Ongelma: Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa
kymmenen vuotta vaihtelevalla menestyksellä.
Viime viikolla tapasin vahingossa naisen joka
pisti pääni sekaisin olemuksellaan. Nyt ei voi
sulkea silmiä näkemättä häntä. Ei kulu
minuuttiakaan, ettei ajatukseni sivuaisi häntä.
Tiedän hänenkin tuntevan jotain minua kohtaan.
Tunnen silti lojaalisuuden tunnetta nykyistä
tyttöystävääni kohtaan.
Voi helvetti, että on tuskainen tunne!
Olisko kellään vinkkejä mitä tehdä? (vaikka
minunhan se kuuluisi tietää....) :(
kymmenen vuotta vaihtelevalla menestyksellä.
Viime viikolla tapasin vahingossa naisen joka
pisti pääni sekaisin olemuksellaan. Nyt ei voi
sulkea silmiä näkemättä häntä. Ei kulu
minuuttiakaan, ettei ajatukseni sivuaisi häntä.
Tiedän hänenkin tuntevan jotain minua kohtaan.
Tunnen silti lojaalisuuden tunnetta nykyistä
tyttöystävääni kohtaan.
Voi helvetti, että on tuskainen tunne!
Olisko kellään vinkkejä mitä tehdä? (vaikka
minunhan se kuuluisi tietää....) :(
Vastaukset 17
Vanhimmat
Joka kerta, kun se toinen nainen tulee mieleesi:
Mene ja vedä käteen. Ajattele sitä naista, ja
runkkaa niin saatanasti.
Joka kerta kun mälli lentää, unohtuu se toinen
nainen joksikin aikaa. Ja taas kun se tulee
mieleesi, niin vedä taas käteen.
Homma kestää noin viikon, ja sitten se on ohi.
Puhun kokemuksesta, useasta erillisestä.
Tilanteesi on mitä tuskallisin. Sinullako on
miesparka niin suuri sydän, että sinne mahtuu
kaksi naista. Selvästikin rakastat
tyttöystävääsi, mutta olet sallinut tämän
uudenkin tuttavuuden astua sydämeesi. Olet ihana
ihminen kertakaikkiaan, harvoin tapaa noin
mahtavia tyyppejä. Olen itsekin ollut vuosia
sitten ihan samassa tilanteessa. Rakastin
poikaystävääni paljon, mutta tapasin uuden miehen
joka vei sydämeni. Onneksi tilanne ratkesi
kaikkien suhteen onnellisesti ja olemme kaikki
ystäviä ja rakastamme toisiamme ystävinä. Näkisin
nyt, että sinun kannattaa tutkia rehellisesti
tunteitasi ja toimia niiden mukaan. Joskus
elämässä satuttaa väkisinkin jotakuta ja se on
valitettavaa. Koita pärjätä äläkä tee mitään
typerää ja itsetuhoista, vaikka oletkin moisessa
liemessä.
Niin, pitäisi keksiä (äkkiä) jotakin, tämä
itsensä kahteen suuntaan repiminen vie kaikki
voimat. Teenpä mitä tahansa, kahteen ihmiseen
sattuu. Voisin hyväksyä sen että minuun sattuu,
mutta en pidä siitä, että muut joutuvat kärsimään
tekemisistäni.
Kun itsetuntokin tuntuu karanneen jonnekkin
kaukomaille, ei ole helppoo.
Enpä olisi koskaan uskonut, että mulle käy näin...
onko kiinnostuksesi tähän uuteen naiseen pelkkää
seksuaalista vetovoimaa vai sitä jotain rakkauden
tapaista? entinen/nykyinen tyttöystäväsi ei
ansaitse tulla rakastetuksi vain säälistä, mutta
ei myöskään jätetyksi pelkän seksin hakemisen
vuoksi...
Se on jotain "rakkauden tapaista." Jutellessamme
tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme iät ja
ajat. Tuntui jonkinlainen erikoinen yhteys. Ja
kiinnostaa hän minua myös seksuaalisestikin, on
hän senverran upea ilmestys.
