman puutteessa, ilman että ovat homoja.

Joo, usein käy niin että nainen ensin tulee tekemään tuttavuutta ja minä menen jotenkin jumiin niin etten saa oikein mitään järkevää vastattua ja saatan ehkä vaikuttaa jotenkin töykeältä. Sitten kun aikani itse kerään rohkeutta mennä naiselle puhumaan niin yllättäen tapaus on jo "kylmennyt" eli se siitä. Heh joo, sinkkuuden resepti.

No tiedä nyt onko kyseessä ujous vai aikoinaan "hankkimani" päähänpinttynyt vika. Eli parikymppisenä innostuin treffailusta mutta ei mennyt niinku muilla ja jäi se suuri romanssi kokematta, naisilta tuli vaan lähinnä nyrpistelyä. Itsetunto meni, masennuin ja sekoilin aikani ja nyt tänäpäivänä en vaan koe kykeneväni minkäänlaiseen intiimiin kanssakäymiseen vaikka naiset nyt kiinnostuisivatkin, koska alkaa heti yläpäässä tuntumaan "kummalta" kun havaitsen että joku nainen yrittää nyt jotain flirttiä tms. Tulee vaan sellainen äärimmäisen vaikea olo josta haluaa äkkiä eroon.