Minulle kävi kutakuinkin samalla tavoin, tosin
tunteeni toiseen ihmiseen kypsyivät vähitellen.
Aluksi välillämme oli vain tuo sanoinkuvaamaton
tunne siitä, että olemme tunteneet toisemme
kautta aikain. Keskustelumme oli taivaallista, ja
tuntui, kuin toinen olisi jollain erikoisella
tavalla ennestään täysin tuttu - ja siltikin niin
kiinnostava ja mystinen.
Tunsin suunnatonta viehtymystä tähän ihmiseen
aluksi lähinnä ajatusten tasolla, en sallinut
itseni muuta ajatellakaan. Kun sitten tämä mies
tunnusti vahvat tunteensa minua kohtaan, aloin
vähitellen lämmetä miettimään häntä myös
intohimoisten tunteideni kohteena. Mutta
suudelmia ja herkkiä kosketuksia kummempaa
välillemme ei saanut tulla.
Oudolla tavalla tuo toinen alkoi vähitellen
tuntua paljon läheisemmältä kuin oma
avopuolisoni. Siltikin tiesin välittäväni
miehestäni, enkä tehnyt mitään hätiköityä, en
halunnut talloa kaikkea sitä, mitä
avopuolisollani ja minulla oli ja oli ollut.
Elin yli puoli vuotta raivokkaassa ristiriidassa.
Tunsin eläväni täyttä kaksoiselämää. Sisälläni
myrskysi, ja annoin miehellenikin
myrskyvaroituksia, kerroin jopa tunteistani
suoraan.
Toinen mies odotteli siirtojani... Aika oli
raastavaa hänellekin.
Lopulta en löytänyt voimaa lähteä
parisuhteestani, vaikka sekin kävi vahvasti
mielessäni. En voinut lähteä, sillä näin kuinka
onnettomaksi mieheni sai pelkkä ajatuskin erosta.
Niinpä tein päätöksen elää täysillä tätä nykyistä
suhdettani, tehdä töitä tämän suhteen eteen.
Tottakai jouduin kuolettamaan tunteitani tuohon
toiseen mieheen ja olin murheen murtama, kun
tiesin, kuinka paljon päätökseni häneen koski.
Jälkeenpäin ajatellen näen selkeästi, että
parisuhtessamme oli ollut paljon kaikenlaista
kahnausta, vakaviakin asioita, jotka hiersivät.
Varmasti osittain siksi kohdistin tunteitani
toiseen mieheen, ihastuin, ehkä rakastuinkin.
"Puun ja kuoren väliin ei mahdu, ellei siinä ole
tilaa", sanoo sananparsi. Niin se minun
tapauksessani oli.
Välitän tuosta toisesta miehestä edelleen siinä
mielessä, että toivon hänelle täydestä
sydämestäni kaikkea hyvää. En kuitenkaan salli
itseni pitää häneen mitään yhteyttä, sillä, kuten
sanottu, olen päättänyt tosissani tehdä töitä
mieheni ja minun suhteen eteen.
Sinun valintasi voi olla toisenlainen. Tee, mitä
sydän sanoo, mutta kun olet päätöksesi tehnyt,
pysy siinä.
Tässä minun neuvoni.
Rakastatko molempia vai oletko nykyisesi kanssa
yhdessä tottumuksesta?
Siinäpä vasta kysymys. Olen itse ollut
vastaavassa tilanteessa.
Hyvä kysymys. Onhan suhteemme haalennut vuosien
saatossa, mutta olenko hänen kanssaan
tottumuksesta? Ehkä. Ilmeisesti pitäisi ruveta
suunnittelemaan eroa, jos vain saisi aikaiseksi
jotain päätöksiä. (ihmetyttää, milloin mustakin
tuli näin saamaton ihminen)
Ei voi olla totta! Juttusi on kuin kopio omastani.
Paitsi, etten seurustele. Tämä mies pani pääni
aivan sekaisin, samoihin aikoihin. Ja aivan siinä
jutellessa vain. Enkä saa häntä mielestäni. En
osannut edes odottaa, että juuri sinä päivänä
kaikki kääntyisi ylösalaisin. Totean saman kuin
sinäkin, tuntui kuin olisin tuntenut hänet koko
elämäni!
Toivottavasti teillä meni hyvin, ja löysitte
toisenne. Toivoisin itsekin tämän oman tilanteeni
päättyvän onnellisesti, mikä on melkein
mahdotonta: Riippumatta miten päätän, johonkin
sattuu. Nykyinen seurustelukumppani on mahtava
ihminen, mutta en taida sittenkään rakastaa
häntä. Kyse on kai tottumuksesta, olemmehan melko
pitkään olleet yhdessä.
Tämän toisen naisen seurassa taas kaikki muu
menetti merkityksensä. Se oli uskomatonta. ( síis
toisen läsnäolo, emme menneet sänkyyn)
No, mun täytyy vetäytyä syrjään pariksi päiväksi
miettimään, sais tän elämän jonkinlaiseen
järjestykseen....Onhan vaarana, että menettää
vielä kaiken...
Onko juuri se kaikkein pahin että juuri ITSE
menettää kaiken? mutta jos toinen menettää kaiken
niin sillä ei niinpaljoa väliä. kannattais
miettiä ensin haluatko yleensäkään olla nykyisen
naises kanssa?
Ymmärsit hieman väärin. En ole löytänyt häntä
vielä. Enkä minäkään ole ollut hänen kanssaan
sängyssä. Toivoisin niin tapaavani hänet
uudestaan. Ja hän on juuri se asia, jota
kaipaisin tällä hetkellä elämääni. Sinun täytyy
tehdä ratkaisu elämässäsi. Oletko tavannut häntä
useammin? Omastani tiedän nimen ja ammatin ja
hieman jotain muuta. Hän tietää minusta kipeimmän
salaisuuteni, josta en ihmisille puhu.
...mutta olet oikessa, ratkaisu on tehtävä. Ei
näin voi elää. Muutaman päivän poissaolon on jo
tullut tajuttua tiettyjä asioita.
Niin se vastaus kysymykseesi: Olen tavannut hänet
Eka kerran vuosi sitten. Sitten hän "katosi",
kunnes sitten pari viikkoo sitten....( ja
tapaamiset oli hyvin samankaltaisia ja tapahtui
Tampereella)
Tuosta pitäisikin jo tunnistaa itsesi jos olet
hän. (olisi muuten aika uskomatonta, että näinkin
tavattaisiin...) Mutta jos et, toivon todella,
että löydät ja tapaat hänet...!
En taida olla se omasi, olen länsisuomesta päin.
Mutta ihan kiva, että jollekin toisellekin on
näin käynyt. Minulla vain on se ongelma, että
hänen yhteystietonsa ovat "salaisia". Esim.
puhelinnumeroa en saa. Hankala tilanne. Tosin
paikkakuntani on pieni, että mahdollisuus kohdata
jossain on suuri. Hän oli kyllä kiinnostunut,
huomasin sen hänen katseistaan, mutta ymmärrän,
ettei hän ammattinsa vuoksi ehkä voi tehdä
aloitetta.
Lisäisin vielä edelliseen, että olisi ihan kiva
jutella asian tiimoilta, vaikka mailitse, jos
sinua kiinnostaa. Onhan mellä sama "murhe".
Kyllä se kirjoittelu sopii. Ei tästä paljoa
muille olekaan pystynyt juttelemaan. Parilta
kaverilta sain osakseni vain huvittuneen
katseen...
[email protected] on osoite, johon voit minulle
meilata. (Väärinkäytösten riskihän tässä on,
muuta elämähän on riskejä täynnä)
Ne antaa päänsä mennä sekaisin tosta noin vaan
jonkun tytönhaitukan takia ja sitten kaikki muu
unohtuu. Naurettavaa! Ethän sinäkään taida edes
kunnolla tietää sitä naista, oot vain tutustunut
sen olemukseen. Hei haloo!